IRC-Galleria

Loppui tää meidän loru,
jäi vain sun kaulakoru,
muistoks menneistä vain.
Tornissa huojuvassa sen sulta sain,
sen näit mun kaulallain.

Kaikki muu vaikka meni
jäi se yöpöydälleni,
viereen kuvasi sun.
Kiiltävä kaulakoru,
aarteena mun,
taas luokses kulkeudun.

Kun nukut sen ääreen,
unen katsot kauneimman.
Näät yön pimeimmän jääneen
alle aamun valoisan.
Kuuntelen hiljaisuutta,
tummuvaa avaruutta,
huudat, "Sua rakastin";
kultainen kaulakoru vain paremmin
sen kertoo kuitenkin.

Tornissa huojuvassa sen sulta sain,
sen näit mun kaulallain.
Tornissa huojuvassa sen sulta sain,
sen näit mun kaulallain.

Luvattu on paljon, rikottu enemmän.
Vierelläsi valvon ja kauniina sut nään.
Sä oot se, jonka löydän aina uudelleen.
Taas tässä oon ja valmis uuteen kierrokseen.


Mut mussa ei oo mitään, mussa ei oo mitään uutta,
Oon vielä samanlainen
Sama mieli, sama sydän, sama nainen.


Mä muistan kyllä ne kirosanat ja syyttelyn.
Ja anteeksi annan jopa sen pahoinpitelyn,
Mut mä en lupaa mitään, mä en lupaa mitään muuta.

Oon vielä samanlainen
Sama mieli, sama sydän, sama nainen


Mä en lupaa mitään, en enää lupaa mitään muuta
Oon vielä samanlainen
Sama mieli, sama sydän, sama nainen


Sanonut oon kaiken, yö vaihtuu aamuun
Jos sä vielä haluut, takas mä tuun