IRC-Galleria

Kiitos....Lauantai 19.01.2008 23:20

Kiitos Sakulle, Rexille, Teemulle ja Dinalle
kaikista yhteisistä hetkistämme!!
Kaipaan teitä kaikkia niin helvetin paljon,
niin paljon että sattuu....
Mutta tiedämpähän että nyt teidän on ainakin
hyvä olla!

Levätkää rauhassa rakkaat!
Kaipaan teitä todella paljon!
Niin paljon että sattuu!!!
Pian taas kohdataan.....
Kaija koo - Jos sua ei ois ollut

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
ois susta samanlainen tullut
mitn en ois muuttanut

ohikulkijat luulee
minun seinille puhuvan
tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
sua aina rakastan

tahdon susta kiinni pit
vaikken sua oikeasti en n

en tahdo irtikn pst
taas ilmestyt vierellein
on pakko itsen sst
sen velkaa sulle jin

olet joka ikinen yn ni
kukkamerest poimin sut
hyv ajatus sisll mun pni
kun elm on suuttunut

oot valona mun tiell
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut viel
jos sua ei ois ollutkaan

jos sua ei ois ollut
niin olisin keksinyt sut
vuoteeseeni kuvitellut
sulle kadulla puhunut

hiljaisuutena iss
riviivoissa pihakoivun
ilman sua oon kuin viss
ilman sua lakastun

saanhan susta kiinni pit
vaikken sua oikeesti en n

en tahdo irtikn pst
taas ilmestyt vierellein
on pakko itsen sst
sen velkaa sulle jin

olet jokaikinen yn ni
kukkamerest poimin sut
hyv ajatus sisll mun pni
kun elm on suuttunut

oot valona mun tiell
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut viel
jos sua ei ois ollutkaan

ei sua minusta voi erottaa
jt osaksi mieleni maisemaa

kiitos
kun olit totta hetken
nyt mun tytyy tst jatkaa
vierellni teet loppuretken
vaikka se olis kuvitelmaa

olet jokaikinen yn ni
osa lempe valon kajoa
kessateena saavut elmni
en kuivuuteen hajoa

oo valona mun tiell
silloin kun on vaikeaa
hullummaksi olisin tullut viel
jos sua ei ois ollutkaan

Dina 14.7.2006-14.1.2008Tiistai 15.01.2008 23:33

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun, suuren valtavan,
sisintämme kalvavan.
On poissa katse tummien silmien
ja haukku-sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen-en koskaan yksin jää.


Ei lähtöäsi todeksi uskoa vois,
sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapuu suru ilmoittamatta,
katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on
ja kaipuu niin pohjaton.


Taas valo viiltää taivaanrantaa
se päivän yöstä erottaa
On tullut aika pois se antaa
jota niin paljon rakastaa

Sen järjellä me ymmärrämme:
kun toinen lähtee, toinen jää
Vain pieni lapsi sisällämme
ei tahdo sitä käsittää

Hyvää matkaa, hyvää matkaa
kulje kanssa enkelin
Hyvää matkaa, hyvää matkaa
sinua paljon rakastin


Monet leikit leikittiin
ja pitkin rantoja, metsiä kuljettiin.
Sammui lempeä katse silmien
ja uupui sydän kultainen.
Nyt siivet selkääsi sait
ja onnellinen olet kait.

Kauniina nauhana vuosien päivät
helminä jokainen muistoksi jäivät
Elämän päivien ketju on kallis
helmist` en yhdenkään kadota sallis
Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän
Muistot kauniit voimaa antaa
surun raskaan hiljaa kantaa
Ei jaksanut sydän kultainen
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin
vaikka hetkellisesti sitä toivoinkin
Katseesi kopin ikkunassa
on vieläkin muistoissani olemassa
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen
kun pyyhin silmäkulmasta kyyneleen
Nuku siis rauhassa syvää unta
ympärilläs sateenkaaren valtakunta

Dina...Maanantai 14.01.2008 20:30

Kaipaus on suuri ja sanaton,
suruni valtava, voimaton.
Olet tärkeä, nyt ja aina,
sinua koskaan en unohda.
Olit mulle koira sä rakkahin,
sitä aikaa en voi saada takaisin.
En pyydä sua luokseni tulemaan,
siellä missä on hyvä, ole siellä vaan.

Sinä tulit suoraan sydämeeni,
sinä toit lohdun murheeseeni.
Sinä olit pieni, mutta silti suuri niin,
jäät luokseni ainiaaks ajatuksiin.

Nuku rauhassa pieni koiraenkeli,
joka siipiään maailmassa kokeili.
Lennä takaisin koirien maailmaan,
sinne mistä tulitkin aikoinaan.

On ikävä suuri ja loputon,
mut sinun onnesi yksin tärkeintä on.
Tule uniini, tule tuulenhenkäyksiin,
tule elämäin illan ja aamun ruskotuksiin.


Lepää rauhassa rakkaani!

R.I.P Tornado Eagles Caro "Dina"Maanantai 14.01.2008 13:09

Tiedän nyt, on sun parempi näin.
Kivut, tuskat takana päin.
Ansaitset unen rauhaisan ja
kiitoksen kaikkein kauneimman.
Suo anteeksi kyyneleet nää,
Ne rakkautta on ja ikävää.

Ihmisillä on nykyisin helvetin vaikeeta päättää mitä tekee elämällään, nyt kun uskonnot alkaa olla mennyt eikä kuoleman jälkeen enää ole mitään niin porukka on oikeasti pahasti tuuliajolla. Siksi varmaan jotkut vetää aineita liikaa, elämää pidetään jokseenkin yhden tekevänä. Jotkut jopa pitää elämää helvetinmoisena kidutuksena, elämä on niin rajallinen. Ja loppujen lopuksi, elämähän on vain alkusoittoa kuolemalle. Se että tietää olevansa olemassa ja se että tietää että tulee katoamaan on varmasti paskin tunne ikinä, omat eloonjäämisvaistot puskee päälle ilman minkäänlaista järjellistä selitystä ja siitä se ahdistus alkaakin kun tajuaa että ne ovat vaistot jotka pistävät meidät paniikkiin tämän asian johdosta.. Kuumottaako jo naamaa?..

Mikä hauskinta, tuntuu että ollaan ainoastaan matkalaisia tän lyhyen elämän ajan, matkustetaan aivoissa tietoisuutena ja katsotaan mitä meidän roolit ja erilaiset vaistot pistää meidät tekemään. Porukka vaan singotaan omille radoille ja sitten törmäillään jos tuuri käy tai jos käy vielä parempi tuuri niin ei törmäillä.. Elämä, ah.. Joskus heikkoina hetkinäni mietin sitä että olisi parempi olla olematta..Se on heikkoutta vaikka se on totta..

Tämä oli minun heikko hetkeni, epätoivoin levittäminen on synneistä pahin..


(Tästä on Teemun kanssa ollu usein puhetta, että jos vetäminen menee siiheen et pakenee ongelmiansa päihteillä alkaa asiat olla huonossa jamassa.... No onhan ne! Kuinka muutenkaan kun on just menettäny tärkeimmän/rakkaimman/parhaan/luotettavimman/ymmärtäväisimmän ystävän! Tuntuu ettei millään oo mitään väliä....)
Jos päihteilen usein ja se stressaa ja stressin takia vedän lisää, niin silloin on turha stressata, koska silloin vain vedän lisää..öö.. älynväläys tai jotain. Jos taas vetää paljon ja kaiken aikaa, eikä ikinä stressaa asiasta, niin täytyy toisaalta olla aika hyvä valehtelemaan itselleen. Näin mä ainakin uskoisin. Eli kai se, että vetäminen stressaa, johtuu jostain.

Pystynkö olemaan vetämättä jos mieli tekee, mutta tiedän ettei kannata vetää? Vai alkaako tilanne ahdistaa niin paljon, että lopulta vedän vain tilanteen stressaavuuden vuoksi? Ja jos vedän pystynkö nauttimaan kokematta stressiä? Syntyykö stressi siitä, että koen, ettei minun kannattaisi vetää niin paljon kuin mieli tekisi?

Jos vetäminen stressaa, niin kannattaisi varmaan vähentää. Helpointa olisi kai jatkaa samoin, mutta jos tilanne stressaa, ja koen, etten halua asioiden olevan niin, niin kannattaa varmaan oikeasti yrittää vähentää (vaikka tämäkin sitten aiheuttaisi sitä stressiä). Ehkä helpointa päästä eroon stressistä on muuttamalla sitä asiaa joka stressaa. Kyllästyin just sanaan stressi.

Ei tässä jutussa oo taas päätä tai häntää, älkää kukaan loukkantuko tms. Oon vaan vähän väsynyt. Jotain "itsetutkiskelua" tai jotain....
Samalla myös miettinyt mitä järkeä mun "elämässä" muka on.... Mutta säästän teidät muut siltä...

Teemu, vaikka sua ei enää ole, kaikki ne asiat jotka sovittiin... Ne pitää! Aina!
Mutta tää päihteily... Ilman sua mä en pysty olemaan selvinpäin! Ei mun pää yksinkertaisesti kestäis! Ja mä tiedän että sä ymmärtäisit!
Sä ymmärsit mua aina! Jos et heti ymmärtänyt niin ainakin yritit, useimmat kun ei tee edes sitä!
Ja lopulta kuitenkin tajusit.... Kuuntelit ja autoit aina! Etkä KOSKAAN tuominnut mua
mistään mitä tein tai jätin tekemättä.... Kehoitit vain nätisti tekemään toisin, viisaammin!
Olit ainut joka todella ymmärs asiassa kun asiassa!
Kaipaan sua niin paljon että sattuu!! Pettyisitkö jos en jaksaiskaan ilman sua vaan tulisin
perässäs? Tiedän että et haluais meidän surevan liikaa/liian kauan vaan jatkavan elämässämme
eteenpäin mutta mitä jos mä en pysty siihen ilman sua?

Kumpa saisin vastaukset näihin kaikkiin mieltäni painaviin kysymyksiin mutta enpä taida saada...


Laula minulle, yksinäinen tuuli,
ennen kuin saat levolle
yön pehmeään syliin.

Kerro minulle siitä maasta,
missä minun rakkaani vaeltaa.

Kerro minulle,
onko ilta sielläkin lempeä,
auringonlasku tulta ja taivasta
ja yö lupaus levosta.

Kerro minulle,
onko minun rakkaallani
kaikkea tarvitsemaansa,
vapautta ja tilaa
eikä kaipausta enää lainkaan.

Laula, tuuli, rakkaani,
kaivattuni korvaan
kuinka minä häntä rakastan.

Kerro, ettei mene päivää
ajatukseni kurottamatta
yhteisiin muistoihin.

Kerro hänelle, ettei hänen äänensä
ole lakannut kaikumasta korvissani
ja ettei ikävä koskaan lakkaa.

Mene nyt,
mene lempeä tuuli.

Vie rakkaalleni sanaa sinne,
mihin minun jalkani
eivät voi vielä kulkea