IRC-Galleria

On lehtiä pinoon
Jäänyt minun pieneen eteiseen
Lakaistujen päivien polkuun
Elämänviiva kaartui vinoon
Olet jäänyt vain hehkuna huoneeseen
Outo tunne ikiliikkuu

Se alkaa näkyä päälle päin
Että lähdit ja minä jäin
On sieluni sanaton
Kun mulla niin paha olla on
Ei ikävä ikinä mee
Se pysyy se syvenee
Vielä eilen tähtiä näin
Nyt nekin on sammumaan päin

kertosäe:
Mua maailman tuulet vie
Kai joskus johonkin loppuu tie
On pidellyt kylmempää
Kun reiän teit minun sieluni seinään
Mua maailman tuulet vie
Alla moottorilinnuntie
Sirpaleet sisällä jauhaa
Sinä kivitit minun sydämeni ikkunaa

Missä olinkaan eilen
Kenelle keitinkään aamun teen
Päättyikö yö sateeseen
Muisti piirtää viivoja veteen
Sinä jätit mulle pitkän yön eteen
Isken sotakirveeni kiveen
Ei sotaa koskaan ollutkaan

Kysyit vain jaettaisiinko maa
Hiljaisuus leiriin muuttaa
Yö hohtaa uutuuttaan
Itseäni minä päivin ja öin
Ehjäksi räätälöin
Kun mulla ei sinua oo
Niin vereni seisoo

kertosäe

Mua maailman tuulet vie
Laivani aavoilla seilailee
Kuorman lastasit keulaan
Sydän vuotaa ja sielu on seulaa
Mua maailman tuulet vie
Ne ottaa mukaan ja nielaisee
Täällä kuolee kaipaukseen
Se on tauti johon sain huonon ennusteen