IRC-Galleria

Väsynyt olen kulkemaan yksin
halki tämän kurjan ja kuolleen maan.
Tiedän matkallani tulen vielä kaatumaan,
mutta joku voima saa minut nousemaan.

Haluan tietää olenko valmis jatkamaan,
vai saako tämän maan voima sisuni katoamaan.
Tunnen voimia olevan vielä jäljellä,
mutta tiedän kuoleman seuraavan minua tällä synkällä tiellä.

Jos se minut kiinni saa olen valmis luovuttamaan,
sillä sieluni se saa irti tappavalla viikatteellaan.
Kysymys kuuluu voittaako halu elää vai käsky kuolla?
Vastauksen tietää saan kohdatessamme tiellä tuolla.

Kuolema minut vihdoin kiinni saa ja sydämeni mustenemaan,
myrkyttäen mieltäni ajatuksillaan ja epätoivon nähdä saa.
Se minun elämäni viedä haluaa ja kostoa janoaa,
tiedän olevani lähellä kuolemaa.

Makaan maassa pystymättä tekemään mitään,
samalla karmeita mielikuvia edessäni nään.
Jossakin kaukana kuulen äänen minulle sanovan,
ei toivo vielä mennyttä ole on mahdollista murtaa kuoleman ote!

Vielä kerran olen valmis nousemaan kera äänen rohkaisevan,
elämäni päätän samalla jatkuvan pidempään.
Tahtoni murtaa minua pitelevän otteen kuolemalle samalla tuskaa aiheuttaen, ja kuolema pakenee vaikeroiden pimeyteen.

Nousen istumaan ja helpotuksesta huokaisen,
on ohi taistelu kuoleman ja ihmisen.
Voimani tunnen palaavan täysin,
joten matkani jatkuu määränpäähän mihin tähtäsin.