IRC-Galleria

Jouluaattona on tapana avata lahjoja, niin meilläkin. Aatto iltana jaoimme paketit ja availimme jokainen omansa. Villen paketit jäi vielä kuusen alle, koska hän tuli myöhemin. Vihdoin Ville tuli ja hyökkäs lahjojensa kimppuun. Yksi lahja oli isompi muita ja kiinnosti Villeä heti. Ville tarttui lahjan lahjanaruihin nostaakseen lahjan pois kuusen alta. Paketti ei liikkunut mihinkään. Sitten Ville työnsi paketin lattiaa pitkin keskemmälle ja rupesi avaamaan pakettia. Saatuaan lahjan auki, silmiä hiveli mieletön määrä sanomalehtisilppua, Ville kauhoi ja kauhoi silppua pois laatikosta, minä jo ehdottelin punttisalille menoa, kun ei jaksa nostaa laatikkoa, jossa on paperisilppua, HIH....... Silppua riitti ja riitti, lopulta Ville pääsi lahjan ytimeen, 20 l hiekoitussoraa. No painavvana kaasujalkana tunnettuna menee varmaan ihan tarpeeseen näin talviaikaan. Ville ei välttämättä enää ollut niin iloinen, varsinkin kun huumori lensi ja pientä ittuilua oli ilmassa koko lahjan avaamisen ajan. Varsinkin kun aluksi näytti että laatikko on todella täynnä paperisilppua ja Ville ressukka ei jaksa sitä edes nostaa. No, oli siel hiekotussoran seassa vähän lohdukettakin Villelle. Tölkki situkkaa, tupakkiaski ja arpa nippu. Ville jopa voitti 20 egee. Tästä ilosta saamme kiittää Villen ihgua isosiskoa Miia, joka oli keksinyt näin hienon lahjan. Joo joo tietysti joulupukin avustuksella.


Uuden vuoden aatto aamu alkoi rätinällä. Siis tosiaan. Minä kun olen sattunut syntymään samaisena päivänä, niin aina sattuu ja tapahtuu. Eli 31.12.08 aamuna nukun kaikessa rauhassa, kun yht äkkiä makuuhuoneen ikkunan alla alkaa paukkua ja rytistä. Pomppaan puoli metriä sängystä ilmaan ja samalla vauhdilla keittiöön, jossa Jouni jo keitteli kahvia ihan rauhassa. Tukka pystyssä ja ihan vinossa kaahaan keittiöön ja käsken Jounia meneen kattoon ulos mitä siellä tapahtuu, Jouni vaan toteaa et lumet tippu katolta. Minä siihen, et en oo mikään hullu vaan oikeesti siellä ammutaan. Vihdoin Jouni menee kattomaan ja kestää jonkun aikaa kun tulee takas sisään, minä odottelen suurinpiirtein kaulimen kanssa mitä tapahtuu. Jouni käskee mut pihalle ja siellä sitten rakas siskoni lapsienssa kanssa aloittaa laulaa HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ samoin tein kun avaan oven. Jesse ja Jenna laittaa samaan aikaan raketteja taivaalle. Olipas herätys. Heikompi sydäminen ihminen olis voinnu saada sykärin. Omaksi kommellukseksi jää Systerin ja lasten kompurointi pimeässä mun makkarin ikkunan alle, varsinkin kun ne oli ollu vuoroin aitan takana ja milloin auton takana, kun Jouni oli hakenu aamulehden postilaatikosta. Maastoutuneet välill' kui elokuvissa konsanaan, ja hihitystä oli ollut tosi vaikea pidätellä. Eikä olleet aina tienneet missä oli ja kuka oli minne meni. Niin et silleen.

Jäipähän taas mukavia kokemuksia vanhainkotiin kerrottavaksi. HIH HI HII.......!!!!!!!