IRC-Galleria

Minulla on koira...


Minulla on koira. Olen minä sitä kouluttanutkin. Lenkkeilijöihin se
suhtautuu tosi luontevasti. Iloisesti häntä heiluen se tulee tervehtimään
kaikkia kuntourheilun ystäviä. Minä olen siinä ihan lähellä, narun toisessa
päässä, rähmälläni. Hyvin suhtautuvat kaikki lenkkeilijät poistuessaan
paikalta tapaamisemme jälkeen...
Kuraiset tassunjäljet rintapielessä ja naama nuoltuna.
Haluavat tavata toistekin. Moni on huutanut: te kuulette minusta vielä!?
Mukavaa sakkia!

Vaikka kyllä koiran koulutus vaatii pitkäjänteisyyttä. Kapulan heittämisestä
se tykkää valtavasti. Kerran heitin.
Poliisit toivat koiran illalla kotiin. Minä sanoin, että ei olisi tarvinnut.
Luulivat että lasken leikkiä...

Naapuritkin pitävät meidän koirasta kovasti, ovat antaneet sille
lempinimenkin: ADHD. Outo nimi. Olisiko arabiaa?

Kerran minä vein sen lääkäriin ja sanoin että nyt tälle idiootille on
tehtävä jotain. Lääkäri kysyi, että voiko eläintenhoitaja pitää sillä välin
minun koiraani. Kaikki eläinlääkärit eivät ole tosikkoja.
Uskoihan lääkäri puhetta, ja määräsi koiralle rauhoittavia
pillereitä.Muutaman purkillisen se niitä sitten söikin, nälkäänsä.
Antoi vielä tassua kiitokseksi.
Pitihän minunkin yksi maistaa. Viikko meni horroksessa. Lääkitys lopetettiin
tehottomana. Ei siitä ollut huumekoiraksi.

Koirat ovat kovia syömään. Aamiaiseksi se vetäisee pari desiä nappuloita,
maksalaatikkoa ja olkkarin sohvan.

Koiran hankkiminen ei ole kovin kallista. Tonnilla saa hyvät paperit omaavan
koiran. Remonttiin menee kymppitonnin verran ja ruokaan viitisenkymppiä
kuussa. Meillä lisäkustannuksia aiheutti turvahäkin ostaminen, mutta se
osoittautui liian pieneksi koko perheelle.

Luin koirakirjan. Siinä sanottiin että koiraperheessä johtajuus on tärkeässä
asemassa. Helpotti.
Yksi asia on sentään meilläkin hoidettu oikein:
koirani on loistava johtaja!

Lenkkikaverihan minun piti siitä itselleni kasvattaa.
Ensimmäisellä lenkillä vedettiin yhtä köyttä tosi hienosti. Eri suuntiin.
Koiran kanssa juokseminen vaatii vahvoja olkapäitä.

En oikein uskaltautunut taannoin mukaan keskusteluun lenkkipoluilla
häiriköivistä koirista. Ymmärsin heti, että joku oli nähnyt meidät.
Päätin kuitenkin tulla ulos kaapista kun tajusin, ettei ongelma ole yksin
minun, se on myös niiden joita meidän koira on häiriköinyt.
Eiköhän sovita,
että jokainen hoitaa omat ongelmansa.
Kennelpiireissä on väläytelty ongelman ratkaisuksi niinkin julmaa asiaa kuin
piikin antamista häiriökäyttäytyjille. Minusta se on kohtuuttoman kova
rangaistus, sitä paitsi suurin osa lenkkeilijöistä on ihan mukavaa
porukkaa!!