IRC-Galleria

Lappeenrannassa dataamassa.
Mikäs sen hauskempaa, kuin kuunnella yöllä kuorsausta ja tuijottaa pimeässä huoneessa kirkasta ruutua ?
Voisiko mikään mennä yhtään paremmin enää, kuin olla syömättä kokonainen viikonloppu, vain sen takia, kun tuleva äitipuoli ei osaa tehdä ruokaa ?
Mitä sitten, jos tänne muuttaisin, miten sitten pärjäisin ?
Mikä onkaan mukavampaa, kuin ajatella, että palaan huomenna kotiin, omieni sekaan ( Kissani, Kanini ja Koirani ), dataamaan sinne, nukkumaan omaan pehmeään sänkyyn ja nauttimaan elämästä ?
Mitä sitten, kun äiti valittaa ja elämä alkaa taas mennä alamäkeen ?
Entä, kun maanantaina pitäisi mennä kouluun ja yrittää olla iloinen, vaikka oikeasti haudon itsemurhaa ?
Voisiko elämäni mennä enää yhtään normaalimmin ? Ei.

Siinä se, elämäni on normaalia, kaikki on normaalia, mutta vain minä olen hullu. Elämäni on kunnossa kaikella mahdollisella tavalla, se on samanlainen, kuin monella muullakin nuorella tässä maailmassa, mutta voiko silti olla, että ainut vika, joka minulla on, on päässäni ?
Voiko mikään olla mahtavampi uutinen, kuin se, että olen sairas ja sydämeni on musta ?

Tiedättekö mitään parempaa, kuin toisen tuska ja kuoleman kanssa leikkiminen ?
Tiedättekö muuta mukavampaa, kuin ihmisten tuskan huudot ja hidastuvat sydämenlyönnit, veri valuu tyhjiin ja sielu katoaa ?
Tiedätte. Koska teissä ei ole mitään vikaa, mutta minä en.
Olenhan sentään mieleltäni sairas.

Ja tähän loppuun vielä..
Mikään ei ole ihanempaa, kuin jutella omeglessa ihmisten kanssa, kertomassa omista interesteistään.