IRC-Galleria

Siitä oli jo kuukausi aikaa, kun tapasin Jonin, lapsuuden ystäväni ja tuon kanssa aloin säätämään. Nyt me jo seurustelimme, enkä voinut uskoa sitä todeksi, vaikka kakski viikkoa oltiinkin seurusteltu ja hyvin tiiviisti aikaa vietetty. Toinen tuntui niin läheiseltä, mutta samalla niin kaukaiselta, enkä tiennyt, että miksi välillä kylmät väreet kiipivät selkäpiitäni pitkin, kun Joni puhui jotain pimeitä juttuja.
Kohotin hieman kulmaani, kun tajusin olevani perillä. Nousin keltaisen talon korkealle nousevat portaat ylös ja koputin oveen. Odottelin ulkopuolella, ikkunaan hieman kurkkien. Eräs ystäväni oli halloween-bileet järjestänyt ja tottakai minutkin oli myös mukaan kutsuttu. Satu tuli avaamaan oven, hän virnisti minulle ja päästi minut sisään. " Sulla on upeet vaatteet, sekä hiukket. " Satu sanoi minulle hymyillen, virnistin. " Joo, kävin hiukset laitattaan kampaajal ja nää kuteet oon osittain ite tehny. " Selitin virnuillen ja potkin valkoiset tennarit jaloistani. Ylläni oli revityt, polviin saakka ylettyvät farkut, alla oli legginsit ja paitana minulla oli musta kauluspaita, sen alla punainen toppi. ´
Astelin olkkarin puolelle, missä kaikki olivat jo boolia nautiskelemassa, itse hetken päästä mukaan liittyen. Istuin sohvalle, ja lipitin boolia, muiden juttuja kuunnellen. Ovi kävi ja Essi kävi nyt avaamassa oven. Kuulin jo äänistä, että Joni oli tullut paikalle, jonkun kaverinsa kanssa. Hymyilin pienesti ja join boolini loppuun, lisää hakien.
" Moi. " Sanoin hiljaa, kun toinen viereeni hetken päästä tuli istumaan, Jonin kaveri - Niko, Jonin vierelle käyden istumaan. Joni painoi hellän suudelman huulilleni, minä siihen vastaten. Hymyilin hieman ja painauduin Jonia vasten istumaan, pääni tuon olalle laskien. Hymyilin ja pienen suukon toisen kaulalle annoin, sitten muiden mukana rupattelemaan siirtyen.

Useita tunteja oli jo kulunut ja aloimme ystävieni kanssa olla melko juovuksissa, Satu yhtäkkiä naurusta ulvoen. Kohotin kulmaani ja kaikki hiljeni, minä mukaan lukien - käänsimme katseemme Satuun ja hymähdimme. Satu olisi ensimmäinen, joka sammuisi, tiesin sen, olihan toinen jo melko hyvässä hapessa. Nousin sohvalta ja lähdin vessan puolelle, meikkejäni korjaamaan, kun olin nauruni loppuun nauranut. Istahdin vessanpöntön kannen päälle ja painoin pääni käsiini, mielessäni elämääni miettien.
Havahduin vasta, kun oveen koputettiin. " Ootsä sammunu sinne ? " Pojan ääni kysyi, se oli Jonin kaverin, Niko, josta en muuta tietänytkään. " En. " Sanoin hiljaa ja hymähdin, nousin kannen päältä ja keräsin kamani, oven sitten avaten. Hymyilin pienesti toiselle ja siirryin naurun täyttämän olkkarin puolelle, katseellani Jonia etsien. Kohotin kulmaani, kun tuon näin Essin vieressä, tuon korvaan jotain kuiskien ja sitten suukon tytön poskelle painaen. Suuni loksahti auki. " Mitä.. ? " Sanoin hiljaa, ääneni kuitenkin hieman kivahtaen. Joni, eikä Essi tajunneet minua. Silmäni alkoivat täyttyä kyyneleistä.
Kamani kun olin kokoon saanut lähdin juoksien kotiin päin, farkuissani roikkuvat ketjut vain kilissen tahdikkaasti. Lämpimät kyyneleet valuivat poskiani pitkin, meikkejäni levittäen hiljalleen. En ollut älynnyt laittaa vedenkestävää kajaalia nähtävästi. En edes yrittänyt pidätellä itkuani, pysähdyin kadun varrella olevan puistonpenkin luo, sille istuutuen ja pääni käsiini painaen - omassa hiljaisuudessani itkien. Miten se saasta saattoi ?
Aikaa oli kulunut ihan kiitettävästi ja olin itseni saanut kokoon, enkä enää itkeä jaksanut, saatoin penkiltä arvokkaan perseeni nostaa ja lähdin kotiini askeltamaan. Kännykkäni tärisi taskussnai, tuhahdin, mutta luin saapuneen viestin silti. Se oli Jonilta. ~ Näin sun pussaavan Essii. Oisit voinu jo aikasemmin sanoo, ettet halua mua. ~ Vastasin Jonille, matkaani hitaasti jatkaen. Kotona olisi kaikki jo nukkumassa, mutten jaksanut välittää siitä, että minkälaisen mellakan teettäisin siitä, kun humaltuneena tulisin kotiin herättämään kaikki. Viesti, toinen, kolmas. En jaksnut niitä lukea, en edes jaksanut välittää. Pyyhin levinneitä meikkejäni ja päätin oikaista puiston kautta. Ei kestänyt kauaa, kun tajusin jonkun seuraavan minua - en nähnyt toista, mutta kuulin kyllä. Olihan pimeää ja kaupunki olisi tähän aikaa yöstä hyvin hiljainen. Äkkiä pysähdyin. " Miks sä seuraat mua ? " Kysyin ja ympäri käännyin, toista vieläkään tunnistamatta. Tuhahdin ja odotin, että toinen lähemmäs tulisi, katseeni siksi aikaa maahan vieden. Askeleet lähenivät ja pian näin toisen katulampun avulla heijastuneen varjon edessäni. Nostin katseeni ja tajusin tuon tumman hahmon olleen Aleksi, vanha heilani parin vuoden takaa. Virnistin pienesti, kun toinen selitti yrittäneensä selvittää, olinko se todellakin minä.
Aikaa oli jälleen kulunut ja olimme siirtyneet Aleksin asunnolle, halloweeniä jatkamaan. Itse kerroin omista kokemuksistani ja muutenkin elämästäni, kun Aleksi vaati minua kertomaan, huomattuaan minun itkeneen. Myöhemmin tuo kertoi itsestöön.
Alkoholi alkoi jo vaikuttaa mukavasti, kummasakin ja pian olimme hieman läheisimmissä tunnelmissa, aamu neljää jo lyöden. Kumpaakaan ei väsyttänyt, mikä yllätys. Aleksi suuteli minua hellästi, minä siihen vastaten. Poika nappasi minut sohvalta syliinsä ja kantoi makkarin puolelle, kuiskaillen korvaani salaisuuksia. Naurahdin ja painoin pääni tyynylle, kun toinen kaulaani alkoi suutelemaan.

Ja näin jätän teidät mielikuvituksenne varaan, mitä sinä aamuna oikein tapahtuikaan. Olin todellakin kostonhaluinen, mutta myös TODELLAKIN alkoholin vaikutuksen alaisena.