IRC-Galleria

En oo kuumeessa, joten tää johtuu vaan siitä, ku mutsi tiputti mut joskus vauvana lattialle ja luultavammin sain aivovamman (Y)
Tässä nyt kuitenki ajattelin tylsyyttäni kirjotella ajatuksiani, SYVÄLLISIÄ ajatuksia, enkä mitään turhia blogeja. Jos vaikka keräisin vähä vierailijoitaki mun hienojen aatoksien takia.

Mä oon tässä miettiny kyllä kaikenlaista viime aikoina, joten kuka nyt niistä ottais selvää. Mut päällimmäisenä mulla on mielessä ihmisen psyykkiset ongelmat. Siis, en mitään mielevikoja ja aivovammoja käy purkamaan, että yhyyyhyy, jakomielitautinen ja sitä rataa. Vaan oon miettiny näitä itsetunto ongelmii ja kaikkii tälläsii..
Et kui vaikeeta oikeesti esim. meil nuoril on, ku ei voija sopeutuu noi vaa ympäristöö, vaa päällimäiseks tulee mielee, et: " Mitä ne musta ajattelee ? " Okei, ehkä tytöil on enemmän tätä ongelmaa, mut kai jätkätki sitä joskus ajattelee ?
Ja tytöillä on oikeestikki ehkä enemmä ongelmia ku pojilla, mut miks silti jätetää pojat huomiotta välillä ? On niilläki oikeesti niit ongelmia, vaik ne osaaki paremmi käsitellä asioitaa.
Kyl neki muijien seuras varmaa ajattelee, että: " Mitä toiki nyt musta ajattelee ? " Tai sitte.. nojoo, en sanokka. Liian rankkaa tekstii teille :DD

Kuitenki, tajusitte varmaa mun idean ? Eikä nyt sillä, että kaikilla jotai ongelmia ois tai mitää, tuli vaan tällei mielee, et niillä kenellä on. JA joo, ehkä mä voisin lopettaa tän selittelyn.
Koittakaa ymmärtää pientä ihmismieltä. Se onki niin vaikee ymmärtää, kukaan ei tajuu koskaa..
Mulle tunne on niin vitun tuttu, huudan aika useestikki " SÄ ET TAJUU MUA !! ", mut lohduttaudutaan kaikki sillä, että kukaan ei tiiä mitä toisen pään sisässä liikkuu ja vaan ne voi ymmärtää toisiaan, kenellä on samantapasia kokemuksia.
Oikeestaan se on tutkimaton tutkittu juttu. Oikeestikin, nyt jos rupeette miettimää, ni teiänki kaverit on sellasia.. Siis, että teitä yhdistää se, että ymmärrätte toisianne, koska teillä on samantapasia, ellei yhteisiä ja jopa samanlaisiaki kokemuksia.
Mä aina törmään netissä sellasiin tyyppeihin, kenen kans alkaa synkkaa heti kahen ensimmäisen sanan jälkee - siinä syntyy jo sellane pien side, mikä vahvistuu sitä myötä, ku tutustuu toisee. Sitte vaa yhtäkkii tajuu, et kui vitun siistii, ku toi on niin samanlaine ku mä.. Samas hetkes vaan tajuu, että se ei tajuukkaa kaikkii sun juttui ja se side laskeutuu sellaselle peruskaveri-tasolle.
Ja siinä sitä sitte ollaa, ja ajanmyötä saattaaki käydä sillei, että ollaanki parhaita kavereita ja sitä rataa..
Joomorro, mitä mieltä ? Ehäääh, en mä tiiä, mut tää ei ollu vika tekstinpätkä syvällisistä ajatuksistani, mitä kirjotan.