IRC-Galleria

Hiusmalli-esitykset oli sitten tänään.
Hauskaa oli ja hiusket sointu hyvin parin kanssa,
huono puoli vaan se, että kuidut ei loppupuolella tahtoneet totella päällekäyvää tahtoani ja jalkani kipeytyivät - taidan tulla rammaksi loppu vuodeksi.

Tapahtuman bändeille viihdyttämisestä suuri kiitos, paitsi sille eräälle, jonka nimeä en mainitse. Henkilöt voivat itse miettiä seuraavasta esimerkistä. " FUCK YOU ALL VITTU FUCK YOU ALL ! \,,/ "
Loppu-encore oli hyvä, uusi versio indican biisistä.

Suurimmat kiitokseni tahtoisin kuitenkin esittää järjestäjille, sillä tilaisuus oli hieno. Tahdon myös kiittää valomiestämme, sekä äänimiestämme - VAIKKA pieni feilaus tapahtuikin.

Olen ylpeä meistä kaikista, jotka malleina paikalle saapuivat - paitsi Pinkkuhintistä, tuon herran kynisin vielä joku päivä, kun tuon näen. OHAREITA EI TEHDÄ, ETKÖ YMMÄRRÄ ? Maksa vain vaivan palkkaa monta kymmentä euroa kampaajalle, jonka luokse et edes mennyt, etkä voinut ilmoittaa pääseväsi lavalle. Painu perseeseen.

Loppujen lopuksi ongelma ratkaistiin ja pienien feilauksien myötä, olen ylpeä meistä kaikista. Ei maailma kaadu, vaikka virheitä tapahtuu - niitä tapahtuu monelle muullekin JA kampaukset oli hienoja, niistä kiitos ihmisille, jotka hiustemme takia vaivaa näkivät tunteja.

Omat kuvani ilmestyvät heti, kun ne käsiini saan
Terveisin,
Jon-jon.

Lappeenrannassa dataamassa.
Mikäs sen hauskempaa, kuin kuunnella yöllä kuorsausta ja tuijottaa pimeässä huoneessa kirkasta ruutua ?
Voisiko mikään mennä yhtään paremmin enää, kuin olla syömättä kokonainen viikonloppu, vain sen takia, kun tuleva äitipuoli ei osaa tehdä ruokaa ?
Mitä sitten, jos tänne muuttaisin, miten sitten pärjäisin ?
Mikä onkaan mukavampaa, kuin ajatella, että palaan huomenna kotiin, omieni sekaan ( Kissani, Kanini ja Koirani ), dataamaan sinne, nukkumaan omaan pehmeään sänkyyn ja nauttimaan elämästä ?
Mitä sitten, kun äiti valittaa ja elämä alkaa taas mennä alamäkeen ?
Entä, kun maanantaina pitäisi mennä kouluun ja yrittää olla iloinen, vaikka oikeasti haudon itsemurhaa ?
Voisiko elämäni mennä enää yhtään normaalimmin ? Ei.

Siinä se, elämäni on normaalia, kaikki on normaalia, mutta vain minä olen hullu. Elämäni on kunnossa kaikella mahdollisella tavalla, se on samanlainen, kuin monella muullakin nuorella tässä maailmassa, mutta voiko silti olla, että ainut vika, joka minulla on, on päässäni ?
Voiko mikään olla mahtavampi uutinen, kuin se, että olen sairas ja sydämeni on musta ?

Tiedättekö mitään parempaa, kuin toisen tuska ja kuoleman kanssa leikkiminen ?
Tiedättekö muuta mukavampaa, kuin ihmisten tuskan huudot ja hidastuvat sydämenlyönnit, veri valuu tyhjiin ja sielu katoaa ?
Tiedätte. Koska teissä ei ole mitään vikaa, mutta minä en.
Olenhan sentään mieleltäni sairas.

Ja tähän loppuun vielä..
Mikään ei ole ihanempaa, kuin jutella omeglessa ihmisten kanssa, kertomassa omista interesteistään.

tiesitkö että:
~pojat rakastuvat yleensä brunetteihin, ei blondeihin~
~mutta blondit ovat yleensä luonnostaan kauniimpia~
~mustahiuksiset tytöt saavat olla onnessaan, sillä pojat pitävät heistä~
~harrastatko hevosia? -Pojat eivät pidä siitä~
~pojat eivät pidä siitä että täytät kansiosi hevoskuvilla/koirakuvilla yms, etkä poikaystäväsi kuvilla~
~oranssi huone ei ole poikien mieleen~
~poikien on vaikea myöntää että rakastaa jotakuta~

tiesitkö myös, että jos et kopioi tätä päiväkirjaasi, kuolet huomenna !

oletko blondi? - En.
minkä väriset hiukset sinulla on? - Punamustat
harrastatko hevosia? - Eeen.
onko sinulla oranssi huone? - Eeei.

Pikkuiseni ihanaiseni, arvaatkaas kenellä on läppäri ? ;>

Siistii : D
Tnä imatralle.

Shokki, ku näin ukon.
Käytii syömäs, Annikin piikkii.
Oon nyt hienos, kalliis hotellis yötä.
JA kuten näette, dataan.

pidätä hengitystäsi.
2.pidätä hengitystäsi ja lue tämä koko teksti loppuun alas asti.
3.pidätä hengitystäsi ja kopioi tämä teksti alhaalle asti
4.mene päiväkirjaasi ja liitä tämä teksti.
5.jos pystyit olla hengittämättä niin kauan kunnes olit lisännyt tämän päiväkirjaasi, olet hyvä suutelija

pidätä hengitystäsi.
2.pidätä hengitystäsi ja lue tämä koko teksti loppuun alas asti.
3.pidätä hengitystäsi ja kopioi tämä teksti alhaalle asti
4.mene päiväkirjaasi ja liitä tämä teksti.
5.jos pystyit olla hengittämättä niin kauan kunnes olit lisännyt tämän päiväkirjaasi, olet hyvä suutelija

Olen kehkeh.

Leppoisa päivä koulussa, tosiaankin. Oma rauha, ei kiireitä ja tuskailua, vain oma hauska piiri ja sen sarkastinen paska läppä. Kyllä, kohta alkaisi loma. Virnuilin kaverini kertoessa juttua puujalka Smithistä ja Maija Poppasesta - voi kyllä, jos olisitte päivittäin seurassamme, tietäisitte minkälaisia oikeasti olemme.
Kellot soivat ja muut lähtivät astelemaan päärakennusta kohti, kun taas minä lähdin toiseen suuntaan, kyytiäni odottamaan. Hymy, joka oli vielä hetki sitten ruusunpunaisilla huulillani lymyillyt, oli kadonnut. Heti, kun selkäni olin kääntänyt, kaikki se ilo oli silmistäni hävinnyt ja eloisa luontoni maan alle hautautunut.

Kaivoin taskustani avaimen ja avasin valkoisen pääoven, katsoin ympärilleni ja huokaisin. Äitini oli lähtenyt koiran kanssa lenkille, sain olla hetken rauhassa, omissa ajatuksissani, maailmassa, jonne kenelläkään muulla ei ollut asiaa. Kohautin kulmaani ja lysähdin mustalle nahkasohvalle makaamaan, silmäni hetkeksi sulkien ja automaattisesti telkkarin käynnistäen.
Raotin silmiäni ja vaihdoin kanavaa Neloselle, sieltä tuli yllätys yllätys Nanny. Virnistin ja laitoin äänet pois, sen naisen ääni, joka Frania näytteli, oli ärsyttävä - korvia raastava. Suljin silmäni ja kallistin päätäni parempaan asentoon. Käperryin tuolle pehmeälle sohvalle makaamaan, tavallaan sikiöasentoon. Pian enää vain hiljaisuudessa kuului tasainen tuhina, joka merkitsi sitä, että olin nukahtanut. Minulle se oli helpotus, sillä äitini tulisi pian kotiin ja jos olisin hereillä, hän aiheuttaisi meille jälleen uuden riidan, huutamalla kotitöistä jne. Silloin kun nukuin, hän ei viitsi tulla häiritsemään minua.

Tuntui siltä, kuin olisin nukkunut vain sekunnin, mutta todellisuudessa olin nukkunut tunnin ajan. Heräsin kaverini Satun soittoon, kohotin pienesti kulmaani ja vastasin mongertavalla äänelläni, silmäni sulkien. " Mitäh ? " - Tuu niskalle. " Ehkä, kattoo ny. Jos saan kyyrin ja sillee. " - Okei, ilmota sitte. " Joomoi. " Katkaisin ja laskin puhelimen vierelleni, haukoitellen ja vielä hetkeksi jääden sohvalle maaten. Mitä varten ne minua niskalla tarvitsi ? Se ei ollut normaalia.
Noustuani sohvalta, syötyäni ja suihkussa käytyäni soitin äidilleni ja kysyin milloin tuo oli tulossa kotiin. Se oli turhaa, sillä äitini oli juuri tullut pihaan. Virnistin huvittuneena, mutta tuo virne katosi nopeasti, kun ovi kävi. " Heitä mut niskalle. " - En, mee pyöräl. " Vittu.. " Lyhyt ja suora keskustelu. Nappasin tarvittavat tavarat, eli kännykän, kameran, rahapussin ja meikit pääkalloilla koristeltuun laukkuuni. Nostin laukun olalleni ja menin ulos, talutin pyörän tien laitaan ja nousin satulaan. Lähdin polkemaan niskaa kohti.
Puolessa välissä matkaa laitoin viestin Satulle, että menisi hetki, olin tulossa pyörällä. Samalla kysyin missä tuo luurasi, vaikka vastauksen jo tiesinkin. Yllätyksekseni sain vastaukseksi jotain muuta, kuin olin odottanut. Kohotin korullista kulmaani pienesti ja otin suunnakseni huvikummun, lasten leikkikentän, missä harvoin vietimme aikaa.

Perille päästyäni näin Satun tulevan hieman vastaan, hymähdin hiljaa ja pysähdyin, nousin pyöräni päältä ja talutin pyöräni Satun luokse, sen jalkaansa vasten laittaen nojaamaa. " Mitä me tääl ? " Kysyin, pieni hymy ystävääni nähdessäni huulilleni kiirien. - Ajateltii vaa tulla hengaa tänne porukal, Satu sanoi. " Ketä tääl sit on ? " -Mä,sä, Oona, muutamii jätkii jne. Kyl sä nää tiät. " Ahaa, okei. " Sanoin hiljaa ja lähdin kävelemään Satun kanssa leikkikentän puolelle, missä kaikki muutkin oli. Kaikki muut tunnistin, paitsi mustahiuksisen hujopin. " Kuka oikei oot ? " Kysyin törkeään ja kylmään tyyliini tuntemattomalta, tuo kääntyi minua kohti ja kohotti kulmaansa. - Etkö sä muista mua ? Hujoppi sanoi. Virnistin huvittuneesti ja heilautin hieman hiuksiani, kulmaani elegantisti kohottaen. " Tottakai mä sut muistan, ollaanha me pikkupennuist asti tunnettu, Joni. " Selostin hymyillen iloisesti ja halasin jätkää, silmäni sulkien ja pääni tuon olkapäätä vasten painaen - tuon miehekästä ja suklaisaa tuoksua nuuhkaisten -Kyl mä tiedän, et mä tuoksun hyvältä, Joni sanoi. Mä naurahdin ja mun valkosia poskia väritti kevyesti puna.
Mä istuin keinussa ja painoin mun katsetta hetkeks maahan, mietteisii taas vaipuen. Kaverit vain nauroivat, mutta pian nekin äänet hiljenivät. Heräsin vasta siihen, kun tupakansavu täytti aivoini. Yskin hetken ja katsoin ympärilleni. Joni oli tuonut tupakan nenäni alle. " Homo ! " - No sori, aattelin, et oisit halunnu. " Nojoo okei, sorikiitti. " Mumisin ja nappasin tupakan, sen huulieni väliin pistäen. Imin savuja sisääni - keuhkot täyteen, ja sitten vain puhalsin ulos, kuin lohikäärme liekkejänsä. Virnistin ja katselin muita, nuo olivat kaivaneet esille viinat ja muut juomat. Naurahdin ja kävin muiden kanssa rinkiin istumaan, jämät aidan yli snepaten.

Kun oli tarpeeksi juotu ja oltiin tarpeeksi hyvässä hapessa, pelattiin pullon pyöritystä. Se meni aina siihen ja loppujen lopuksi siitä tuli lapsellista 'pussaatota'-leikkiä. Se kaava käytiin aina läpi, mutta nyt siinä oli jotiain erilaista. Satu remahti nauruun ja pyöräytti pulloa, joka osui minuun. - Totuus, vai tehtävä ? " Tehtävä tietty. " - Okei, kismaa minuutin ajan ja kielen kans Jonia. " Mitä vittua, oletsä hullu ? " - En, mutta sä olet, mä tiedän sen. Kaikki repesi nauramaan. Konttasin Jonin luo ja virnistin pienesti, kuin vähän ujostellen ja söpöillen. Vein katseeni tuon silmiin ja kallistin pienesti päätäni, tuota sitten suudellen, Joni siihen vastaten. Oona otti aikaa ja Satu kyyläsi vieressä, tarkistaakseen, että siinä oli varmasti kieli mukana.
-Minuutti ! Oona huusi. Hetken päästä irrottauduin Jonista, ja virnistin, pieni puna jälleen värittäen valkeita poskiani. Konttasin paikalleni ja istahdin maahan, maata hetken katsoen. Vein sitten katseeni varovasti Joniin, samalla pulloa pyöräyttäen. Sydämeni hakkasi, ja tunsin pitkästä aikaa sen ihanan, jännän tunteen, kun katsoin Jonia. Purin korullista, ruusunpunaista huuleani ja mumahdin kysymyksen, kun pullo osui yhteen jätkistämme. Tuo vastasi totuus, en kerennyt edes kysymään kysymystäni, kun Satu jo ennätti humaltuneena väliin huutamaan omansa.
Virnistin ja nousin ringistä. " Lähen käymää kusella ja ostaa jotai syötävää aabeeceelt. " Sanoin ja lähdin talsimaan huoltoasemaa kohti, pian kuulin askeleita takaani, kun katsoin taakseni näin Jonin. Hymähdin hiljaa ja hidastin vauhtiani, katseeni maahan, eteeni vieden..