IRC-Galleria

näin unta. näin unta homoista. kukaan ei kuollut.

se oli jännittävää. se oli paha uni. mutta siltikään ei yksikään kuallu. se siinä oli jännittävää. homoja oli kolme. tunsin ne kaikki. ja ennen luulin etteivät ne ole homoja.. tai no sekin on vähän niin ja näin. onhan siitä viitteitä ollut tosielämässäkin. yhdellä on toooosi vakavia mieltymyksiä sellasiin pyllyleikkeihin ja kaksi muuta on muuten vaan hieman homoeroottisesti latautuneita olleet koko ajan. on niistä kuvakin julkaistu..sellane. jokatapauksessa. en uskonut sen olevan kuitenkaan totta. mutta kas kas sellaista sattuu. yhdellä homoista oli sukat ja sanoin niille sukille "Bääää" ja sitten hän nauroi minulle. hyvin outoa. siihen heräsin. hyvä niin sillä vaikka uni olikin hauska tuntui minusta kovin pahalta unessa.

nyt on..keskiviikko? enään..torstai.. perjantai ja sitten on lauantai. miten se lasketaan. onko päiviä lauantaihin kaksi vaiko kolme? jokatapauksessa hyvin vähän. ja sitten! sitten kukaan ei kuule minusta piiiiiitkään aikaan! katoan. häviän. menen pois. pitkäksi aikaa. olen kylmiössä silloin. pitkän aikaa. pakkasessa. makuan sielä. kylmässä mutta ei sielä kuitenkaan oikeasti ole kylmä..tai on mutta ei se tunnu kylmältä. en aijo olla sielä yksin. hahaaa!!! muhahahaaa!
aaaaarg... vetää suonta jalasta. ei ole kivaa juuri kun yritän iloita. ON MINUN VUORO OLLA ILOINEN! kylmiöön päästessäni olenkin iloinen.. hyvin iloinen.. yksi silmä.. vain yksi. kylmiössä on yhteensä kolme. yksi ja sitten minun yksi ja kaksi silmääni. eli kolme. niin käy joskus.

EMÄNÄÄ!

en taho olla.
heihei.

nyt jos voisi taas kaikille teille rakkaille lukijoille kertoa että.. tättädää! ahdistaa!

NYT TAISI TULLA MONELLE YLLÄTYKSENÄ MUTTA KYLLÄ MINÄKIN VAIKKA NÄIN IHANA JA RAKASTETTAVA OLENTO OLENKIN..TÄLLAINEN POSITIIVINEN JA ELÄMÄÄ RAKASTAVA PERSOONA.. KYLLÄ MINUAKIN JOSKUS AHDISTAA!

ahdistaa kylläkin hyvinkin paljonkin. nyt voisin ottaa:

¤seuraa
¤ihmisiä
¤semmosen yhen kivan sedän
¤lisää seuraa
¤lisää ihmisiä
¤lisää sitä kivaa setää!

Minä en enää ikinä edes yritä kokata mitään!!!! en suostu! en ala enää! minä niin yritin.. elämältäni on hävinnyt pohja. en enää tiedä miten jatkaa. itken pian. olen täysin epäonnistunut ! minusta ei koskaan tule mitään! tulen aina olemaan täysi nolla! ja aina yksin! byhyyy..

Haa. olin jo hetken terve. mätänemis prosessi alkaa uudelleen. kurkku on kipeä, silmät ei pysy auki ja kuume nousee ihanaisen hitaasti. kylmä on. mutta nytpä en voikkaan maata nahkasohvalla katselemassa telkkaria haisten pahalle. nyt joudun olemaan iiiiihan yksin orpona vaan täällä..tättädää!..opistolla. täällä on vielä ällömmät sohvat. eikä täälä edes näy nelonen. enkä osaa käyttää videoita. eikä minulla edes ole enää mitään videoita täälä kun vein ne pois! jonkinverti ketuttaisi nyt.
no mutta. onneksi ei ole rapulaa. kuinka positiivista. tahtoisin nukkumaan mutta ei.. pitäisi mennä tunnille mätänemään. ei vittande tästä tule yhtään mitään. yön taas katselin kamaluuksia: veli kuolee, mies pettää ja rahat loppuu. miksei voi päättää mitä unta näkee? minä voisin katsella öisin halinalleja uusintoina.
ainiin. pesin tänään aamulla hiukseni hotellista pöllityllä palasaippualla! se oli hieno kokemus. nyt nämä hiukset ei kuivu ikinä. vieläkään ei mitään merkkejä kuivamisesta. ja sitten kun ne kuivuu niin ne on kuivaa känttyä! jesh. kyllä on elo ihanaa.

olen mätä.

on kuuma ja on kylmä, on nälkä ja ruuan ajatteleminenkin oksettaa. tahon suihkuun mutta senkin ajatteleminen tekee pahan olon. mahaan sattuu. ei tahdo jaksaa liikkua. telkkaristakaan ei tule mitään kivaa. nenä vuattaa ja on ruvella, laitoin siihen huulirasvaa ja nyt ällöttää. tahtoisin pelata korttia mutta kykään ei räkästä minua. tulen hulluksi ja mätänen. pakko niistää. tupakkaakin tekee mieli mutta sen polttaminen on kamalaa puhumattakaan ulos menemisestä. puhelimesta loppuu akku mutten pysty hakemaan laturia tallista. tämä on kamalaa. kuolen varmasti. kuolen tuohon ällöttävälle nahkasohvalle. yäk. hikoilen. on kylmä. haisen ja hiukset on ällöt. tahon hiukset kiinni mutten jaksa ettiä ponnaria. tahdon että minua paijjataan. tahdon että.. tahon vaan! ja saan jos tahon! kumpa se toimiskin niin. pakko niistää taas. perse...niistopaperikin loppuu.

katoan taas sohvan syövereihin..

hyvästi julma maailma..

Jännittää.

¤ yksi muhkeimmista ihmisitä elämässäni palaa luokseni pitkän eron jälkeen.. viiden minuutin kuluttua.

¤ onko minulla oma pieni boris odottamassa kaapissa?

¤ saako junttura töitä?
-->muutammeko yhteen
-->saanko paljon rahua
-->tuleeko meistä pari? ja voisimme ajatella huomista.. uusin silmin! ja se unohtaisi sen kolmannen ja me voitaisiin olla vain KAHDEN!

Voiko ihmisellä olla kamalampaa oloa?

kun ei tajua
kun tuskin edes tahtoo tajuta


ei ehkä sitten yhtään mitään.

Aina välillä mietin miten onnistun pitäämään sosiaalisen elämäni käsissä.

perjantai ja kelli veivaa melkein seittemää. aamupäivällä sain muuttoni valmiiksi. muutin huoneesta viereiseen. ja nyt kun kaikki on valmista voivat juhlat alkaa. TUPARIT! hurjaa. kaikki juo, panee, tanssii, nauraa, itkee, rikkoo laseja ja oksentaa. saas nyt nähdä miten onnistuu. juoda voin. paneminen on hyvin hankalaa yksinään, eikä rahaakaan ole että tilaisin miehen. tanssia voin koska olen siinä niin perkeleen hyvä ( ja koska muuton yhteydessä löysin smurffien tanssihitit ykkösen). nauraakkiin voin ihan vaan vaikka tälle tilanteelle. ja eiköhän se itkukin tule ihan itsestään yönpikkutunneilla. lasejakin varmasti voin siinä itkun yhteydessä heitellä vaikkapa ikkunasta ulos ja jos itken tarpeeksi pitkään niin oksennuskin tulee leikiten.

miksi tupareita ei aina vietetä ihan vaan..itsekseen?


toivottavasti ei naapurit tule valittamaan hurjasta menosta. pitänee lähteä nyt katsomaan ettei paikat hajoa ja siivoamaan oksennuksia lattialta.


-örli-

Heräsin aamulla.

heräsin kun rakas äitini teki imurilla minuun lontteja. olin hereillä kun äitini yllytti koiramme minun kimppuuni. olin hereillä myöskin kun äitini virnuili heittäessään tupakkaaskini takkaan. jatkoin hereillä oloa kun äitini, ylläri sinäänsä, ryösti minun siiderini. jossain vaiheessa kuvittelin jo pahimman olevan ohi, vedin peiton niskaani ja kuljin etuovelle tupakka suussa kun yhtäkkiä äitini kiskaisi tupakan suustani, katkaisi sen, antoi sen minulle takaisin ja nauroi kovaan ääneen. siinä sitten kyyneleet poskilla valuen istuin kuistin rappusilla yrittäen pitää tupakan koossa jotta siitä olisi edes jotain iloa.

ja tämä kaikki tapahtui ennen kymmentä aamulla!



¤ aika pieni lelu kahdenkymmenen sentin munasta ¤


-örli-