IRC-Galleria

Mitä meillä olisi, jos emme kokisi pahuutta?
osaisimmeko silloin iloita pienistä asioista.
Tuntisimmeko me yhtään mitään,
jollei elämä potkaise meitä toisinaan päähän?
Osaisitko elää täydellisyydessä,
vailla huolia yhtään mistään?

Jos joka kerta voittaisit lotossa ja huomaat,
että voitto jakautui taas kaikkien lottoajien kesken...
Olisitko iloinen muiden puolesta?
Kun kaikki olisi niin hyvin, ettei sinua edes saisi harmittaa.
Voisitko tuntea iloa pienistä onnistumisista,
jollet epäonnistu koskaan?

Sinun ei tarvitsisi ponnistella saavuttaaksesi jotain,
kaikki olisi valmiina nenäsi edessä...
Rakkauskin olisi itsestään selvää,
sitä ei tarvitse edes etsiä eikä odottaa.
Ei pettymyksiä, ei kyyneleitä.
Mutta mitä olisi ilo ilman surua ja toisinpäin?
Jos toista ei ole, tunteeko silloin kumpaakaan?

Ketään ei koskaan kuolisi,
kellekkään ei iskisi sairauksia,
ei onnettomuuksia,
ei yhtään mitään.
Miltä kuulostaisi tasapaksu elämä,
jossa ei koskaan tapahtuisi mitään uutta?

Kaikki olisi yksinkertaisesti niin täydellistä,
ettei tarvitse kantaa huolta yhtään mistään?
Ehkä se kuulostaa ihanalta,
mutta ei se taida käytännössä toimia.
Silloin kun elämä tuntuu vaikealta,
pitää muistaa, että on olemassa myös toinen puoli.

Ja silloin kun on päässyt onnelliselle puolelle,
siitä pidetään kiinni.
Seuraava päivä on jokaiselle mysteeri,
mutta liian täydellinen se ei saa olla.
Tämä hetki, tässä ja nyt,
on se, josta on pidettävä kiinni, oli se sitten iloa tai surua.