IRC-Galleria

Jos meillä on lasissa vettä - materiaa materian muodostamassa säiliössä - kuvittele se kohta, jossa vesi loppuu ja lasi alkaa. Silminnähden kohta on helppo havaita ja osoittaa. Mennäänpä pienempään mittakaavaan, molekyylitasolle. Meillä on H2O-molekyylejä ja sitten meillä on lasimolekyylejä. H2O-molekyylit ovat harvemmassa ja liukuvat toistensa ohi jatkuvasti, mutta törmäävät jossain kohtaa järjestäytyneempään ja tiiviimpään lasimolekyyliseinämään. Kuvitellaan, että havaitsemme molekyylit muodostavat atomit palloina. Kuvitellaan, että nämä pallot muodostavat siistin, pystysuoran seinämän, josta H2O-molekyylit kimpoavat.

Mitä tapahtuu kun siirrytään pallojen sisuksiin, kvanttitasolle? Valtava määrä tyhjyyttä, murto-osa kvanttihiukkasia. Kvanttihiukkaset eivät sijoitu juuri minnekään ja kuitenkin ovat monessa paikassa samanaikaisesti. Jos nyt katsotaan ympärillemme, on mahdotonta enää erottaa, mistä alkaa vesi, ja mihin loppuu lasi. Kaikkialla on suurimmaksi osaksi tyhjää. Siellä täällä on kvanttihiukkasia, jotka siirtyilevät paikasta toiseen tai useampaan vailla järjestystä. Kuitenkin isommassa mittakaavassa järjestys on olemassa, ja kahden aineen välinen raja on havaittavissa. Mitä tapahtui?

Onko rajoja lopulta olemassakaan? Mikä on raja?

Ääretön on rajaton. Ääretön viiva jatkuu loputtomasti kumpaankin suuntaan. Vai jatkuuko? Jos olet äärettömän pieni, onko äärellinenkin viiva ääretön? Jos olet äärettömän pieni tarkkailija, voitko seistä 0,999... cm päässä yhden sentin pituisen janan päästä ja nähdä silti vain loputtomiin asti jatkuvaa viivaa?

Riippuuko raja subjektista, jota rajoitetaan ja jonka ominaisuudet vaikuttavat rajoittamiseen? Jos olet vesipisara, et pääse lasista pois, koska se rajoittaa. Jos olet vesihiukkasessa majaileva kvanttihiukkanen, sinulla ei ole rajoja koska voit olla lasissa ja lasin ulkopuolella samanaikaisesti. Lasia ei sinulle ole oikeammin olemassakaan, on vain tyhjyyttä ja muutama muu hiukkanen jotka myös ovat siellä, täällä ja tuolla samanaikaisesti.

Raja on kategorioita tekevän mielen hairahdus. Ihminen on rajallinen, koska ihmisen määritelmä rajoittaa häntä olemasta muuta. Sama pätee mihin tahansa muuhunkin. Kvanttihiukkanen on rajoittunut olemaan määritelmänsä mukaan kvanttihiukkanen, eikä se voi syödä lenkkimakkaraa - sille makkaraa ei ole olemassa. Ajatteleva ihminen on se, joka määrittelee ja lajittelee kategorioihin - rajaa ja jaottelee. Ilman ajatusta ei ole rajoja.

Raja on määritelmä, ja määritelmä on raja. Määritteet rajaavat, määritteet luovat umpikujia ja suljettuja lokeroita. Ajattelu kuitenkin perustuu jo tiedostamattomaan määrittelyyn, yhdistelyyn ja kategorisointiin. Emme kykene epämäärittelemään tai antimäärittelemään, sillä jokainen negaatiokin on joko adjektiivin tai substantiivin uudelleenmäärittelyä. Tästä seuraa väistämättä, että ajattelumme on rajallista. Kaikki on totta niin kauan kun ehtoja ei määrittele. Objektiivisessa todellisuudessa kaikki on totta juuri siksi, kun objektiivinen totuus ei kiinnostu subjektien tekemistä määritelmistä totuudelle. Subjektit ovat subjektin itsensä rajaama osa todellisuudesta, ja kykenevät siksi vain subjektin itsensä rajaamaan määrään tietoa koskien todellisuutta. Tätä määrää ei määritellä tietoisesti, vaan määritelmä tiedon määrälle luonnollisesti muuttuu sitä mukaa kun tietoa tulee lisää. Subjektiivinen havainto kuitenkin syntyy objektiivisesta totuudesta. Se ei voi kuitenkaan koskaan vastata täysin objektiivista totuutta, koska sillä hetkellä kun havainto määritellään rajallisen olion toimesta, siitä tulee rajallinen.

Kvanttihiukkasella ei ole rajoja. Se ei tiedä mikä on rajan määritelmä, eikä se määrittele itselleen rajoja. Se on, koska se on; se käyttäytyy tietyllä tavalla, koska se käyttäytyy tietyllä tavalla. Mikään objektiivisessa todellisuudessa ei käyttäydy tietyllä tavalla, koska se ei voisi käyttäytyä muulla tavalla. Muiden tapojen olemassaolo vaatisi konditionaalia, vaihtoehtojen rajaamista ja määrittelyä. Konditionaalit koskevat vain ihmisen subjektiivista, rajallista ymmärrystä, jossa on olemassa tuntematon tulevaisuus, josta pitää tehdä ennusteita, jotka tapahtuvat tai eivät tapahdu. Objektiivisessa todellisuudessa ei ole vaihtoehtoja, koska ei ole tuntematonta tulevaisuutta, vaan kaikki käyttäytyy tietyllä tavalla, koska objektiivisen todellisuuden käytös (tai käytökset) on ainoa mahdollinen (tai kaikki mahdolliset).

On ihmisen aivoitus ylipäätään, että on olemassa vaihtoehtoja. Että on olemassa rajoja erottamassa tapahtuman x tapahtumasta y. Kaikki tapahtuu. Me ymmärrämme kaikesta vain murto-osan, ja siksi meidän on määriteltävä ja rajattava vaihtoehtoja siitä valtavasta informaation määrästä, jota todellisuus on.

Kun kvanttihiukkasista muodostuu suurempi kokonaisuus, se rajoittuu. Mitä suurempi ja monimutkaisempi kokonaisuus, sitä rajoittuneempi siitä tulee - vaikkei oikeasti tulekaan. Todellisuus itsessään on suurin mahdollinen kokonaisuus, ja sillä ei ole rajoja. Se muodostuu edelleen jokaista pientä yksityiskohtaa myöten niistä kvanttihiukkasista, joilla ei ole rajoja. Ihminen hairahtuu kuvittelemaan suurempia kokonaisuuksia rajoittuneemmiksi, koska hän ei ymmärrä toimivansa tietyllä tavalla puhtaasta kausaliteetista johtuen ja kuvittelee täten (ynnättynä ennustuskyvyn puutteesen) mahdolliseksi useampia mahdollisia toimintamalleja, joista voi "rajoittuneena" kuitenkin toteuttaa "vain yhden". Mikään ihmisen teko ei ole virhe, ellei määrittele virheeksi sitä tekoa, jonka juuri teki.

Kaikki asiat, jotka mielletään ikäväksi, on määritelty ikäväksi. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Vaikka tiettyjen asioiden määritelmään ei voi vaikuttaa, koska ne ovat evoluution tuotosta, voi asenteisiinsa ja elämänsä mielekkyyteen muuttamalla mielessään asioiden merkityksiä ja määritellä ikävät asiat vähemmän ikäväksi. Jos kaikki muu pettää, kuvittele miltä sinun ongelmasi näyttävät sinun aivoissasi ikävän tunnetilan muodostamisessa osana olevan neuronin osana olevan atomin osana olevan kvanttihiukkasen näkökulmasta -- ongelmaa ei tällöin edes ole. Kuvittele miltä sinun VALTAVAT ongelmasi vaikuttavat universumin näkökulmasta -- niillä ei ole mitään merkitystä.

Suhteuta ongelmat oikeaan mittakaavaan, tarkastele fiiliksiäsi, tutustu ajatuksiisi, pysy avoimena, älä rajoitu.

Nauti.


---

(Toivottavasti kukaan ei määrittele tätä VAIKEASELKOISEKSI. Toivottavasti joku määrittelee tämän EPÄLOOGISEKSI ja VIRHEELLISEKSI ja oikaisee rajallisen ajatteluni rahtusen oikeampaan suuntaan.)