IRC-Galleria

Whaz

Whaz

Ketä. Terveisiä kaikille t: Jaska

Vapaus?Sunnuntai 04.01.2009 03:52

Itseviihdykkeeksi kehiteltyä pohdintaa siitä, miksi maailmankaikkeus on sekä deterministinen, että indeterministinen, ja ylipäätään olevan luonteesta ja ihmisen käsityksestä siitä. Kyseenalaistakaa ja kritisoikaa! Pahoittelen hankalaa kielenkäyttöä, on vaikeaa käsitellä ihmisen tajuamisen rajoissa asiaa, johon ihmisen käsityskyky ei riitä. Ja ehkä siksi ideanakin kuolleena syntynyt. :D

Maailmankaikkeudessa kaikki tapahtuu juuri miten se tapahtuu. Maailma on olemassa, koska se on olemassa, ja vaikka maailmankaikkeuden olemassaololle olisi suurempi tarkoitus, on tämä tarkoitus lopulta olemassa vain siksi koska se on olemassa, ja tätä tarkoitusta kohti pyrkiminen vaatii maailmankaikkeudelta tapahtumia, jotka vain tapahtuvat, koska ne pyrkivät kohti tarkoitusta, joka vain on.

Tai toisin muotoiltuna, kaikki tapahtuu. Kysymys "miksi kaikki tapahtuu" on tässä viitekehyksessä turha, sillä kaikki tapahtuu myös aina. Kaiken tapahtuminen ja universumin olemassaolo ei vaadi toimiakseen aikaa, sillä kaiken tapahtuminen aina on ajasta riippumatonta. Aika itsessään on pelkkä termi, joka kuvaa sitä suhdetta, jolla havaitsija havaitsee tapahtumisen verrattuna havainnon kohteeseen. Maailmankaikkeus on olemassa, koska se on vakiotila ja se tila, missä kaikki tapahtuu - tai paremminkin se, joka tapahtuu. Oikeastaan lienee typerää erotella olevaa ja olematonta toisistaan - miettikääpä, miten paljon materiaa maailmankaikkeudessa ylipäätään on. Universumista massiivinen valtaosa on silkkaa tyhjää, ja vain tavattoman pieni osa on materiaa; galakseja, planeettoja, tähtiä. Materia taas muodostuu atomeista, joiden välillä vallitsee samankaltaiset mittasuhteet kuin avaruudessakin erinäisten kappaleiden välillä - valtaosa atomista on pelkkää tyhjää. Atomin taas muodostavat kvanttihiukkaset, joiden olemassaolo on ylipäätään hyvin häilyvän ja sattumanvaraisen tuntuista, jotka eivät ole koostumukseltaan tietynlaisia, jotka eivät sijoitu tiettyyn yhteen pisteeseen ja joita on vaikea luokitella joko energiaan tai materiaan.

Kaikkeus on siis valtaosin tyhjää, ja se käsittämättömän pieni osa, joka on jotain muuta kuin tyhjää, on häilyväistä, kaoottisesti käyttäytyvää ja ihmisen ymmärryskyvylle ainakin toistaiseksi melko lailla liikaa.

Ongelma saattaa olla siinä, että olemme törmänneet olevaisen pienimpään yksikköön, joka on jo lähes sama asia kuin ei-olevainen, ja jota ei siksi saada sovitettua järkevin keinoin olevaisen muottiin.

Väitän, että asioita on olemassa sanan varsinaisessa merkityksessä vasta kun on olemassa havaitsija, joka erottelee olevaisen ei-olevaisesta sen perusteella, mitä kykenee havaitsemaan ja ymmärtämään. Muulloin jaottelun tekeminen on tarpeetonta - universumi on, koska se on vakiotila, joka tapahtuu (=joka on. Kehäpäätelmää, mutta mihin muuhun tässä voi edes päästä asiassa, joka itsessään on jo yhtä fraktaalia tapahtumaa tapahtumassa tapahtuman itsensä takia ja olemassaoloa oliossa vain olemisen itsensä takia?). Tosin tapahtuman johtaminen toiseen tapahtumaan voi olla taas yksinkertaistamista, koska aika ja kausaliteetti ovat ihmiskeskeisiä määritelmiä, ja kuten sanottua - kaikki tapahtuu, eikä universumi erottele niiden järjestystä, koska ne tapahtuvat ajasta riippumatta.

Mitä sitten tarkoitan kaikella lauseessa "kaikki tapahtuu"? Kaikkea sitä mitä tapahtuu. Koska universumi käyttäytyy tietyllä tavalla, se ei mitä ilmeisimmin voi käyttäytyä millään muulla tavalla, koska se on kaikki. Se ei voi myöskään muuttaa toimintaansa, koska se tapahtuu ajasta riippumatta, meidän käsittämämme ajan jokaisessa hetkessä.

Täten siis voinee hyvällä omallatunnolla sanoa, että koska kaikki tapahtuu joka hetki siksi, koska se tapahtuu, ei järjestelmässä ole sijaa sattumalle. Universumi ei voi tapahtua millään muulla tavalla, koska se on ainoa tapa - ja kaikki tavat - jolla mitään voi tapahtua. Universumi on siis vääjäämätön. Universumi on siis deterministinen.

Sitten taas pohditaan ihmisen käsitystä tiedosta ja totuudesta. Ihmisen havainto- ja ymmärryskyky ovat rajattuja, siksi ihmisen on mahdollisuus päätelmillään tehdä korkeintaan arvauksia ja ennusteita universumin toiminnasta. Ihmiselle tieto tarkoittaa hyvin perusteltua uskomusta, joka auttaa ennusteiden tekemisessä ja käytännön sovellusten kehittämisestä. Ihmisen todellisuus on pragmaattinen - se on totta, mikä toimii. Ihmisen on mahdotonta kuitenkaan hyödyntää kaikkea maailman tietoa, koska kaikki tieto ei ole ihmisen saatavilla ainakaan siinä muodossa, missä se on ilman havaitsijaa, koska heti havainnon hetkellä objektiivisesta tulee subjektiivinen ja havainnoimaton todellisuus vääristyy ihmisen havaitsemaksi todellisuudeksi.

Rajoittuneena havaitsijana ihminen ei vääristyneestä todellisuuden kuvastaan pysty erottelemaan kaikkia tuleviin tapahtumiin johtavia vaikuttajia, ja täten hänellä ei ole kykyä tehdä täysin luotettavia ennusteita (puhumattakaan siitä, että aika käsitteenä on väärä premissi, joka johtuu ihmisen rajoittuneesta käsityskyvystä - kuin kahdeksansilmäinen hämähäkki olettaisi maailmankaikkeuden koostuvan kahdeksasta yhtä aikaa toimivasta universumista, joiden havaitsijana hän toimii). Satunnaisuus taas tarkoittaa ennustamattomuutta ja ennalta-arvaamattomuutta. Ihmiselle todellisuuden kulku on siis käytännössä satunnaista - ihmiselle ei ole olemassa totuutta, vain todennäköisyyksiä. Determinismille ei ole sijaa maailmassa, jossa on aitoa sattumaa (jota mm. kvanttihiukkasten käytös on ihmisille), joten ihmisen maailma on indeterministinen.

Tästä päästään vapaaseen tahtoon. Ihminen ei pääse eroon siitä faktasta, että kaikki hänen päätöksensä perustuvat hänen edellisiin päätöksiinsä, ympäristön vaikuttimiin, neurobiologisiin ominaisuuksiin sekä ylipäätään hänen aivojensa kemialliseen koostumukseen. Tältä näkökannalta ajatellen hänen tahtonsa on täysin määrättyä ja determinististä, ja tämä kanta on oikea. Ihmisellä ei voi tässä kontekstissa olla vapaata tahtoa, koska se tarkoittaisi käytännössä kausaaliketjuista ja luonnonlaeista vapaata tahtoa. Ajatonta ajattelua, seurauksen näkemistä ennen päätöksen tekoa jne.

Kuitenkin jälleen on mietittävä sitä, mikä on ihmiselle merkityksellistä. Ihminen ei ymmärrä hänen ajatteluunsa vaikuttavia vaikuttajia, kuten hän ei ymmärrä täysin mihinkään muuhunkaan vaikuttavia tekijöitä. Koska hän kykenee vain arvioimaan, tekemään todennäköisyyksiä ja arvailemaan, hän ajattelee hänellä olevan useita toimintamahdollisuuksia. Nämä kuitenkin ovat vain potentiaalisia sellaisia, ja niistä lopulta on valittava vain yksi - nämä potentiaaliset teot eivät ole olemassa sen enempää kuin mitkään muut mielikuvituksen tuottamat rakennelmat. Vapaa valinta ihmisen ymmärtämässä mielessä on siis sitä, että on illuusio vapaasta valinnasta. Tällaisen vapaan valinnan voi menettää vain, jos hän ymmärtää jonkin rajoittavan sitä - tämä vaatii potentiaalisten toimintamallien ymmärtämistä ja erittelyä.

Tämä ajatusketju taas johtaa siihen, että mitä tietoisempi ihminen on potentiaalisista toimintamalleistaan, sitä useamman hän huomaa olevan mahdoton toteuttaa ja sitä vähemmän vapaaksi hän kokee tahtonsa. Ironisesti siis todellinen vapaus on sitä, että on vain yksi tapa toimia, eikä ymmärrä sitä.

Universumi on toiminnassaan siis tiedottomana ja absoluuttisena "oliona" kaikessa deterministisyydessään vapaampi kuin mikään tietoinen osa siitä.

DualismistaMaanantai 29.12.2008 04:44

Ja aasinsilta edellisestä merkinnästäni;

Maailma ei voi olla dualistinen (tai pluralistinen), koska ei voi olla olemassa rajaa kahden irrallisen substanssin välillä. Ei voi olla kahden substanssin välimaastossa olevaa välisubstanssia, koska muuten substansseja olisi yksi lisää. Jos on olemassa useampi substanssi, niiden on oltava eri todellisuuksissa eivätkä ne saa vaikuttaa keskenään, koska muuten syntyy jälleen yhtymäkohtia tai rajoja, ja tarvitaan välisubstanssi.

RajallaMaanantai 29.12.2008 04:41

Jos meillä on lasissa vettä - materiaa materian muodostamassa säiliössä - kuvittele se kohta, jossa vesi loppuu ja lasi alkaa. Silminnähden kohta on helppo havaita ja osoittaa. Mennäänpä pienempään mittakaavaan, molekyylitasolle. Meillä on H2O-molekyylejä ja sitten meillä on lasimolekyylejä. H2O-molekyylit ovat harvemmassa ja liukuvat toistensa ohi jatkuvasti, mutta törmäävät jossain kohtaa järjestäytyneempään ja tiiviimpään lasimolekyyliseinämään. Kuvitellaan, että havaitsemme molekyylit muodostavat atomit palloina. Kuvitellaan, että nämä pallot muodostavat siistin, pystysuoran seinämän, josta H2O-molekyylit kimpoavat.

Mitä tapahtuu kun siirrytään pallojen sisuksiin, kvanttitasolle? Valtava määrä tyhjyyttä, murto-osa kvanttihiukkasia. Kvanttihiukkaset eivät sijoitu juuri minnekään ja kuitenkin ovat monessa paikassa samanaikaisesti. Jos nyt katsotaan ympärillemme, on mahdotonta enää erottaa, mistä alkaa vesi, ja mihin loppuu lasi. Kaikkialla on suurimmaksi osaksi tyhjää. Siellä täällä on kvanttihiukkasia, jotka siirtyilevät paikasta toiseen tai useampaan vailla järjestystä. Kuitenkin isommassa mittakaavassa järjestys on olemassa, ja kahden aineen välinen raja on havaittavissa. Mitä tapahtui?

Onko rajoja lopulta olemassakaan? Mikä on raja?

Ääretön on rajaton. Ääretön viiva jatkuu loputtomasti kumpaankin suuntaan. Vai jatkuuko? Jos olet äärettömän pieni, onko äärellinenkin viiva ääretön? Jos olet äärettömän pieni tarkkailija, voitko seistä 0,999... cm päässä yhden sentin pituisen janan päästä ja nähdä silti vain loputtomiin asti jatkuvaa viivaa?

Riippuuko raja subjektista, jota rajoitetaan ja jonka ominaisuudet vaikuttavat rajoittamiseen? Jos olet vesipisara, et pääse lasista pois, koska se rajoittaa. Jos olet vesihiukkasessa majaileva kvanttihiukkanen, sinulla ei ole rajoja koska voit olla lasissa ja lasin ulkopuolella samanaikaisesti. Lasia ei sinulle ole oikeammin olemassakaan, on vain tyhjyyttä ja muutama muu hiukkanen jotka myös ovat siellä, täällä ja tuolla samanaikaisesti.

Raja on kategorioita tekevän mielen hairahdus. Ihminen on rajallinen, koska ihmisen määritelmä rajoittaa häntä olemasta muuta. Sama pätee mihin tahansa muuhunkin. Kvanttihiukkanen on rajoittunut olemaan määritelmänsä mukaan kvanttihiukkanen, eikä se voi syödä lenkkimakkaraa - sille makkaraa ei ole olemassa. Ajatteleva ihminen on se, joka määrittelee ja lajittelee kategorioihin - rajaa ja jaottelee. Ilman ajatusta ei ole rajoja.

Raja on määritelmä, ja määritelmä on raja. Määritteet rajaavat, määritteet luovat umpikujia ja suljettuja lokeroita. Ajattelu kuitenkin perustuu jo tiedostamattomaan määrittelyyn, yhdistelyyn ja kategorisointiin. Emme kykene epämäärittelemään tai antimäärittelemään, sillä jokainen negaatiokin on joko adjektiivin tai substantiivin uudelleenmäärittelyä. Tästä seuraa väistämättä, että ajattelumme on rajallista. Kaikki on totta niin kauan kun ehtoja ei määrittele. Objektiivisessa todellisuudessa kaikki on totta juuri siksi, kun objektiivinen totuus ei kiinnostu subjektien tekemistä määritelmistä totuudelle. Subjektit ovat subjektin itsensä rajaama osa todellisuudesta, ja kykenevät siksi vain subjektin itsensä rajaamaan määrään tietoa koskien todellisuutta. Tätä määrää ei määritellä tietoisesti, vaan määritelmä tiedon määrälle luonnollisesti muuttuu sitä mukaa kun tietoa tulee lisää. Subjektiivinen havainto kuitenkin syntyy objektiivisesta totuudesta. Se ei voi kuitenkaan koskaan vastata täysin objektiivista totuutta, koska sillä hetkellä kun havainto määritellään rajallisen olion toimesta, siitä tulee rajallinen.

Kvanttihiukkasella ei ole rajoja. Se ei tiedä mikä on rajan määritelmä, eikä se määrittele itselleen rajoja. Se on, koska se on; se käyttäytyy tietyllä tavalla, koska se käyttäytyy tietyllä tavalla. Mikään objektiivisessa todellisuudessa ei käyttäydy tietyllä tavalla, koska se ei voisi käyttäytyä muulla tavalla. Muiden tapojen olemassaolo vaatisi konditionaalia, vaihtoehtojen rajaamista ja määrittelyä. Konditionaalit koskevat vain ihmisen subjektiivista, rajallista ymmärrystä, jossa on olemassa tuntematon tulevaisuus, josta pitää tehdä ennusteita, jotka tapahtuvat tai eivät tapahdu. Objektiivisessa todellisuudessa ei ole vaihtoehtoja, koska ei ole tuntematonta tulevaisuutta, vaan kaikki käyttäytyy tietyllä tavalla, koska objektiivisen todellisuuden käytös (tai käytökset) on ainoa mahdollinen (tai kaikki mahdolliset).

On ihmisen aivoitus ylipäätään, että on olemassa vaihtoehtoja. Että on olemassa rajoja erottamassa tapahtuman x tapahtumasta y. Kaikki tapahtuu. Me ymmärrämme kaikesta vain murto-osan, ja siksi meidän on määriteltävä ja rajattava vaihtoehtoja siitä valtavasta informaation määrästä, jota todellisuus on.

Kun kvanttihiukkasista muodostuu suurempi kokonaisuus, se rajoittuu. Mitä suurempi ja monimutkaisempi kokonaisuus, sitä rajoittuneempi siitä tulee - vaikkei oikeasti tulekaan. Todellisuus itsessään on suurin mahdollinen kokonaisuus, ja sillä ei ole rajoja. Se muodostuu edelleen jokaista pientä yksityiskohtaa myöten niistä kvanttihiukkasista, joilla ei ole rajoja. Ihminen hairahtuu kuvittelemaan suurempia kokonaisuuksia rajoittuneemmiksi, koska hän ei ymmärrä toimivansa tietyllä tavalla puhtaasta kausaliteetista johtuen ja kuvittelee täten (ynnättynä ennustuskyvyn puutteesen) mahdolliseksi useampia mahdollisia toimintamalleja, joista voi "rajoittuneena" kuitenkin toteuttaa "vain yhden". Mikään ihmisen teko ei ole virhe, ellei määrittele virheeksi sitä tekoa, jonka juuri teki.

Kaikki asiat, jotka mielletään ikäväksi, on määritelty ikäväksi. Joko tietoisesti tai tiedostamatta. Vaikka tiettyjen asioiden määritelmään ei voi vaikuttaa, koska ne ovat evoluution tuotosta, voi asenteisiinsa ja elämänsä mielekkyyteen muuttamalla mielessään asioiden merkityksiä ja määritellä ikävät asiat vähemmän ikäväksi. Jos kaikki muu pettää, kuvittele miltä sinun ongelmasi näyttävät sinun aivoissasi ikävän tunnetilan muodostamisessa osana olevan neuronin osana olevan atomin osana olevan kvanttihiukkasen näkökulmasta -- ongelmaa ei tällöin edes ole. Kuvittele miltä sinun VALTAVAT ongelmasi vaikuttavat universumin näkökulmasta -- niillä ei ole mitään merkitystä.

Suhteuta ongelmat oikeaan mittakaavaan, tarkastele fiiliksiäsi, tutustu ajatuksiisi, pysy avoimena, älä rajoitu.

Nauti.


---

(Toivottavasti kukaan ei määrittele tätä VAIKEASELKOISEKSI. Toivottavasti joku määrittelee tämän EPÄLOOGISEKSI ja VIRHEELLISEKSI ja oikaisee rajallisen ajatteluni rahtusen oikeampaan suuntaan.)
1. http://translate.google.com/
2. Kirjoita lause.
3. Käännä lause muutaman kerran kieleltä toiselle, esim. suomi->ruotsi, sitten ruotsi->japani, sitten japani->englanti
4. Käännä lause takaisin suomeksi.
5. ?????
6. PROFIT

Esimerkkejä! Tuttuja tv:stä!

"Paketti hiivaa. Sokeria kuutisen kiloa, siitä tekijälle paljon iloa. Luritetaan litku pulloon. Pullo pankolle ja hyvää tulloo."
-->
"Paketti hiivaa. 6 kiloa sokeria noin paljon iloa. Sulattaminen kontti Luritetaan. Olle tulloo ja hyvä pullo."

----

"Sitähän ne sukulaiset on sanoneet, että ei se järkevää ole. Terveys ja hampaat siinä menevät."
-->
"Se ei ole viisasta sukulaisia sanoi. Hammasterveys, hän sanoi."

----

"Olen Google Translator ja osaan kääntää tämän lauseen täysin virheettömästi kaikille kielille ja takaisin suomeksi."
-->
"Google-käännös on otettu huomioon niiden alkuperäisessä muodossa, ei ole sinänsä hyvä, pidän koko maassa."

Olen mielisairasMaanantai 01.09.2008 19:41

Disorder Rating:

Paranoid: Low

Schizoid: High (Schizoid=lack of interest in social relationships, seeing no point in sharing time with others)

Schizotypal: High (Schizotypal=also avoids social relationships, though out of a fear of people)

Antisocial: Moderate

Borderline: Low

Histrionic: Low

Narcissistic: Moderate

Avoidant: Moderate

Dependent: Low

Obsessive-Compulsive: Low

---

Olen skitso, välttelen ihmisiä, ja kaipa tuo aika todenmukainen tuolta osin on. :D Testin löysin Introvertigon päiväkirjasta.

http://www.4degreez.com/misc/personality_disorder_test.mv
Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] tarvitsee":
Janne tarvitsee kaikuluotainta kalastukseen. (Pitäähän sitä kunnon vehkeet olla!)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] näyttää":
Janne näyttää nukkumismallia. (No kyllä :D)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] sanoo":
Suomen parhaat verkkosivut my ass, kuten Janne sanoo. (Nii, saatana. :|)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] haluaa":
Janne haluaa päästä mahdollisimman nopeasti töihin käsiksi. (Noo... en välttämättä.. :D)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] tekee":
Siellähän se Pasi pilkottaa takana kun Janne tekee nose pressin. (Onko tää sitä homopornoa vai mitä se oli? >:O)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] inhoaa":
Janne inhoaa Doorsia. (Siis niiq niiiiiiiiiin yliarvostettua!)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] kysyy":
Janne kysyy edelleen hymyillen. (Mä olen niin lempeä :>)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] menee":
Janne menee naimisiin. (:SSSSSSS)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] tykkää":
Janne tykkää makeasta. (No nyt ollaan asian ytimessä :D)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] syö":
Janne syö lihaa, vaikka onkin muslimi. (No minkäs teet. Allah käskee. Sillä on erikoissuunnitelma mua varten.)

Kirjoita Googlen hakuun "[nimesi] pukeutuu":
Janne pukeutuu Rovaniemen keikalla omaan nahkaansa. (Kuulostaa lupaavalta.)

Duunarin aivopieruKeskiviikko 09.07.2008 20:56

http://latteuksia.blogspot.com/

Mieshän on nero :D

:'DDDDDDMaanantai 09.06.2008 04:28

http://www.youtube.com/watch?v=cgps85scy1g&feature=related

Ahahahahahahaha. :DDD Mukavaa yörepeilyä. George Carlin <3

Lisäystä: Lepää rauhassa, vanha paskiainen. :(

Mitä olen?Torstai 22.05.2008 06:15

Yesterday upon the stair, I met a man who wasn't there. He wasn't there again today, Oh how I wish he'd go away.

(Totuus) AbortistaPerjantai 21.03.2008 22:56

1. kuukausi

Äiti, olen vain noin parikymmentä senttiä pitkä, mutta minulla on kaikki elimet. Rakastan ääntäsi. Joka kerta kun kuulen sen, heiluttelen käsiäni ja jalkojani. Sydämesi syke on lempi unilauluni.

(Totuus:

Äiti, olen tämän lauseen pisteen kokoinen. Muistutan katkarapua, ja minulla on vähemmän aivosoluja kuin kärpäsellä, eivätkä aistini ole kehittyneet juuri lainkaan.)

2. kuukausi

Äiti, tänään opin imemään peukaloani. Jos näkisit minut, voisit sanoa että olen selvästi vauva. En ole vielä kuitenkaan tarpeeksi iso selviytymään kotini ulkopuolella. Täällä on niin mukavaa ja lämmintä.

(Totuus:

Minulla ei ole vielä peukaloa, vain räpylää muistuttavat käsien alut. Jos näkisit minut, olisin noin kahvipavun kokoinen. Alkeellinen tuntoaistini toimii lähinnä suuaukkoni ympärillä, tuskin tiedän onko täällä lämmintä tai mukavaa.)

3. kuukausi

Arvaa mitä äiti! Minä olen tyttö! Toivottavasti se tekee sinut onnelliseksi. Haluan sinun olevan aina onnellinen. En tykkää siitä kun itket, kuulostat niin surulliselta. Se tekee minut surulliseksi myös ja itken kanssasi vaikket kuulekaan minua.

(Totuus: Arvaa mitä äiti, sukupuoleni varmistui jo hedelmöittymisen hetkellä! Kuuloaistini on vielä täysin kehittymätön, enkä todellakaan osaa vielä itkeä.)

4. kuukausi

Äiti, hiukseni ovat alkaneet kasvamaan. Ne ovat melko lyhyet ja ohuet, mutta sitä kasvaa vielä paljon enemmän. Käytän paljon aikaani harjoittelemalla. Osaan kääntää päätäni ja heilutella sormiani ja varpaitani ja venytellä käsiäni ja jalkojani. Olen myöskin aika hyvä siinä.

(Totuus: Liikkeeni ovat spontaaneja, enkä harjoittele tietoisesti mitään - en tiedosta edes olemassaoloani. Reaktiot ulkoisiin ärsykkeisiin ovat refleksiivisiä, eivätkä tietoisesti tuotettuja. Olen pienen pieni robotti, joka on ohjelmoitu toimimaan tietyllä tavalla tietyissä tilanteissa.)

5. kuukausi

Kävit taas lääkärillä. Äiti, hän valehteli sinulle. Hän sanoi etten ole vauva. Minä olen vauva, sinun vauvasi. Ajattelen ja tunnen. Äiti, mikä on abortti?

(Totuus: Minä en ole vauva, minä olen sikiö! Lapsi ei ole aikuinen eikä aikuinen ole vanhus. Siemen ei ole kasvi. Maanantai ei ole tiistai. En ajattele, ja minulla ei ole tietoisuutta, joka jäsentäisi tuntemukseni ymmärrettävään muotoon.)

6. kuukausi

Kuulen taas sen lääkärin äänen. En pidä hänestä, hän vaikuttaa kylmältä ja sydämettömältä. Jotain tunkeutuu kotiini. Lääkäri kutsui sitä neulaksi. Äiti, mikä se on? Se polttaa! Laita hänet lopettamaan! En pääse karkuun siltä! Äiti! Auta minua!!

(Totuus: Jos olisin tietoinen olemassaolostani, en varmaankaan tahtoisi syntyä, jos en olisi haluttu. Tietoisuuteni ei kuitenkaan ole vielä täysin kehittynyt, joten tuskin tiedostan edes hetkellistä, jäsentymätöntä kipua, jonka abortti aiheuttaa. Jos osaisin, valitsisin mieluummin sekunnin kivun kuin eliniän verran tuskaa. En kuitenkaan osaa. Jäsentynyt aivotoiminta ja kokemus itsensä olemassaolon tiedostamisesta syntyvät minussa vasta paljon myöhemmin.)

7. kuukausi

Äiti, olen kunnossa. Olen jumalan sylissä. Hän kertoi minulle abortista. Mikset sinä halunnut minua äiti?

(Totuus: Jos olen jo nyt Jumalan sylissä, mikseivät muutkin äidit lähetä vauvojaan taivaaseen jo ennen syntymää?)

Jokainen abortti on Yksi pysäytetty sydän enemmän. Kaksi silmää lisää jotka eivät koskaan tule näkemään. Kaksi kättä lisää jotka eivät tule koskaan koskemaan. Kaksi jalkaa lisää jotka eivät koskaan tule juoksemaan. Yksi suu lisää joka ei tule koskaan puhumaan. Ole kiltti, kuka tahansa oletkin joka luet tätä merkintää, laita tämä omaan päiväkirjaasi! kiitos.

(Totuus: Aborttia ei tule ottaa kevyesti; se ei ole ehkäisykeino. Kuitenkin jos äidin ja/tai sikiön henki on raskauden takia vaarassa, lapsi syntyisi vaikeasti vammautuneena, tai jos äidin elämäntilanteen takia ei yksinkertaisesti ole mahdollista huolehtia lapsesta, herää kysymys, miksi maailmaan pitäisi saattaa yksi ei-haluttu ihminen lisää kasvattamaan jo nyt liiallista populaatiota entisestään. Onko jokainen sellainen hukattu mahdollisuus, jolloin olisi mahdollista antaa alku uudelle ihmiselämälle, murha? Keskenmeno, masturbointi, ehkäisy, sterilisaatio, abortti, murhia kaikki? Eikö lapsi ole lapsi, vasta kun potentiaalinen lapsi, oli se sitten sikiö tai pelkkä haave tulevan äidin päässä, muuttuu halutuksi ja toivotuksi lapseksi?)

Jos luit loppuun asti..liitä omaan päiväkirjaasi.

:)