IRC-Galleria

Pitäisikö vihdoin myöntää asia, joka on jo vuoden tehnyt tuloaan?
Miten voisin uunohtaa asian?
Miten selviäisin tästä ylitse?
Jos sanon asian ääneen, helpottaako se?
Rakastanko elämää tarpeeksi?
Vihaanko kuolemaa?
Millä oikeastaan on merkitystä?
Onko elämälläni suunta?
Ohjataanko minua, vai kuljenko täällä yksin ilman suojaa?
Olethan sinä aina mukanani, selvittämässä elämän solmuja?
Kuljetko mukanani silloinkin, kun sanon ettei tarvitse?

s. 62

Tämän luulin jo jättäneeni
kauas taakseni,
sulkeneeni sydämeni
salattuun kammioon,
sinne minne muisti ei yllä.

Ja taas se on tässä,
läsnä,
kipeänä ja kirvelevänä
kuin avoin haava
- ihan kuin muistoja ei vielä edes olisi.

Kunpa tulisi vahva virta,
joka lopultakin,
huuhtoisi haavani pois,
veisi veren,
veisi kivun,
veisi arven,
kasvattaisi uuden ihon,
vahvemman
ja toisi tilalle
uuden mahdollisuuden.

s. 72

Aikansa on joka asialla.
Mutta tuota aikaa ei voi itse määrätä.

Juuri kun ajattelin,
että nyt olisi ilon vuoro,
tulikin tilalle uusi suru.

Juuri kun ajattelin
viettää vihdoin huolettoman päivän,
uusi huoli astui ovesta sisään.

Juuri kun ajattelin,
että toivo vihdoin tavoitti minut,
maa allani murtui ja vajosin syvemmälle.

Juuri kun tie edessäni
näytti suoralta,
tuli eteeni kuoppa, joka oli pakko kiertää.

Mutta silti uskon yhä,
että aikansa on joka asialla.
Että ilo vielä tulee.
Että huolet väistyvät.
Että toivo täyttyy ja
päämäärä näkyy
suoraan edessä.

Aikansa on joka asialla
- ja iankaikkisuus
pitää sisällään
kaiken ajan.

Eli siis tänään pitäisi tuo terapia aloittaa ja jostain kerätä energiaa jatkaa koulua yms.
Hieman kyllä arveluttaa tää juttu...
Mutta eipäs tuo haittaa...

Pakko kai se on lopultakin myöntää.
Rakastan elämää liikaa antaakseni koulemalle vallan.
Pakko sieltä kuilusta on joskus nousta,
mutta mistä löytäisin sen voiman.
Kerta kerralta nousen ylemmäs vain pudotakseni pitemmän matkan alas.
Tuntuu kuin kaikki työ olisi turhaa
ja joskus mietinkin, miksi vaivautua.
Mutta aina löytyy jostain se pieni valon lähde johon voi tukeutua
ja jolta voi hakea lohtua.

Nyt olen varma, että
selviän.

Tappelua tappelua tappelua.
Siis elämästä.
Jaksaisikohan sitä oikeasti enää,
vai pitäisikö luovuttaa?
Luovuttaminen olisi ainakin fiksu vaihtoehto,
ei tarvitsisi enää tuottaa tuskaa muille.
Mutta kuitenkaan luonto ei anna periksi luovuttaa,
vaan täytyy taistella koko ajan.
Ei osaa enää luovuttaa...

Jos juoksen tarpeeksi lujaa,
ehdinkö sinua karkuun?
Tuntuu kuin haluaisit tukehduttaa minut
ja antaa painua pois tietoisuudesta.
En jaksa enää taistella vastaan,
joten käännyn kohtaamaan sinut.
Nähdessäni sinut mietin,
miksi oikestaan pelkäsin sinua.

Pelkäsin sittenkin itseäni
ja niitä tunteita,
jotka sinä herätit henkiin.
Niiden ei pitänyt koskaan päästä vapaiksi
rautaisesta häkistään,
mutta sinä murtauduit sisään ja
päästit vapaaksi sen.
Sen minkä ei koskaan pitänyt enää
joutua loukatuksi.

Tuntuu kuin kuihtuisin pois,
en jaksa enää.
Haluan pois,
pois elämästä.
En jaksa.
Mitä pitäisi tehdä?
Miten jaksaa,
mistä löytää voimaa?
Kuka voisi auttaa,
kuka auttaisi ymmärtämään?
Lyön päätäni seinään,
löydä mistään voimaa jaksaa.

Miten siis pääsen yli?

Näin.
Tuli siis viikonloppu vietettyä selvänä Turussa kuunnellen erittäin hyviä bändejä.
Näistä voisi mainita The rainin, Realismin, Oratorion, Newsboysin ja Bass´n Helenin.
Kaikkien näiden keikat olivat erittäin hyvät ja seuraavia odotellaan jo. Ainoa mikä jäi harmitttamaan oli tuo, ettei päästy Maijan kanssa Alternatiiviinpommisuojaan niitä bändejä kuuntelemaan, mutta tavoitteena on ensi vuonna sinne päästä. :D

Nyt on kaikki lihakset kipeinä hyppimisestä ja yleisestä bilettämisestä, kun oli vain pakko kuunnella niitä hyviä biisejä ja liikkua niiden mukana :D

Niin ja unohtamatta meidän "hottispoikaa", joka onnistui hieroessaan polttamaan palovamman selkääni. Kiitos Joel, olet hottis :D

Mukana reissussa oli pihlavasta minä, Maija, Joel, Timo, Merita, Merite, Noksu, Mikko, Marko, Sami, Elias, Valtteri, Tiina, Marjo, Jenni, Roope, Lauriina ja Antero. Unohtamatta tietenkään Länsi-Porin vahvistusta Eveliinaa ja Lauantai ja sunnuntai päivien vahvistusta Annaa...
Ja jotta valvojille ei tulisi pahaa mieltä muistamme toki teidät Terhi, Marika ja Patrick.

Festarit olivat minun kuudennet ja Maijan seitsemännet Mn:t, joten saattoi uskoa paikkojen olevan jo tuttuja ja hauskanpidon helppoa. Nukuttuakin öisin sai, vaikka nukuimmekin Pernon koulun liikuntasalin lattialla.

Mieleen jäi tietenkin se sana, jota kaikkialla kuului ja se mahtava fiilis, joka vallitsi festariyleisön joukossa. :D

Näkyipä Festareilla kuuluisiakin ihmisiä kun saimme ihastella Heikki ja Ilkka Jääskeläisen konserttia ja Juha Tapion keikkaa, Noh, vaikka nämä eivät niin ihmeellisiä loppujen lopuksi olleetkaan.

Toivottavasti näemme ihmiset samoilla Festareilla yhtä hyvällä fiiliksellä taas ensi vuonna.

Festarian ulkopuoliset asiat tuntuivat kuitenkin oudoilta ja vieroitusoireita kärpäsestä syntyi suuria. Lisäksi Kahden "rakastavaisen" puhelimitse käyty riita oli erittäin mukavaa kuunneltavaa kun molemmat ottivat ilon irti ja itkivät toisilleen. Noh, jos täytyy pettää niin hyvähän se heti ensimmäisellä viikolla yhdessä on tehdä.

Voisi sanoa minun tehneen ennätyksen tänään... Tulin jo 7 autolla kotiin. hih.. Fiksu tyttö...
Enkä ees siivoillut tänään Maijalla.. Wau. Katsokaas kun se on poikien vuoro, hih. Siis Samun ja Antin. Antti siivoo lattian ja Samu tiskaa, se ihme kyllä pitäs nähdä.
Noh, tiedustelen Maija-rakkaalta huomenna tekivätkö pojat hommansa.

Kipeeksikin olen tullut, tai no olen jo pitemmän aikaa ollut sairaana, mutta nyt sitten oikeen kunnolla. :(

Juoksempas yhtäkkiä muistuttamaan Maijaa, että otetaan vaikkapa huomenna uusia kuvia meistä, voisihan sen yhteiskuvankin sitten ottaa kun rakas sitä niin haluaa. Siis meistä neljästä, kyllä ne pojat siihen suostuvat, jos minäkin :D

Juups, eipäs minulla sitten muuta täällä ollutkaan, jos kysymyksiä ilmenee, ottakaa yhteyttä ihanaiseni :D

Niin...
Siivosin Maijan kämpän oikeen ekstra upeeseen kuntoon, mutta se ei kyllä enää ole lähelläkään sitä :D
Eilen vietettiin siellä jonkin näkösiä pippaloita ja nyt ei ikinä enää uskoisi, että se on vain päivä sitten ollut niin siisti ja hieno :( Noh, kyllähän siitä selviää :D

Katselemme ja kuulemme lisää sieltä kun nähdään.

Jooh... Oltiin kyllä eilen taas kärpäsessä ja myönnän olleeni ilkeä, mutta mitäpä siitä ehkäpä se on joissain tilanteissa hvyäksyttävää :D
Taisin nauttia sitä alkomahooli pitoista ainetta hieman liikaa, sillä tytöllä meni hieman liian lujaa...