IRC-Galleria

Surinalla oli onnenpäivä! Hän oli napannut hiiren, oikein mehevän sellaisen. Toipa sen näytille pihalle, jotta kaikki voisivat keittiön ikkunasta katsella riemujuhlaa. Hiiri lensi, sinkoili ja kieri. Surina syöksyi, kiehnasi ja sohi käpälällään. Oij sitä Onnea!

Silloin suuri musta varjo lipui pienen kissan ylitse. Ennenkuin Surina kerkesi edes tajuta, mikä siihen iski oli hiiri jo poissa! Hänen oma RAKAS hiirenraato oli varastettu! Se ,minkä hän oli suurella vaivalla saalistanut ja tuonut kansan keskuuteen. Ja nyt se kaikki oli poissa!!

"Minua ei turhaan kutsuta Surina Salamanteri Salamaksi!!" Julisti kissanpoika ja syöksyi pitkäkyntisen perään, kuin tuulispää.

Vähintäänkin hurjan vauhtimittelön jälkeen Surina luovutti, Hän kun ei osannut lentää. Osaatko arvata, mikä hiiren vei?
Surina palasi alakuloisena juhlapaikalle ja tutki, josko hiirestä olisi jäänyt rippeitä.

En tiedä koska hiiret ovat alkaneet kimmeltämään, mutta harakkahan sen siimahännän vei.. Ihan Surina-polon nenän alta:( Siellä se sitten lenteli pitkin pihaa hiiri nokassaan ja reposteli saaliillaan. Enää ei ole harakat minun lempilintuja! (Varsinkin ,kun kannan kaunaa niille varastamastaan sormuksestani! Tosin saattaahan olla, että hukkasin sen itsekkin 4wee silloin, ku olin;) ).

Kevät kevät kevät kevät Karvaaaaaa!

Kuu kiurusta kesään
puolikuuta peipposesta
västäräkistä vähäsen
pääskysestä ei päivääkään

Mut entäs jos Hissu irrottaa tänä vuon jo nyt turkkinsa??

Hullullako halvat huvit? Ja kattia kanssa! Täytynee todeta, että päässäni ilmeisesti kasvaa joku paise tms, joka painaa tärkeää hermokeskusta! Muuten ei löydy selitystä sille, että olen välillä täysi tollo.

Syksyllä vannoin kautta kiven ja kannon käsi sydämellä; "Tänä talvena en hanki yhtä ainutta uutta hevosta ja edellisistäkin voisi joku lähteä. " Nojaa siinä sitä taas ollaan!

Eikös helmikuu ole vielä talvea? Eikös minulla ole jo tarpeeksi projekteja pihalla ennestäänkin? Eikä talliin varmastikkaan ole ilmestynyt lisäpaikkoja?!? Hyvät kanssaeläjät, nyt minulla on taas yksi sellainen pieni projekti lisää!

No onneksi se on edes söpö sellainen;)

Tai ainaki Bonnie on paras:)!! Sunnuntaina oltiin Kouvolas estekisois Satu(aikuisratsastajia) meni 50cm ja ite menin 70cmx). Bonnie voitti molemmat luokat ylivoimasesti!

http://www.kouvolanratsastajat.fi/ <- 17.2 tulokset:)

Bonniella oli mukana oma tsemijoukko Liina&Jenny team, jotka huolehti, et kaikki paikallaolijat tiesi, kuka poni on paras;) Kiitos ihanista "julisteista" ja yleisestä avunannosta<3

Mukana oli myös Jaana, joka tunnollisesti kävelytti Bonnieta väliajat, kiitos myös siitä oikein kovasti<3

Lisäksi paikalle oli saapunut lukuisia muitakin henkilöitä meitä kannustamaan:). Ei olisi kausi voinut enää paremmin alkaa!

Ylläri meni tänää iha sikahienosti:D!! Se osaa melkeen jo pysähtyäxD!!!

Ja sehän on sitten niin, että aamu koittaa vasta klo 09.00 väittivät tiedemiehet ja sen sellaiset mitä tahansa! Jos meidän talliin livahdat ennen kahdeksaa nousee puruistaan ylös kiukkuisia otuksia. Ne haukottelevat leuat loksuen ja katsovat sinua, kuin olisit aivovammainen, tunnekylmä yksilö, joka on juuri pilannut heidän päivänsä.

Tämähän ei minua häiritse sitten tippaakaan! Olen sopeutunut tilanteeseen, niinkuin cameleontti saharaan( tai jonnekkin sinnepäin?).

Mutta kuinkas sitten kävikään?

Aamuna eräänä heräsin. En ollutkaan ainoa, joka sen oli jo tehnyt!! Viereiseltä tyynyltä minua tuijotti joku musta, karvainen pallopää ...Perhanan Mopsi..!!!!

Se rontti oli asetellut itsensä vapaalle tyynylle! Sänkyä olisi ollut vaikka hurumykket ympäriinsä, mutta kun se tyyny oli niiiiiiin pehmeä<3 Minkäs siinä tekee pieni mopsi parka? (By the way se, että
mopsi oli sängyssä on so NOT sallittua)!

Siinä se ketale sitten häntä vipattaen tuijotti minua pyöreillä silmillään kymmenen sentin etäisyydellä kasvoistani ja AIVASTI!!!!

HYVÄÄ HUOMENTA KAIKILLE<3

Tänään tallissamme asuu viisi omalaatuisinta ponia. On pikkiriikkinen Pave-poni ja suuren suuri älykääpiö Ylläri. On valkea primadonna Bonnie ja oman tiensä kulkija Hissu, sekä lemmikkiponini Jonni, joka varmasti puree pääsi irti!

Jokainen heistä on minulle erityisen tärkeä, vaikka hermoja välillä koetellaankin ( lue etenkin Ylläri!) Tänne olen ajattelut kirjoittaa ponien tempauksia ja tallin kuulumisia. Toivottavasti viihdyt kanssamme jatkossakin:)!

Kesä oli vehreä ja iloinen, se jäi varmasti kaikkien mieleen. Mutta niinkuin aina, kesä vaihtui syksyyn ja suru seurasi iloa.

Raskain mielin sateisena syyskuun päivänä lastasin hevosta traileriin. Hänet oli puettu parhaimpiin kisavarusteisiinsa ja karva harjattu kiiltäväksi. Porkkana suupielessä hevonen käveli tyytyväisenä koppiin, niinkuin aina matkalle lähtiessä, tietämättä määränpäätä. Silloin talutin parasta ystävääni hänen viimeiselle matkalleen.

Liian pian elämä alkoi hiipua pois kimon silmistä. Veri tahri valkean kaulan eläinlääkärin antaessa piikin.. Kaikki loppui ja ystäväni kaatui maahan, en olisi halunnut päästää irti. Sillä samalla pilvet repesivät ja piiloutunut aurinko valaisi maan. Joutsenet lauloivat pellolla levitellen valkeita siipiään.

Tamma sai viimeisen leposijan entiseltä kotipihaltaan ruuna-ystävänsä vierestä.

pv.t.Bassett´s Sun (1996-2007) <3