Paha olla.
Paha olo riivaa sinua,
et saa tainnutettua sisäistä kipua.
Se saa sut aamuin illoin itkemään,
koitat nauttia elämästä, et pysty enempään.
Sanoit: "vieressäsi on hyvä olla,
tuntuu kuin koskettaisit minua lämmöllä, auringolla".
Hyvä olo valtasi minut,
En ole katunut sitä, että tapasin sinut.
Olet mulle tärkeä,
koitan pahan olon kilven sun sisältäs särkeä.
^
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2009 (3)
- ▶ huhtikuu 2009 (1)
- ▶ maaliskuu 2009 (1)
- ▶ tammikuu 2009 (1)
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Lisää tätä kehnoa runouttani!Maanantai 09.03.2009 01:38
jeps jeps, runoja lupasin kirjotella aikaajoin, tässäpä yksi väkisin väännetty :PKeskiviikko 21.01.2009 01:06
En tiedä mistä kertoisin, ei oo sanomista
Päästäni sanoja keräsin, koko runon pienistä paloista kirjotin.
Runon oli tarkotus kertoa elämästä,
nyt se kertoo hetkestä tästä.
Mietin miten runon aloittaisin,
nyt sen keksiä taisin.
Ei tästä mitään kaunista tullut,
mutta näitähän lukeekin vaan "hullut"
Tän paskan on nyt aika loppua,
voisin laittaa tänne kunnon lorua.
Pieni tyttö miettii liikaa elämän huonoutta, ei ehkä koskaan saa kokea tosi rakkautta. Odottaa vain hetkeä, jolloin vois lisää itkeä. Puukko kädessään viiltää ranteita, niihin syvät haavat jää, hän ajattelee "tää on vaan elämää"
Aika muutti ihmisen tän, nyt hän ymmärsi elämästä enemmän. Sai sielun kumppanin, minut, häntä rakastin. Ei se rakkaus ikuisuutta kestänyt, on kaikki rakkauden voimavarat ehtynyt. Elämä hajotti sydämen, huutaa tyttö verta vuotaen.
Ei perheeltäkään tukea saanut, nyt maan uumenissa jo monia kuukausia maannut. Elämä loppui lyhyeen, siihen ensi rakkauteen. Rakkaus vei tytöltä voimat, satutti, maan uumeniin upotti.>
^^
Rivitykset aivan päin persettä :P
Päästäni sanoja keräsin, koko runon pienistä paloista kirjotin.
Runon oli tarkotus kertoa elämästä,
nyt se kertoo hetkestä tästä.
Mietin miten runon aloittaisin,
nyt sen keksiä taisin.
Ei tästä mitään kaunista tullut,
mutta näitähän lukeekin vaan "hullut"
Tän paskan on nyt aika loppua,
voisin laittaa tänne kunnon lorua.
Pieni tyttö miettii liikaa elämän huonoutta, ei ehkä koskaan saa kokea tosi rakkautta. Odottaa vain hetkeä, jolloin vois lisää itkeä. Puukko kädessään viiltää ranteita, niihin syvät haavat jää, hän ajattelee "tää on vaan elämää"
Aika muutti ihmisen tän, nyt hän ymmärsi elämästä enemmän. Sai sielun kumppanin, minut, häntä rakastin. Ei se rakkaus ikuisuutta kestänyt, on kaikki rakkauden voimavarat ehtynyt. Elämä hajotti sydämen, huutaa tyttö verta vuotaen.
Ei perheeltäkään tukea saanut, nyt maan uumenissa jo monia kuukausia maannut. Elämä loppui lyhyeen, siihen ensi rakkauteen. Rakkaus vei tytöltä voimat, satutti, maan uumeniin upotti.>
^^
Rivitykset aivan päin persettä :P
« Uudemmat
-
Vanhemmat »