Älä astu ylitseni, astupäälleni, polje minut maahan, piekse elämä kasvoistani hymyhuulilleni.
Jatka potkimista, älä päästä ylös anna raudan verhota huuliani silmieni kivusta sulkeutuvan, hampaideni suustani lennähtää.
Anna minulle se hetki kerätä itseni ja takaisin lyödä.
Olkaamme kuin salama kahdesti emme samaan paikkaan osu.
Kunnes toisemme pysäytämme kuin Ahma harmahtava ja karhu punertava.
Toisemme hengiltä raapien, hampailla sielumme kehoistamme nylkien.
Kunnes hengitä emme enään tätä maailmaa.
Emmekä muutakaa.
Kunnes elämä meidät takaisin haluaa.
Silmieni takana on tämä vahva tunne, vahva tunne kuristava rintalastaani murtava. Hengitystäni heikentävä näköäni sumentava.Kahlitseva...
Raivoani keinutan kuin lasta päätöntä siltä yrittäen silmiäpäästä repiä.
sen samalla omia silmiäni käsissä hennoissaan puristaen loukkauksia olemuksellaan kertoen.
Onnen tunnetta sisältäni repien, uudestaan ja uudestaan sen tilaan entiseen parantaen
Sanoja itsestäni ulos en saa. Itseeni tukehtuen ja kieleni irtipurren.
Uudestaan ja uudestaan Kunnes itseeni tukehtuen.
Toivoen että joskus otteen itsestäni saisin..
Upotan sormeni pehmeään lihaan repien sitä uudestaan ja uudestaan kunnes sormeni kostuvat verestä. Itseinhoni verestä.
Inhoni tuo käärme punasuomuinen silmien ollen sinertävän keltainen.
Sormeni taipuvat, murtuvat kun käärme kääntää päänsä leukansa avaten.
Pimeys, kosteuden ympäröiden minut, tukehdun.
Pimeyteen käperryn.. kuumuuden jalkojaneni kuumuudessa sulaten, kynsieni lihana turhaan upoten. Voimieni pettäen.. Keuhkojeni tyhjentyen hartioideni kasaanpainuen.
Selkärankani, itsetuntoni mukana murtuen..
[Tälläistä, jos joku kerta lisää pyytää kai niin sitten täytyy laittaa.. tai jtn. Siinä.]
Uusimmat blogimerkinnät
- D'oh. 16.02.
- Urgh. 16.01.
- ... 30.11.
- Ya? 29.11.
- Continues 29.11.
- And still it continues 29.11.
- Hai, Hai.. 27.11.
- And thou shall continue 26.11.
- Poetry? 26.11.
- Jee jee 06.11.
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
D'oh.Lauantai 16.02.2008 05:00
Urgh.Keskiviikko 16.01.2008 02:17
Tuota tunnetta haparoiden etsien seasta naulojen metallisten, sormillani kaivellen naulojen sormenpäideni läpi hakkaantuen.
....Ei sitä enään ole, ei sitä enään tunne. Se on sairaus nimeltään kaipaus, kohti jotain mitä voisi kokea, ei valheilla ruokkia, tuota tunnetta haparoiden etsien seasta palavien hiilien, sormenpääni ikuisesti kipuun polttaen.
....Juuri sitä etsisin mutta turhaa haikailen , pimeään huhuilen kuin pöllö helmeinen päätänäni käännellen, tuota tunnetta haparoiden etsien joukosta rottien kuhisevien, sormenpäitäni irtipurien, ja koloihinsa kuljettaen.
....Se elämää on, kohtaloa kurjaa kuin isän teot poikaan katuu, turhaa sitä estäen. Kuin isää etsien, joukosta kuolleiden. tuota tunnetta haparoiden etsien, joukosta neulojen lankojen.
....Jotka silmäni surulliset yhdistäen kasvoihiin murheiden.
Ei elämää, ei surua varoen vain toivoen.
Että ei tarvitsisi sitä tunnetta enään etsiä haparoiden.
....Ei sitä enään ole, ei sitä enään tunne. Se on sairaus nimeltään kaipaus, kohti jotain mitä voisi kokea, ei valheilla ruokkia, tuota tunnetta haparoiden etsien seasta palavien hiilien, sormenpääni ikuisesti kipuun polttaen.
....Juuri sitä etsisin mutta turhaa haikailen , pimeään huhuilen kuin pöllö helmeinen päätänäni käännellen, tuota tunnetta haparoiden etsien joukosta rottien kuhisevien, sormenpäitäni irtipurien, ja koloihinsa kuljettaen.
....Se elämää on, kohtaloa kurjaa kuin isän teot poikaan katuu, turhaa sitä estäen. Kuin isää etsien, joukosta kuolleiden. tuota tunnetta haparoiden etsien, joukosta neulojen lankojen.
....Jotka silmäni surulliset yhdistäen kasvoihiin murheiden.
Ei elämää, ei surua varoen vain toivoen.
Että ei tarvitsisi sitä tunnetta enään etsiä haparoiden.
...Perjantai 30.11.2007 21:32
Elämässä tässä on monia puolia joita eivät laululinnut kuoleman osaa säestää ne vain itekvät silmät päästään ja oksentavat verta silmienvaluen pitkin niiden henkitorvea tarkastelemaan vatsansa sisuksia jotka ovat karanneet tätä melankolian hyökyaaltoa joka varmasti tulee nielemään monia elämän astelijoita, joiden silmissä huumorintaju on vain turha tunne joka viiltää tietään aivokalvoon puhkoen sen ja jatkaen siitä matkaa verkkokalvoihin syövyttäen kuvan tästä hulluudesta jota maailma pitää sisällään, kaikesta mitä median suuri tulva meille näyttää.
Onko se oikein jälkipolvi kärsii siitä mtä aikuiset ovat tehneet väärin tässä rujossa ja myrskyisessä maailmassa, missä on se hyvyys lapsille kun vanhemmat eivät osaa edes jälkiään siivota, tämä maailma tarvitsee auringonpaistetta kaiken sen saastenpilvien sekaan. Tanssittakaamme elämää eteenpäin ja toivokaamme että me nuoriso jonain kauniina päivänä osaamme tanssi edes hieman tangoa elämän kanssa niin että elämä ei anna meille rukkasia.
Herrasmies naiselle kumartaa tuon kämmenselkää suutelee
[Samaisella hetkellä tuon sormukset ja viattamuuden anastaa.]
Naisen hengähtäen punastuen noille sanoille hunajaisille
[Valheellisille manipuloiville.]
Ajattelemattomasti tanssiin lähtiin hymyillen valheellista kuvaa ajatellen
[Pirunhäntä takin alta vilahaen tanssiin astuen naista turmioon pyörittäen]
Askelien tanssivien ympäri salia mahonkista pyörittäen kikatusten suunpielistä hymyisistä vapautuen kun lauseita hämäriä korviin kuiskataan
[Askelien tanssin vieden kohti ovisia lasisia tanssin temmon huumate naisparan tuon mielestään erottaen.]
Lasisten ovien tanssijoiden edessä avautuen maiseman parvekkeisen kuutamontäytteisen vapauttaen.
[Tanssin kiihtyen pyörähdyksiin, pyöräytyksiin viimeisiin.]
Otteen voimistuen pyörähdysten lähemmäs reunaa siirtyen
[Naisen ilosta naurahtaen]
Naurun kirkaisuksi muuttuen
[Herrasmiehen sarvipäisen parvekkeen reunalta alas kivimaalle katsellen.]
Onnellisten silmien verilammikossa sulkeutuen.
[Sydämmen petetyn iskunsa viimeisten tyhjyyteen vapauttaen.]
Kaikki kaatuvat, kaikki itseensä kompastuvat.
[Kylmää maata kasvoillaan suudellen, ranteillaan iskuja vastaan ottaen]
Murtuneina maahan maakaamaan jäävät. Hiljaisesti tyhjyyteen tuijottaen
[Verenvuolaana silmientakaata valuen]
Korppien metsien mustien elämän laulua tyhjyydestä raakkuen.
[Kinoksista kylmistä silmiä harmaita nokkien]
Kalloihin poikasensa munien Korppien pesiensä rakentaen
[Kuolemalla elämää uutta suojellen.]
Poikasiaan kylmällä lihalla ruokkien
[Sormien kitumistaan vielä viimeisen kerran nykien]
Pakkastuulen kirkuen korppien laulaan jatkaen
[Viatonta elämää tunteettomasti raiskaten]
Mustien siipien ilmaalyöden olemuksen varjoise lyöden laulun raakkuvan voimistuen
[Kylmyyden voimistuen, hiljaa elämää hengiltä kuristaen]
Tältä tuntuu talvipakkasmielen mielen hyisen huuru-ukko pohjoinen pahapohjoisen pakkasukko.
[Joka puhkuaa puhaltaa taivaalta hangen kinoksen ikuisen päälle lapsen pienoisen ruuaksi korpeille kirottujen.
Onko se oikein jälkipolvi kärsii siitä mtä aikuiset ovat tehneet väärin tässä rujossa ja myrskyisessä maailmassa, missä on se hyvyys lapsille kun vanhemmat eivät osaa edes jälkiään siivota, tämä maailma tarvitsee auringonpaistetta kaiken sen saastenpilvien sekaan. Tanssittakaamme elämää eteenpäin ja toivokaamme että me nuoriso jonain kauniina päivänä osaamme tanssi edes hieman tangoa elämän kanssa niin että elämä ei anna meille rukkasia.
Herrasmies naiselle kumartaa tuon kämmenselkää suutelee
[Samaisella hetkellä tuon sormukset ja viattamuuden anastaa.]
Naisen hengähtäen punastuen noille sanoille hunajaisille
[Valheellisille manipuloiville.]
Ajattelemattomasti tanssiin lähtiin hymyillen valheellista kuvaa ajatellen
[Pirunhäntä takin alta vilahaen tanssiin astuen naista turmioon pyörittäen]
Askelien tanssivien ympäri salia mahonkista pyörittäen kikatusten suunpielistä hymyisistä vapautuen kun lauseita hämäriä korviin kuiskataan
[Askelien tanssin vieden kohti ovisia lasisia tanssin temmon huumate naisparan tuon mielestään erottaen.]
Lasisten ovien tanssijoiden edessä avautuen maiseman parvekkeisen kuutamontäytteisen vapauttaen.
[Tanssin kiihtyen pyörähdyksiin, pyöräytyksiin viimeisiin.]
Otteen voimistuen pyörähdysten lähemmäs reunaa siirtyen
[Naisen ilosta naurahtaen]
Naurun kirkaisuksi muuttuen
[Herrasmiehen sarvipäisen parvekkeen reunalta alas kivimaalle katsellen.]
Onnellisten silmien verilammikossa sulkeutuen.
[Sydämmen petetyn iskunsa viimeisten tyhjyyteen vapauttaen.]
Kaikki kaatuvat, kaikki itseensä kompastuvat.
[Kylmää maata kasvoillaan suudellen, ranteillaan iskuja vastaan ottaen]
Murtuneina maahan maakaamaan jäävät. Hiljaisesti tyhjyyteen tuijottaen
[Verenvuolaana silmientakaata valuen]
Korppien metsien mustien elämän laulua tyhjyydestä raakkuen.
[Kinoksista kylmistä silmiä harmaita nokkien]
Kalloihin poikasensa munien Korppien pesiensä rakentaen
[Kuolemalla elämää uutta suojellen.]
Poikasiaan kylmällä lihalla ruokkien
[Sormien kitumistaan vielä viimeisen kerran nykien]
Pakkastuulen kirkuen korppien laulaan jatkaen
[Viatonta elämää tunteettomasti raiskaten]
Mustien siipien ilmaalyöden olemuksen varjoise lyöden laulun raakkuvan voimistuen
[Kylmyyden voimistuen, hiljaa elämää hengiltä kuristaen]
Tältä tuntuu talvipakkasmielen mielen hyisen huuru-ukko pohjoinen pahapohjoisen pakkasukko.
[Joka puhkuaa puhaltaa taivaalta hangen kinoksen ikuisen päälle lapsen pienoisen ruuaksi korpeille kirottujen.
Ya?Torstai 29.11.2007 14:26
Puisella penkillä varjoinen hahmo istuu
[Ajatuksia sormiensa välistä kuljettaa]
Kaunista sanojen kultalankaa kehrää.
[Niistä itselleen naamiota ompelee]
Viimeisen askeleen ottaen kohti varjoa isä kuun
[Kultaisen naamion kasvoilleen asettaen todellisuutensa piilottaen]
Tuntematonta kohtaan, ainaisesti hymyillen
[Naamion ikuisen surullisuuden peittäen]
Askeleiden ihmisiä kohti kuljettaen rohkeasti toisia kätellen
[Sisällä suurta pelkoa vastaan taistellen, pelkoa joka vielä naamion rikkoisi.]
Eteen astuen tuo hahmo valkoinen kättään lantioonsa nojaten pienesti hymyillen
[Pelkotilaa maanjäristyksen lailla ravistaen]
Askelia kohti ottaen rauhallisesti kuin tanssien
[Jalkojen pelonlailla taaksepäin kuljettaen naamion kiristyen]
Käden ojentuen kasvoja koskettaen.
[Askelien seinää vasten päätyen.]
Sormien naamion pintaa hellästi silittäen
[Sen pinnan murentuen pölynä pois lentäen]
Viileiden sormien poskea karheaa koskettaen hymynilmestyen
[Silmät pelosta sulkien kehon mutkalle kääntyen.]
Kosketuksen hellän kadoten.
[Silmien avautuen tyhjyyttä nähden.]
Toivoksi sen paljastuen, toivoksi turhuuden
[Toivoksi että jonkun naamion pois ottaen.]
[Ajatuksia sormiensa välistä kuljettaa]
Kaunista sanojen kultalankaa kehrää.
[Niistä itselleen naamiota ompelee]
Viimeisen askeleen ottaen kohti varjoa isä kuun
[Kultaisen naamion kasvoilleen asettaen todellisuutensa piilottaen]
Tuntematonta kohtaan, ainaisesti hymyillen
[Naamion ikuisen surullisuuden peittäen]
Askeleiden ihmisiä kohti kuljettaen rohkeasti toisia kätellen
[Sisällä suurta pelkoa vastaan taistellen, pelkoa joka vielä naamion rikkoisi.]
Eteen astuen tuo hahmo valkoinen kättään lantioonsa nojaten pienesti hymyillen
[Pelkotilaa maanjäristyksen lailla ravistaen]
Askelia kohti ottaen rauhallisesti kuin tanssien
[Jalkojen pelonlailla taaksepäin kuljettaen naamion kiristyen]
Käden ojentuen kasvoja koskettaen.
[Askelien seinää vasten päätyen.]
Sormien naamion pintaa hellästi silittäen
[Sen pinnan murentuen pölynä pois lentäen]
Viileiden sormien poskea karheaa koskettaen hymynilmestyen
[Silmät pelosta sulkien kehon mutkalle kääntyen.]
Kosketuksen hellän kadoten.
[Silmien avautuen tyhjyyttä nähden.]
Toivoksi sen paljastuen, toivoksi turhuuden
[Toivoksi että jonkun naamion pois ottaen.]
ContinuesTorstai 29.11.2007 00:56
Näillä tuulilla pohjoisilla minä vaellan edespäin
[Edes päin Auringon ja Kuun alla eteäpäin aina jatkaen]
Yksinäisyyden olentoko kenties olen?
[En minä yksinäinen ole en koskaan ollutkaan minulla itseni on ollut ja monet ystävät nuo vuosien takaa.]
Askeleet kohti tätä elämää ovat vain askelia kohti tulevaa, oravanpyörän ikuisesti jatkuen.
[Vuosien saatossa noidan kehäksi kehittyen.]
Murheenmailla astellen.
[Pimeissä metsissä vaeltaen.]
Laumaani etsien.
[Sen löytymistä toivoen]
Hulluus, hulluus, me kärsimme hulluudesta maailman.
[Ahdistuu, ahdistuu maailma jokaisesta syntymästä ihmisen.]
Tyytymättömyys, tyytymättömyys se ihmisiä sitoo toisiinsa.
[Parannusta, parannusta toisiinsa hakee mutta ei itseensä koskaan.]
Syyttäkää, syyttäkää itseänne, vain itseänne tästä asiasta
[Että maailma pilaantuu, pilaantuu pois kuin mätä omena.]
Herätkää, herätkää ja katsokaa ympärillenne.
[Nurmi, nurmi se on kellertävää ei enään tervettä ja vihreää.]
Tajutkaa, tajutkaa, emme ilman maailmaa elä.
[Yrittäkää, yrittäkää, edes hieman maailma raukkaa pelastaa.]
[Edes päin Auringon ja Kuun alla eteäpäin aina jatkaen]
Yksinäisyyden olentoko kenties olen?
[En minä yksinäinen ole en koskaan ollutkaan minulla itseni on ollut ja monet ystävät nuo vuosien takaa.]
Askeleet kohti tätä elämää ovat vain askelia kohti tulevaa, oravanpyörän ikuisesti jatkuen.
[Vuosien saatossa noidan kehäksi kehittyen.]
Murheenmailla astellen.
[Pimeissä metsissä vaeltaen.]
Laumaani etsien.
[Sen löytymistä toivoen]
Hulluus, hulluus, me kärsimme hulluudesta maailman.
[Ahdistuu, ahdistuu maailma jokaisesta syntymästä ihmisen.]
Tyytymättömyys, tyytymättömyys se ihmisiä sitoo toisiinsa.
[Parannusta, parannusta toisiinsa hakee mutta ei itseensä koskaan.]
Syyttäkää, syyttäkää itseänne, vain itseänne tästä asiasta
[Että maailma pilaantuu, pilaantuu pois kuin mätä omena.]
Herätkää, herätkää ja katsokaa ympärillenne.
[Nurmi, nurmi se on kellertävää ei enään tervettä ja vihreää.]
Tajutkaa, tajutkaa, emme ilman maailmaa elä.
[Yrittäkää, yrittäkää, edes hieman maailma raukkaa pelastaa.]
And still it continuesTorstai 29.11.2007 00:13
Varoitus sinulle
[Minulle?]
Ei teille kaikille.
[Kaikille, aivan kaikille?]
Koko maailmalle.
[Mitä varoitus tämä koskee?]
Se koskee sinua, etenkin juuri sinua, kierrä sormesi solmuun ja käännä silmäsi takaraivoon.
[Käskyjä varoituksia mielikuvia muista?]
Kierrä niskasi hartiallesi ja hartiasi lantiolle, lantiosi polvelle ja polvi silmille.
[Sekavat sanat hatarat mielikuvat, sormet ojentuvat kohti selvyyttä?]
Ojentuvat sormet murretaan väkivallalla ja petturuudella
[Toivo murskataan ja sidotaan köydellä heittettäen säkkiin?]
Ei toivoa ei voi sitoa toivoa ei voi hukuttaa.
[Hyvä niin, vai onko se niin hyvä asia kuin lumisade kesällä?]
Se on hyvä asia, pakkasen nousten sisällä tukahduttaen tulen.
[Tulen? mitä on tämä tuli jota tukahduttaa yrität?]
Roihuava suru vuosien takaa. Katkeruus veitsenterä joka silmiä puhkoa yrittää
[Antakoon sen yrittää pakkasen jäädyttäen lihaksiston elämän kylmyyden kuristaen hengen jättäen sen paikoilleen.]
Sormeni kiristyvät tiukasti niiden ympärille ne ovat kylmät ja elottomat.
[otteen tiukentuen lihastenkiristyen hampaiden kiristyen yhteen tukahtuneen huokaisun vapautuen]
Niiden kiristäen ranteitani nahkaiset hihnat hiertäen lihani verille
[Rintalastani painautuen niitä vasten on jalkojen osuen selkärankaani]
Paukahduksen kaikuen äänenperässä huutaen sen osuen selkääni paitaani purien ihoani verille nuolien.
[Ruoska nahkainen kehon iskun vastaan kirkuen ottaen]
Sormieni otteen kiristyen kaltereiden kylmien ympärille hengähtäen kivusta paukahdusten kaikuen korvissani kivun laskeutuen selälleni nahkaisten remmien ranteideni ympärille kiristyen.
[Viileiden sormien hiuksiini upoten päätäni taaksepäin vetäen hunajaisia sanoja korviini kuiskaten, kasvoni sen jälkeen rautaa päin iskien.]
Hiljaa irvistäen kivun vastaan ottaen potkun selkääni tullen ruoskan kaulani ympärille kiristyen nykäistyn tuntien sen nahkaani hiertäen kipua aivohini vapauttaen.
[Hiljaa tajuttomuuden vieden rajoille.]
Kivun piiskaten tajuni kirkkaasti takaisin rääkkäystäni jatkaen.
[Antautumista vaatien, kielteisesti siihen vastaen]
Astun pitkin talvitietä, ympäristöäni katsellen hymyillen
[Lumen piiskaten maata raiskaten sen lämpöä pois kesänlämpöä karkoittaen.]
Nahkatakkini kaulusta kohentaen tuulen leikkien sidotuilla hiuksillani kylmyyden korvaani purien.
[Käteni taskuuni syvälle tunkien sormeni nyrkkiin puristaen kylmyyttä kehossani varjellen.]
Auringon taivaanrantaa oranssiksi maalaten
[Kuun itselleen hitaasti tilaa valloittaen]
Lumen jalkojeni ympärille kietoutuen maankamaran painon alla itkien
[Nurmen jäisiksi neuloiksi muuttuen hiljaa pois kuollen.]
Ympärilleni katsoen.
[Lämpöä en nähden. tässä kylmässä ja paukkuvassa mieleni pakkasessa.]
Minulla on visio?
[Visio?]
Visio sumea varjoinen.
[Kerro toki lisää.]
En voi kertoa tästä harmaasta kuvasta mitään.
[Harmautta?]
Harmautta, harmaan kaarnan kiiveten pitkin kuollutta puuta.
[Onko puu kaunis?]
Se on ontto ja kuollut oksassa paksunköyden varassa roikkuu tuo hahmo
[Hahmo?]
Hahmo eloton ja harmaa lasittunein katsein.
[Kuka se on?]
Hirttäytyminen.
[Hirttäytyminen?]
Niin.
[Olkoon niin]
[Minulle?]
Ei teille kaikille.
[Kaikille, aivan kaikille?]
Koko maailmalle.
[Mitä varoitus tämä koskee?]
Se koskee sinua, etenkin juuri sinua, kierrä sormesi solmuun ja käännä silmäsi takaraivoon.
[Käskyjä varoituksia mielikuvia muista?]
Kierrä niskasi hartiallesi ja hartiasi lantiolle, lantiosi polvelle ja polvi silmille.
[Sekavat sanat hatarat mielikuvat, sormet ojentuvat kohti selvyyttä?]
Ojentuvat sormet murretaan väkivallalla ja petturuudella
[Toivo murskataan ja sidotaan köydellä heittettäen säkkiin?]
Ei toivoa ei voi sitoa toivoa ei voi hukuttaa.
[Hyvä niin, vai onko se niin hyvä asia kuin lumisade kesällä?]
Se on hyvä asia, pakkasen nousten sisällä tukahduttaen tulen.
[Tulen? mitä on tämä tuli jota tukahduttaa yrität?]
Roihuava suru vuosien takaa. Katkeruus veitsenterä joka silmiä puhkoa yrittää
[Antakoon sen yrittää pakkasen jäädyttäen lihaksiston elämän kylmyyden kuristaen hengen jättäen sen paikoilleen.]
Sormeni kiristyvät tiukasti niiden ympärille ne ovat kylmät ja elottomat.
[otteen tiukentuen lihastenkiristyen hampaiden kiristyen yhteen tukahtuneen huokaisun vapautuen]
Niiden kiristäen ranteitani nahkaiset hihnat hiertäen lihani verille
[Rintalastani painautuen niitä vasten on jalkojen osuen selkärankaani]
Paukahduksen kaikuen äänenperässä huutaen sen osuen selkääni paitaani purien ihoani verille nuolien.
[Ruoska nahkainen kehon iskun vastaan kirkuen ottaen]
Sormieni otteen kiristyen kaltereiden kylmien ympärille hengähtäen kivusta paukahdusten kaikuen korvissani kivun laskeutuen selälleni nahkaisten remmien ranteideni ympärille kiristyen.
[Viileiden sormien hiuksiini upoten päätäni taaksepäin vetäen hunajaisia sanoja korviini kuiskaten, kasvoni sen jälkeen rautaa päin iskien.]
Hiljaa irvistäen kivun vastaan ottaen potkun selkääni tullen ruoskan kaulani ympärille kiristyen nykäistyn tuntien sen nahkaani hiertäen kipua aivohini vapauttaen.
[Hiljaa tajuttomuuden vieden rajoille.]
Kivun piiskaten tajuni kirkkaasti takaisin rääkkäystäni jatkaen.
[Antautumista vaatien, kielteisesti siihen vastaen]
Astun pitkin talvitietä, ympäristöäni katsellen hymyillen
[Lumen piiskaten maata raiskaten sen lämpöä pois kesänlämpöä karkoittaen.]
Nahkatakkini kaulusta kohentaen tuulen leikkien sidotuilla hiuksillani kylmyyden korvaani purien.
[Käteni taskuuni syvälle tunkien sormeni nyrkkiin puristaen kylmyyttä kehossani varjellen.]
Auringon taivaanrantaa oranssiksi maalaten
[Kuun itselleen hitaasti tilaa valloittaen]
Lumen jalkojeni ympärille kietoutuen maankamaran painon alla itkien
[Nurmen jäisiksi neuloiksi muuttuen hiljaa pois kuollen.]
Ympärilleni katsoen.
[Lämpöä en nähden. tässä kylmässä ja paukkuvassa mieleni pakkasessa.]
Minulla on visio?
[Visio?]
Visio sumea varjoinen.
[Kerro toki lisää.]
En voi kertoa tästä harmaasta kuvasta mitään.
[Harmautta?]
Harmautta, harmaan kaarnan kiiveten pitkin kuollutta puuta.
[Onko puu kaunis?]
Se on ontto ja kuollut oksassa paksunköyden varassa roikkuu tuo hahmo
[Hahmo?]
Hahmo eloton ja harmaa lasittunein katsein.
[Kuka se on?]
Hirttäytyminen.
[Hirttäytyminen?]
Niin.
[Olkoon niin]
Hai, Hai..Tiistai 27.11.2007 00:08
5 oudointa asiaa minusta!
Paljastan viisi omituisinta tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
1. Paha tapa suojella muita enemmän kuin itseäni.
2. Käyttäydyn usein koira/Susimaisesti (Kyllä saatan purra)
3. Kun alan lukemaan suljen kaiken ympäriltäni(Suurin osin o.o'')
4. Runoilen
5. En pysty nukkumaan yksin. (Yritys on ollut hyvä.)
Sinä jonka luet tämän olet ikävä kyllä haastettu
(En jaksa alkaa stalkkaamaan ihmisiä tämän vuoksi)
Paljastan viisi omituisinta tapaani/piirrettäni. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä(paljastamaan viisi outoa tapaansa omaan päiväkirjaansa). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
1. Paha tapa suojella muita enemmän kuin itseäni.
2. Käyttäydyn usein koira/Susimaisesti (Kyllä saatan purra)
3. Kun alan lukemaan suljen kaiken ympäriltäni(Suurin osin o.o'')
4. Runoilen
5. En pysty nukkumaan yksin. (Yritys on ollut hyvä.)
Sinä jonka luet tämän olet ikävä kyllä haastettu
(En jaksa alkaa stalkkaamaan ihmisiä tämän vuoksi)
And thou shall continueMaanantai 26.11.2007 19:56
Kehää kierrän ja murisen.
[Silmästä silmään sinua tuijotan]
Sormiani koukistan lihaksiani jännitän
[Sinua kuin saalista tarkkailen]
Silmä silmästä hammas hampaasta sanotaan
[Entäs Elämä elämästä, ja henki hengestä?]
Vapise ja tärise sinua saavutan sormillani kaularaankasi metsästän.
[Pakene huuda armoa tyhjyydeltä anele, itseäsi näin rankaise]
Pakoon et pääse itseäsi et minulta anasta.
[Elämäsi varasta, sieluasi sairasta]
Sinua piiritän ja valmistaudun sinut kohtamaan
[Karkuun et koston henkeä pääse]
Polvilesi tipahda ja iskut vastaan ota.
[Iskut joita olet kokenut voida, joita puolestasi on tehty!]
Hiljaa paikoillani istun, tekstiä tyhjyydestä kirjoittaen
[Jokaisen pienen hetken elämääni miettien]
Hymyillen sen esille tuon teksteissäni sen toteen tuon.
[Yksinäisyyden synkän painon hartioiltani karistaen.]
Ei ole aikaa murheen mailla, ei ole aikaa murheen teille
[Ei ole tässä maailmassa aikaa turhaan suruun ei murheen matalaan veteen.]
Katkeraan elämään sitä tottuu ja sille oppii hymyilemään.
[Tunteiden tullen kuristumaan, päiväpäivältä tiukemmalle kerälle kuin rihmoasto kynsien]
Askeleet vievät eteenpäin sulkakynän tekstiä kirjoittaen elämästä katkeranmakuisesta.
[Auringon laskun värjäten synkkää elämää väreillä kirkkauden]
Silmien sinisten taivasta tähtien tuijottaen hengityksen talvisen huokaisten.
[Kylmyyden hiljaisesti veren vartalosta hidastaen.]
Selkänsä sille kääntäen, vanhaa elämää kaartaen
[Uutta samalla toivoen]
Hyp-Hyppää, ryö-ryömi alas puusta kuin olento varjoinen, tuo veikarimainen kierrellen kaarrellen sihisten ja suhisten.
[Kummistellen kallistellen kanteletta soittaen kuin öinen perhonen]
Tarkkaile tutkiskele kaikkea ympärilläsi omituisen outoa nuuhki haistele maistele hampaitasi yhteen puristele kielen kaksihaaraisen huulien välistä vapauttele.
[Valppaana miettien tähtiäkö kenties tiiraillen?]
Valppaana pääedellä nurmikossa sukelellen varoen maailmaa tutkien ilmaa.
[Metsästäjiä kaarrellen, karkuun hiipien vartalolla jalattomalla.]
Valppaana tuumien jos vaikka varovaisesti metsään sukeltaen.
[Takaisin kotoisihin varjoihin tulipuiden.]
[Silmästä silmään sinua tuijotan]
Sormiani koukistan lihaksiani jännitän
[Sinua kuin saalista tarkkailen]
Silmä silmästä hammas hampaasta sanotaan
[Entäs Elämä elämästä, ja henki hengestä?]
Vapise ja tärise sinua saavutan sormillani kaularaankasi metsästän.
[Pakene huuda armoa tyhjyydeltä anele, itseäsi näin rankaise]
Pakoon et pääse itseäsi et minulta anasta.
[Elämäsi varasta, sieluasi sairasta]
Sinua piiritän ja valmistaudun sinut kohtamaan
[Karkuun et koston henkeä pääse]
Polvilesi tipahda ja iskut vastaan ota.
[Iskut joita olet kokenut voida, joita puolestasi on tehty!]
Hiljaa paikoillani istun, tekstiä tyhjyydestä kirjoittaen
[Jokaisen pienen hetken elämääni miettien]
Hymyillen sen esille tuon teksteissäni sen toteen tuon.
[Yksinäisyyden synkän painon hartioiltani karistaen.]
Ei ole aikaa murheen mailla, ei ole aikaa murheen teille
[Ei ole tässä maailmassa aikaa turhaan suruun ei murheen matalaan veteen.]
Katkeraan elämään sitä tottuu ja sille oppii hymyilemään.
[Tunteiden tullen kuristumaan, päiväpäivältä tiukemmalle kerälle kuin rihmoasto kynsien]
Askeleet vievät eteenpäin sulkakynän tekstiä kirjoittaen elämästä katkeranmakuisesta.
[Auringon laskun värjäten synkkää elämää väreillä kirkkauden]
Silmien sinisten taivasta tähtien tuijottaen hengityksen talvisen huokaisten.
[Kylmyyden hiljaisesti veren vartalosta hidastaen.]
Selkänsä sille kääntäen, vanhaa elämää kaartaen
[Uutta samalla toivoen]
Hyp-Hyppää, ryö-ryömi alas puusta kuin olento varjoinen, tuo veikarimainen kierrellen kaarrellen sihisten ja suhisten.
[Kummistellen kallistellen kanteletta soittaen kuin öinen perhonen]
Tarkkaile tutkiskele kaikkea ympärilläsi omituisen outoa nuuhki haistele maistele hampaitasi yhteen puristele kielen kaksihaaraisen huulien välistä vapauttele.
[Valppaana miettien tähtiäkö kenties tiiraillen?]
Valppaana pääedellä nurmikossa sukelellen varoen maailmaa tutkien ilmaa.
[Metsästäjiä kaarrellen, karkuun hiipien vartalolla jalattomalla.]
Valppaana tuumien jos vaikka varovaisesti metsään sukeltaen.
[Takaisin kotoisihin varjoihin tulipuiden.]
Poetry? Maanantai 26.11.2007 17:14
Runoilen jälleen?
[Luennoinnen jälleen elämää]
Valoisaa? varjoisaa?
[Pimeää ja tunkkaista]
Henkeeni sitä vedän mielessäni kipinöiden
[Takaraivossa kouristellen]
Peiliä tunteja tuijotan hymyillen
[Sormiani yhteen puristaen]
Ympäristöäni tarkkaillen
[Ystäviäni etsiskellen, turhaa heitä huhuilen]
Katkeruuden niellen huuleni hymyyn kaartaen
[Sydämeni tuon ruhjoisen revityn arkkuun lukitsen]
Vaatteilla kehoni verhoten itseäni piilottelen
[Naarmuilta ja ruhjeilta piilotettujen]
Itseni pakkaseen isken lumisateen rännän joukkoon
[Kun veitsiä kylmyydeen kehooni isken askelien vieden kohti kadotettua elämää]
Askeleet elämänlangalla astuen hiljaa toivoen.
[Elämää parempaa ja siitä voimaa siitä jatkamaan.]
Taskujani kaivelen
[Tyhjyyttä löytäen]
Askelien takaisin kääntyen, katseella luovuttaneen
[Värähdysten kehossa voimistuen]
Naurahduksen päästäen
[Kadonnutta puhelinta katsoen.]
Ei aina]
[Ei aina?]
Ei koskaan asioita joita ei voi todistaa
[Tai veitsillä ulos veloittaa.]
Vartalon kovuutta vastaan nytkähtäen.
[Punaisen irokeesin varjonsa asfalttiin heittäen]
Anelun potkitun leuan välistä kuuluen
[Maiharin osumaa päähän antaen]
Kukon laulun kaikuen
[Jätesäkin vedestä mies sinipukeisen onkien]
Ei aina hampaista tunnista
[Tai tuntomerkkejä verisestä kasasta löydä]
Automaatti laulaa kuolemaa
[Voimakkaan sävelen kitarasta karjuen]
Nyrkkien iskien kohti kattoon huutojen kuuluen
[Hiusten pyörien kuin tuulispää rumpujen tuhoten ilmaa]
Hey hey hey! huudot huutavat.
[Oi oi oi siihen kansa vastaa]
Riehu remua raivoa nosta nyrkkiä vartaloasi pyöritä
[Älä alistu alista ole nainen älä ole orja]
Silmiäsi räpäyttele haulikolla leukaa hakaten
[Maassa makaavaa maihareilla polje polje!]
Kansa huutaa oi oi oi!
[Huutoon vastaa Hey hey hey! ja räjähteillä porvaristoa rankaise]
Vartaloasi taivuta miestäsi houkuttele
[Alista alista älä anna ilmaiseksi]
Revi revi, raavi raavi
[Nauti nauti, huuda huuda]
Päätäsi heiluta hiuksillasi kapinaa huudata.
[Vartaloasi keikuta, ja yhtiötä alista!]
Pimeydessä ne ratsastaa
[Varjoissa viilettää]
Silmät keltaiset hampaat nuo kurvikkaat
[Nahka vihreestä harmaan raudalla on peitetty pää]
Murina ratsujen kaikuu ulvonnaksi muuttuu
[Sotahuuto iskee kuin tuulispää myrskyjen]
Hiljaisuus ennen myrskyä pelkuruutta on!
[Meteli kovaa ja huuto kaikaa kun me tullaan!]
Hei hoi ja kirveellä silmään miekalla kylkeen
[Jalasta päähän ja hukasta kaulaan!]
Täältä tullaan ja teitä lyödään!
[Karkuun juokse selkäs meille käännä!]
Lohikäärmettä rankaisen sitä sen omalla hampaalla pieksen!
[Inha sisilisko punainen sen nahka on turvonnut ja sininen!]
Hei hoi ja nuijalla leukaan ja nyrkillä niskaan
[Selkään annetaan ja perään nauretaan]
Meille myrskyt manaa! me sulle annetaan rystystä naamaan!
[Ja täällä me sulle huudetaan ku kohti kuoppaa sua raahataan]
Ja hiekkaa ja kiveä päälles nakataan
[Ja sitten oluet huiviin heitetään]
Ulvokaa, ja karjukaa kynsiänne taivaaseen kohottakaa.
[Saalistanne haistelkaa ja verenmakua suussanne muistelkaa]
Lihaksenne jännittäkää juoksuun lähtekää vihollisen selusta saavuttakaa.
[Heidän elämänsä päättäkää veristä sumua toivokaa.]
Huudot pelkuruuden tukahduttakaa heiltä elämän valo varastakaa
[Isä kuuta ulvokaa äiti aurinkoa vihatkaa]
Huuda huuda! tienne vihollisen keskelle repikää siellä tanssinne aloittakaa
[Ja heidän lihallaan aterioikaa.]
Valmistautukaa taistoon yön lapset
[Päivän valon äpärät kuristakaa.]
Heidät tyhjiin juokaa ruumiit repikää
[Voiton tanssia juhlikaa ja äiti aurinkoa kirotkaa]
Isä kuun lapset juhlikaa.
[Äiti auringon lapset haudatkaa]
[Luennoinnen jälleen elämää]
Valoisaa? varjoisaa?
[Pimeää ja tunkkaista]
Henkeeni sitä vedän mielessäni kipinöiden
[Takaraivossa kouristellen]
Peiliä tunteja tuijotan hymyillen
[Sormiani yhteen puristaen]
Ympäristöäni tarkkaillen
[Ystäviäni etsiskellen, turhaa heitä huhuilen]
Katkeruuden niellen huuleni hymyyn kaartaen
[Sydämeni tuon ruhjoisen revityn arkkuun lukitsen]
Vaatteilla kehoni verhoten itseäni piilottelen
[Naarmuilta ja ruhjeilta piilotettujen]
Itseni pakkaseen isken lumisateen rännän joukkoon
[Kun veitsiä kylmyydeen kehooni isken askelien vieden kohti kadotettua elämää]
Askeleet elämänlangalla astuen hiljaa toivoen.
[Elämää parempaa ja siitä voimaa siitä jatkamaan.]
Taskujani kaivelen
[Tyhjyyttä löytäen]
Askelien takaisin kääntyen, katseella luovuttaneen
[Värähdysten kehossa voimistuen]
Naurahduksen päästäen
[Kadonnutta puhelinta katsoen.]
Ei aina]
[Ei aina?]
Ei koskaan asioita joita ei voi todistaa
[Tai veitsillä ulos veloittaa.]
Vartalon kovuutta vastaan nytkähtäen.
[Punaisen irokeesin varjonsa asfalttiin heittäen]
Anelun potkitun leuan välistä kuuluen
[Maiharin osumaa päähän antaen]
Kukon laulun kaikuen
[Jätesäkin vedestä mies sinipukeisen onkien]
Ei aina hampaista tunnista
[Tai tuntomerkkejä verisestä kasasta löydä]
Automaatti laulaa kuolemaa
[Voimakkaan sävelen kitarasta karjuen]
Nyrkkien iskien kohti kattoon huutojen kuuluen
[Hiusten pyörien kuin tuulispää rumpujen tuhoten ilmaa]
Hey hey hey! huudot huutavat.
[Oi oi oi siihen kansa vastaa]
Riehu remua raivoa nosta nyrkkiä vartaloasi pyöritä
[Älä alistu alista ole nainen älä ole orja]
Silmiäsi räpäyttele haulikolla leukaa hakaten
[Maassa makaavaa maihareilla polje polje!]
Kansa huutaa oi oi oi!
[Huutoon vastaa Hey hey hey! ja räjähteillä porvaristoa rankaise]
Vartaloasi taivuta miestäsi houkuttele
[Alista alista älä anna ilmaiseksi]
Revi revi, raavi raavi
[Nauti nauti, huuda huuda]
Päätäsi heiluta hiuksillasi kapinaa huudata.
[Vartaloasi keikuta, ja yhtiötä alista!]
Pimeydessä ne ratsastaa
[Varjoissa viilettää]
Silmät keltaiset hampaat nuo kurvikkaat
[Nahka vihreestä harmaan raudalla on peitetty pää]
Murina ratsujen kaikuu ulvonnaksi muuttuu
[Sotahuuto iskee kuin tuulispää myrskyjen]
Hiljaisuus ennen myrskyä pelkuruutta on!
[Meteli kovaa ja huuto kaikaa kun me tullaan!]
Hei hoi ja kirveellä silmään miekalla kylkeen
[Jalasta päähän ja hukasta kaulaan!]
Täältä tullaan ja teitä lyödään!
[Karkuun juokse selkäs meille käännä!]
Lohikäärmettä rankaisen sitä sen omalla hampaalla pieksen!
[Inha sisilisko punainen sen nahka on turvonnut ja sininen!]
Hei hoi ja nuijalla leukaan ja nyrkillä niskaan
[Selkään annetaan ja perään nauretaan]
Meille myrskyt manaa! me sulle annetaan rystystä naamaan!
[Ja täällä me sulle huudetaan ku kohti kuoppaa sua raahataan]
Ja hiekkaa ja kiveä päälles nakataan
[Ja sitten oluet huiviin heitetään]
Ulvokaa, ja karjukaa kynsiänne taivaaseen kohottakaa.
[Saalistanne haistelkaa ja verenmakua suussanne muistelkaa]
Lihaksenne jännittäkää juoksuun lähtekää vihollisen selusta saavuttakaa.
[Heidän elämänsä päättäkää veristä sumua toivokaa.]
Huudot pelkuruuden tukahduttakaa heiltä elämän valo varastakaa
[Isä kuuta ulvokaa äiti aurinkoa vihatkaa]
Huuda huuda! tienne vihollisen keskelle repikää siellä tanssinne aloittakaa
[Ja heidän lihallaan aterioikaa.]
Valmistautukaa taistoon yön lapset
[Päivän valon äpärät kuristakaa.]
Heidät tyhjiin juokaa ruumiit repikää
[Voiton tanssia juhlikaa ja äiti aurinkoa kirotkaa]
Isä kuun lapset juhlikaa.
[Äiti auringon lapset haudatkaa]
Jee jeeTiistai 06.11.2007 09:13
Eilen 5.11.07 Tavastia Dir En Grey oli jees keikka, mitä nyt talven yllättävä tulo tappoi kurkkuni ja nyt ei lähde pätkääkään ääntä. Sellaista, talven voimistumista odotellessa.
« Uudemmat
-
Vanhemmat »