IRC-Galleria

Mitä oli tapahtunut, ennen kuin tapahtui se, mikä tapahtui maanantaina, mitä on tapahtunut kolmen päivän aikana ja mitä tapahtuu myöhemmin?

Juurikin näin. I will find the way and I'm not sorry.

Ruotsalainen mutanttirutto riivaa mua yhä. :'(

Olen tuhannesti kipeämpi kuin eilen, enkä päässyt Helsinkiin kautta kansallisteatteriin. Mutta kann nichts.

Nousin tänään kyllä täydellisen väärällä jalalla sängystä. Tai en oikeastaan edes noussut. Huomasin, että hupsis, olen saanut Katrin taudin. Nyt on kurkkukipu ja yskin kuin hinkutautinen hevostalli. Samaan syssyyn saatiin myös kuulla, että ollaan saatu asunto. (Sinänsä ihan hyvä asia. :D) Mutta sinne piti ilmoittaa TÄNÄÄN. Aila ei saanut ketään kiinni puhelimella. Sitten tapeltiin sähköpostin lähettämisestä. Sitten tuli vitutus. Siirsin sänkyni ja melkein kuolin hulluun fyysiseen ponnistukseen. Mökötin. Ja sitten tuli katumus messevänä vyörynä.

Ei se ole yksin Katrin vika, että sain tämän taudin.
Ei se ole Katrin vika, että se halusi suojella mua taudin pahenemiselta ja käski mun siirtää sängyn, vaikken olisi yhtään jaksanut tässä kunnossa.
Ei se ole Ailan vika, että sähköpostin lähettämisestä tuli ongelma.
Ei se ole yksin Ailan vika, että se lähti ovet paukkuen meiltä pois.

En halua enää mököttää. Katri ja Aila, olette molemmat ihania ja pidän teistä paljon. Älkää olko minulle vihaisia, vaikka olin hankala. Täysin ilman syytä ja myötäjäisiä. <3<3<3

Aika on hauska. Se ei lakkaa koskaan kulumasta. Ei edes silloin kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan. Aikaa ei voi hidastaa edes tavallisten arkisten asioiden edessä. Esimerkiksi silloin, kun on myöhässä lounaalta, junalta tai bussista. Aika vaan juoksee ja kellot laukkaa ja monta raukkaa hauta haukkaa.

Tosin, eipä se nopeudukaan silloin kun haluaisi. Enkö voisi vain heittää ajan helvettiin?

Päätin tässä illan ratoksi tehdä listan kaikista typeristä asioista, joita haluan tehdä. Tässä ei siis ole tarkoitus olla mitään järkeä. Ihan vain typeryyttä. :D

1. Kodittomuus-missio
2. Monia öitä taivasalla
3. Jäädä kylpylään sulkemisajan jälkeen
4. Nukkua kylpyammeessa, siis viedä sinne patjan, peiton ja tyynyn
5. Puhallella paljon saippuakuplia
6. Opetella polttamaan piippua
7. Uida saareen, rakentaa sinne majan ja asua siellä jonkin aikaa
8. Nukkua autiotalossa
9. Viedä ison kasan kenkiä kierrätyskeskukseen
10. Matkustella junilla ristiin rastiin
11. Lentokyky
12. Viedä lentokoneeseen käsimatkatavaroina laukun, jonka sisällä on tuhansia laukkuja ja nähdä, ottaako lentöyhtiö sen vittuiluna, koska jokaisella matkustajalla saisi periaatteessa olla käsimatkatavaroina vain yksi laukku
13. Laskea koskea kumiveneellä
14. Seinäkiipeillä
15. Kokeilla parkouria
16. Opetella tekemään hyvää kiinalaista ruokaa
17. Kävellä koko kesä ilman kenkiä
18. Pyytää tuntematonta ihmistä kahville tai teelle
19. Opetella kävelemään käsilläni
20. Matkustella yksin
21. Opetella haltiakieltä
22. Juoda absinttia ja nähdä vihreitä keijuja
23. Kirjoittaa jonkun julistuksen, ja levitellä niitä kaikkialle
24. Erakoitua metsään, mieluusti luolaan
25. Kierrellä talosta taloon kysellen, pääsisikö jossain mahdollisesti saunaan
26. Käydä vielä kerran lapsuuteni ajan jokiseikkailulla
27. Pelata lautapelejä vuorokauden putkeen
28. Käydä kemin lumilinnassa
29. Soittaa yleisöpuhelimeen ja kuunnella vastaako kukaan
30. Asua maakellarissa

Se oli virkistävää. :D

Tylsää, niin tylsää on Kaisalla tylsää.

Omituisilla sukulaisillanikin on ilmeisesti melko tylsää. Tätini on jostain syystä keksinyt, etten kunnioita vanhempiani, koska olen muuttanut virallisesti pois niiden työtä, enkä aio muuttaa sinne takaisin. En oikein ymmärrä, miksi sukulaiseni eivät voi soittaa suoraan mulle, jos on jotain valittamista. Enkä myöskään ymmärrä, miksi mun vanhemmille valehdellaan mun tekemisistä. Mun ei ensiksikään ole pakko kertoa niille kaikkea, eivätkä ne halua tietääkään kaikkea. (Ja näin sivumennen sanoen eivät saa koskaan tietääkään IHAN kaikkea.)

Tänään minulla on ollut vuosituhannen apatiavitutus. Mikään ei huvita. Mitään ei jaksa. Mihinkään ei pysty. Haluaa vaan nukkua pahan maailman pois kokonaan.

Tieto ja tiedon jakaminen on jännä. Niin monesti kuvittelee tilanteen, mutta sitten se meneekin toisin ja silti ihan hyvin. Sopeutua nyt vaan sitten tähän pienen ihmisen. Muutamana aamuna vielä herää ajatellen: "Ei ole enää salaisuuksia minulla", ja sitten se menee ohi.