IRC-Galleria

Taivas alkaa punertaa
Kun mä ajan kohti pohjoista
Mä aion kai ajaa koko yön

Mä nautin polttaa ketjussa
Kun radiosta soi ne laulut
Joita messissä hoilataan

En katso peileihin
(Mä haluun unohtaa)
Sut taakse jättäisin


Kaupunki on täynnä muistoja
(Mun on pakko päästä pois)
En tahdo niitä nyt kohdata
(Mun on pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää
(Mut on pakko päästä pois)
Mä en jää

En perääs jäänyt katsomaan
Kun poistuit jälkeen suudelman
Sen parhaan, sen viimeisen

Mä koitin olla niin pirun vahva
Leuka pystyssä niellä tuskan
Mut kato mua, koiraa uitettua

Mailit taakse jää
(Kone alkaa nakuttaa)
Kaipuu hellittää

Kaupunki on täynnä muistoja
(Mun on pakko päästä pois)
En tahdo niitä nyt kohdata
(Mun on pakko päästä pois)
Ja vaikka huomenna on iisimpää
(Mun on pakko päästä pois)
Mä en jää

Ja kun aamulla aurinko nousee
Sun edestäsi herään taas
Vaikka kaupunkis taakse on jäänyt
En pysty sua unohtamaan

Kaupunki on täynnä muistoja
(Mun on pakko päästä pois)
En tahdo niitä nyt kohdata
(Mun on pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää
(Mut on pakko päästä pois)
Mä en jää....


Mä en jää...

Mä tunnen sinut pikkusisko,
Me vaikka vasta kohdattiin.
Niin monin kasvoin ennenkin
Sä vierelläni maannut oot.

Takkuiset hiukset rinnoillasi,
Aamuyön utu silmissä.
Kuin lihaksi ois tulleet
Kasteiset niityt, unen laaksot.


Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata,
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.

Kun unessasi pikkusisko
Kuupurrellasi purjehdit
Ja aamutähti otsalla
Astelet yön laitoja.

Sateiset saaret lännen äären,
Kirsikankukat Japanin.
Niin etelä ja pohjoinen
Kaikki meitä varten on.

Kun yössä yksin vaeltaa,
Voi kaltaisensa kohdata,
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea.
Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Kun hetken vain sut pitää saan
Ja unohtaa.


Ikuisuus, yksi huokaus vain.
Yksi yö kuin koko elämä.
Tuoksussasi keväät tuhannet.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan.
Ei mikään meitä erota,
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Sä luulet, etten tiedä, kenelle taas sä soitat
Heti, kun mut saat lähtemään.
Mä luulin, että oisit toisenlainen kuin ne muut,
Joihin mä jouduin pettymään.

Sä unohdit muistikirjan päälle mun peilipöydän,
Se kertoi sun toisen löytäneen.
Sisältä sydämen mä löysin nimen jonkun muun,
Sun piirtäneen mä tiesin sen.