IRC-Galleria

Päivä päivältä sattuu
Silti aina vähän enemmän
Entä mitä tästä eteenpäin
Koska mä en todellakaan tiedä

Niin paljon sanoja mahtui viimeiseen katseesees
Mä kaipaan ihan liikaa sun luokses
Mut en voi tulla, ja siksi mä juoksen

Olit suurin vaikuttaja voimiini
Joita mulla ei ole enää ollenkaan
Vaan ja ainoastaan muistoja

Yöllä kun herään kaikki on hyvin
Sekunnin tai kaksi...
Sit muistan ettei meit enää oo

Kaikki sanoo että muuttuu paremmaks
Se voi olla, joo
Mut se ei sitä poista et mul ei oo koskaan sattunu näin paljoa
Ironisinta on
Etten pysty suhun enää katsoo
Sä muistutat kaikesta liikaa
Hetkistä, jolloin meillä oli vielä aikaa
Antaisin mitä vaan,
Mitä vaan, mitä vaan, mitä vaan, mitä, mitä vaan
Se sattuu eniten
Ettei me sovita toistemme maailmaan