IRC-Galleria

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Eilen tuli siis kutsu sinne röntgeniin ja korvapoliklinikalle... xD (edistystä) Tosin vasta 2.3.09 olis se päivä... Mutta sitä odotellessa....

Nooh, sain silmiin tippoja ja poskiontelotulehduksee TAAS kuurin... Hermot menee...
Niin ja sain myös Ventoline evohaleria...

Mahatautikin oli ja meni, kai.... Sitten tulikin jo silmätulehdus.... Ai että on lystiä... Kaikki taudit vaan nyt miulle... xD Mitähän korvalle tekis ku on koko ajan tukossa...??? Nooh, huomen toivottavasti lääkärii...

Niin ja nää ihanat näppylät rintakehäs... Ahhhh hitto et sairaana oleminen on ihanaa... (Joo, no kaikkee muuta...)

Helpotusta ei näy, ei kuulu...

Eli taas kuumetta, tosin vasta tos yhen jälkee 37.6, mut kuitenkin... Iltaa kohdenhan se taas nousee... Kurkku ja korvat nyt kipeet... Voihan se olla et poskiontelot ei viel parantuneet vaik ke lopetin vasta yhen kuurin.. Kiva kolotus ja pakotus joka paikas... Töissä katto sairaanhoitaja korvat ja toinen ainakii punotti... Helvetti mikä vitutus on... Sänkyyn en kyl jää (paitsi jos ei tolpillaan kestä..), tuntee itsensä kipeemmäks ku onkaan ja viimekskii oli selkä iha älyttömän kipee... Saa nähdä kauan jaksaa pitää taas tätä tautia... Meneehän ne neljä vapaa päivää näinkin... Jospas sitä lähtis popsii kaapista jotai pillereitä ja "hetkeks" sohvalle...

Että vali vali, mut ei jaksa enää muuta ku valittaa... Valittais moni muukin tässä tilanteessa...

Jep, eli vointi jo huomattavasti parempi...

Eiks tää oikeesti lopu ikinä... Saatanan tylsää vaa olla...
Ja ku ei kunnolla ees kuule mitää... Päässä vaa humisee...
Niin ja toissa aamuna ku heräsin, oli koko toinen puoli naamasta iha älyttömän kipee
ja on vieläkii.. Suuta ei saa kokonaan auki, sattuu iha sairaasti ja tuntuu et ylä hampaat tippuu justiinsa pois... Että näin meillä, entäs teillä...

Niin ja kaikki yöt tulee vaa pyörittyä ku pitää olla koko ajan niistämässä,
tavaraa tulee enemmän ku laki sallii...
Ei voi edes nukkua ku toisella kyljellä, lärviin koskee... iha ku ois turpaa saanu..
Aamulla herää siihen ku suu on kuiva, kurkkuun koskee eikä suu aukee...
aika reilua, eikö....???

Enpä oo ollu ikinä näi kipee... Mutta kyllähän tää joskus helpottaa...
Niin iso kiitos sisko kulta ku olit eile mukana mikkelis... Oot ihana...

Jospas täs laihtuis vaik muutaman kilon ku ei tee mieli mitää... xD

Nyt passaa jo hymyillä... xD Sain hyvät lääkkeet jotka tehoo onteloihin... Ja mikä parasta, lääkäri teki lähetteen korva-, nenä- ja kurkkutautien polille... Aikaa odotellessa... Saikkua sain viel muutamaks päiväks, su sit töihin jos vaan kuume hellittää...

Kuuri ohi, mut oireet vaa jatkuu... että näin...