IRC-Galleria

Huomatkaa aikaleimat kirjoituksissa!

"Life is so beautiful
death will be sweet
In peace, I'm reborn"

-elokuvasta Renaissance

Thou there were many as such,
but this one thing that happend
, oh well...

So this thing happend at the moment i wasn't
at my strongest. But for some reason it stuck to my mind.
Strange this mind we are given, seems it chooses what you are allowed,
not you.
, oh well...

There is this pack of puppies,
standing in a half circle,
around this bag of candies...

Eyes fixed, paws cripping to the ground
prepared...waiting...ancious.
If only they were allowed.
,oh well...

what a sight to see if you'd let them loose...
,oh well

...and then i left to attend to my raging headache :)

13.06.2008

Burrowed holes,
stolen thoughs,
moments lost

Things you wish
teasing down your nose.

Closest in the mist
nonelse than
The Fool reflected

"Just" Menace lingering
under your skin.

Neither excisting, nor true,
only as you.

(30.1.2009)

Burrowed holes,
stolen thoughs,
moments lost

Things you wish
teasing down your nose.

Closest in the mist
nonelse than
The Fool reflected

"Just" Menace lingering
under your skin.

Neither excisting, nor true,
only as you.

(30.1.2009)

Tanssiin tähän sinut kutsun.

Sen askeleissa euforia lupaa vapauden,
rytmeissä unohduksen omaksesi vannoo.

Kärsivällisin kaikista hiljalleen ansansa asettaa.
Sävyissä sen itseäsi etsit, haeskelet, pilvissä vaikenet.
onnettomana seuraat, vapauttasit odotat.

Tule siis olemattomiin oviin kurkistamaan.
Tyhjienlupausten pöytiä varamaan.
Vain sinä ja minä...

Huomisen todellisuus paluutasi jo toivoo.
Sallii hetkeksi sen, minkä jälleen riistää.
Polttaa vapauden, muistuttaa.

Tanssiin tähän sinut kutsun...

(11.02.2009)

Näetkö? Siellä silmäkulman takana sinua odottelen. Katso oikein tarkkaan, näetkö?
Et näe et! Siinä valonheijastuksessa istuskelen. Aikaa minulla on ja jälleen unohdat,
luulet etten olisi enään, silloin hetkeni koittaa ja mieleesi hiiviskelen.
Aivan siitä silmäkulman takaa ajatuksiisi tarraudun ja vapaana vaellan.
Kaiken toivon rauhasta saan jälleen sinulta piilottaa. Katsoa vierestä ja nauraa,
kun sitä yrität niin toivottomana löytää.

(03.03.2009)

Jälleen hän raahautuu ainoalle ovelle, jonka takaa tietäää löytävänsä ailahtelevan vapautensa. Sitä on vähemmän kuin hän muisti. Kaataa kuitenkin lasiinsa sen tutun ja turvallisen puolikkaan. Siivu olisi tuhlausta ja täydestä saisi vain huonon omatunnon. Siis puolikas, kuten niin monta kertaa aikaisemmin. Hän istahtaa kuistille ja odottaa auringonnousun seurassa. Hiljalleen hedelmäinen aromi tarkentuu hänen mieleensä ja antaa jo tovin odotetun luvan. Luvan tuntea ja paljastaa maailmalle kuka hän on. Mutta kukapa häntä tuolla hiljaisella kuistilla kuuntelesi. Aina vain omat huolensa jättävät muistettavaksi. Heitä ei kuitenkaan voi syyttää, sillä hän on hyvä siinä mitä on. Kuuntelee ja muistaa, ymmärtää ja on tyytyväinen että voi auttaa. Mutta juuri nyt, konjakkilasi kädessään ja omat suloisen viekkaat ajatukset ystävinään, hän on vanhanpojan luotettava kumppani. Uskollinen ystävä, joka hiljaisena vartioi isäntäänsä.

(07.03.2009)

Siinä hän jälleen istuu. Tutulla paikallaan ja se hänet lämpimästi tervetulleeksi toivottaa. Asentoaan hän kohentaa ja vaivauteneena huokaa. Katseensa kattoon, kuten aina noina hetkinä, kohdistaa. "Twiddle", "Tadd" ja "Toe", tähtiä matkien, ainaisilta paikoiltaan häntä tervehtivät, luokseen kutsuvat, makealla nektarilla houkuttelevat. Niinkuin monasti aikaisemmin kyvyttömänä hän myöntyy tanssiin Kaaoksen, lupaukseen happamaan ja imelään alistuu. Viskilasin pohjalta toivoa, helpotusta, etsii. Vasemman ja oikean kiistan itselleen vain omistaa, järjen taistoa tunteita vastaan todistaa. Oman ja yksityisen helvettinsä läpi jälleen vaeltaa. Vain ja ainostaan, koska hölmönä toivon kipinään uskoo.

(02.04.2009)

Siellä oksalla, toisella puolella puuta ja kaukana muista.
Hän koteloaan kutoo ja ulkokuortaan ehostaa.
Kehyksensä petoksesta ja valheesta kokoaa.
Viattoman lapsen ilosta ja onnesta naamionsa jäljentää.

Näin suurinta huijausta elämänsä toteuttaa.
Toivo hänet noidankehäänsä ajaa peliään pelaamaan, vaan ei voittajaa ole olemassakaan.

Päivää uutta ja valheetonta hän odottaa. Hetkeä ilman itseään tavoittelee,
aikaan ilman ajatuksiaan takaisin yrittää kutsua.
Unissaan pimeyteen katoaa vain kiitääkseen huomisen varjossa.

Pienistä, vivahteesta viinin, hymystä naisen, soinnista musiikin hän helpotustaan etsii.
Korvikkeena oikean elämän niitä nauttii. Toista kadotettua rinnalleen odottaa, maailmaa kanssaan kummastalemaan kuuluttaa.

(16.05.2009)