IRC-Galleria

___KALMISTON VANKI___

ALKU LÖPINÄT TAI SINNE PÄIN:

Oletko koskaan liikkunut hautausmaalla kirkkaan kuutamon aikaan? Oletko kuullut tai pikemminkin kuvitellut näkeväsi jotain yliluonnollista, sellaista jota ei voine sanoin kuvailla? Tämä tarina kertoo siitä kuinka eräs "nuori tyttö" oli nähty kirkkaimman kuutamon aikana juoksevan kohti läheistä kalmistoa, yllään vain ohut kesäleninki ja kädessään hautakynttilä, mutta ei lainkaan millä tuon sytyttäisi. Kerrottin että tyttö oli menossa tapaamaan poika-kaveriaan kalmiston toiselle puolelle, jossa odotti suuri kaupunki, mutta koskaan tuo tyttö ei päässyt kalmiston läpi vain katosi mystisesti hautakivirivin viimeisen ja vanhimman haudan luona. Tämän ns. Kuutamon Vaeltajan näyn koki myös sattumalta paikalle saapunut nuori mies, joka järkyttyi suuresti nähdessään tuon tytön jota oli seurannut ohimennen kuin lumottuna. Eikä hän koskaan enää liikkunut kuutamon aikaan kalmistossa, mutta meni sinne aina päiväsaikaan viemään kukkia omaisilleen.. Mutta miksi hauta ilmestyy aina vain täydenkuun aikaan? Miksi se katoaa kun kuuluu karmaiseva huuto joka peittää kuun loiston tuulen läpi hennon äänen kuiskatessa kuin valittaen *Miksi teit näin*? Samassa aave ja hauta ovat kadonneet kuin mitään ei olisi ollutkaan..




-" On kaunis kuutamo-ilta. Käväisen tuttavani luona kaukana maaseudulla.. Ilta kuluu mukavan seuran parissa nopeasti. Yhtäkkiä katsahdan kelloon, joka näyttää puolta kymmentäja päätän hyvästellä ystäväni ja lähteä vielä röökille läheisen porttikongin luo. Koska on hyvin myöhä päätän lähteä kävelemään autolleni vähin äänin hiljaa fislaten lempi kipalettani. Saavun autolleni ja ajan 30km/h soraista, mutta hyvin hoidettua hiekkatietä pitkin. Pikkuhiljaa maisema muuttuu tasaiseksi viljapelloksi, jonka reunassa seisoo n. 17-vuotias tyttö joka liftaa. Pysäytän auton ja liftari nousee mitään sanomatta takapenkille kasvot peitettynä mustaan kaapuun. Alan jatkamaan matkaa ja olen juuri aikeissa kysyä "Minne tyttö menossa"? Kun tyttö kysyy "Voisitko viedä minut hautausmaan toisella puolella olevaan kaupunkiin"? Jatkan matkaa kaupunkia päin ja pysäytän auton, jonka aikana katsahdan takapenkille, joka suureksi kauhukseni onkin tyhjää täynnä. (Miettien otinko sittenkään ketään kyytiin. Mieleeni muistuu kuitenkin nuo liftarin sanat ja säpsähdän oliko se sittenkin harhaa?)
Poistun autosta ja katsahdan tielle. Samassa lähden kuin noiduttuna kävelemään kalmistoa kohti, ymmärtämättä itsekään minne menen. Seuraan vain "Hohtavaa valoa" joka on ilmeisesti kuun valo, mutta miksi se hohtaa kalmiston perällä olevaan nurkkaan kuin ei mitään?
Kävelen pienen tovin ja yhtäkkiä äkkään, että viereeni ilmestyy kuin tyhjästä *Ohueen kesämekkoon pukeutunut tyttö ja kavahdan se sama liftari*. Oudoksun hieman tuota tyttöä, koska eihän kukaan ihminen voi kadota noin vain liikkuvasta autosta ja kolaustakaan kuulumatta..Lähestymme kumpikin nyt tuota säihkettä ja outoa hämärää, joka ympäröi oudon lähes 200 vuotta vanhan leposijan..
Olemme aivan kahden oudon haudan edessä hiljaisuuden rikkoo vain ohut kesämekon kahina. Samassa katsahdan vaivihkaa *Liftaria*, joka on kuin ei mitään olisikaan siinä kynttilä kädessään. Kysäisen hiljaa olevalta hahmolta "onko sinulla tikkuja"? Hetken tyttö on aivan hiljaa ja kirkaisee sitten tikut nähdessään "EI EMME SAA SYTYTTÄÄ KYNTTILÄÄ"! Samassa järkytyn kauhusta sillä huomaan, että tuolla tytöllä ei ole lainkaan silmiä ontot tummat kuopat vain. Tyttö huomaa järkytykseni ja peittää hunnulla kasvonsa, sitten hän asettaa palamattoman kynttilän haudalle ja katoaa kuin mitään ei olisi..
Lähden Järkyttyneenä pois paikalta vilkaisemattakaan "mitä taakse jäi" (joten en tiedä edes sitä, että tytön lisäksi hautakin on kadonnut).

Piakkoin kello lähenee puolta 4 aamulla, kun saavun autolleni ja huomaan takaikkunassa tekstin "Miksi teit minulle näin"? Mielleni muistuu ainoastaan tuo *Liftari* ja mietin miksi hän kummittelee?
Mietteissäni käynnistän autoni ja lähden jatkamaan matkaani. Hetken kuluttua huomaan sivupeilistä, jonkun vanhan naisen viittoilevan minulle. Pysähdyn tienreunaan ja avaan ikkunan *Nainen* kävelee ikkunan luo ja kysyy "Oletko nähnyt tänäyönä jotain outoa ja hieman pelottavaakin? (Vaikenen kauhusta toviksi, koska muistan tytön jolla ei ollut silmiä ja katosikin oudosti. Lopulta pystyn kuitenkin kertomaan mitä olin nähnyt ja kokenut tuolle naiselle, joka selvästikin oli tietoinen samasta.) Hetken juteltuamme päätän ottaa naisen kyytiin. Nainen istuutuu takapenkille ja alkaa kertomaan omia mielikuviansa tytöstä, joka kummittelee. Kuuntelen häntä herkeämättä ja mieleeni painautuu tuossa kertomuksessa moni asia myös sekin, että kukaan ei tiedä kuka tyttö on ja miksi hän kummittelee, mutta eniten minua jäi hämään kertomuksessa se, miksi kukaan ei tiedä vieläkään totuutta siintä unohdettiinko tyttö hautausmaalle vai tehtiinkö hänelle pahaa, josta ei selvinnyt. Kyläisten suussa levinnyt LEGENDA tiesi myös tytöstä joka oli matkalla Boy-frendilleen, mutta koskaan hän ei päässyt määränpäähänsä vaan katosi hautausmaan lopussa kuin tyhjää vain.

Kylässä Kaupungin reunalla oltiin huhuttu jo yli 30vuotta tuosta oudosta katoavasta *Pellon reunalla liftaavasta tytöstä, kuka hän olisi yms.* Outoa kyllä kylässä ei tiennyt totuutta kuin yksi ja hänkin oli kuollut jo 10 vuotta sitten, vai oliko sittenkään? Kului monia vuosia kunnes saavuin jälleen maaseudulle ystävieni pariin, mutta koska matka oli pitkä päätin yöpyä *Hotelli Huminassa*, joka oli seudun vanhin majatalo, mutta erittäin viihtyisä....
Mieltäni tuolloin ei arveluttanut mikään, mutta eräänä päivänä kun olin Hotelli Huminan ravintolassa syömässä. Tuolloin pöytääni tupsahti *Kaunis nuori nainen*, joka selvästikin pelkäsi jotain sillä hän vapisi.
Katselin tuota seuralaistani hiukan yli kulmieni ja kysyin "Mikä teidän on"? -"VOIH! En voi kertoa sillä *hän* luottaa minuun".
-" kuka hän?
Seuralainen ei vastannut vaan vapisi yhä kovemmin, kunnes lopulta uskaltautui hiukan -" En halua samanlaista kohtaloa, kuin hän minua pelottaa, että hän surmaa minutkin.
Pudotan kahvikupin kädestäni ja se särkyy pieniksi paloiksi puiselle lattialle. -" Mitä oletko sinäkin nähnyt tytön joka ilmestyy kuunvalon aikaan viljapellolle liftaamaan? (Tuon kuultuaan seuralaiseni katosi juosten yläkertaan, josta hän kyläläisten mukaan olisi aikakonut hypätä 3 metriä korkean hotellin katolta, mutta hylkäsi kuitenkin aikeensa, koska katolle vieviä portaita ei löytynyt.

Ilta alkoi hämärtää hotellin ulkopuolella ja näin kuinka auringon viimesäteet vajosivat verenpunaisina viljapeltoon. Yhtäkkiä havahduin ja huomasin ettei hotellissa ollut muita kuin.. No minä itse tietenkin, joka olin jäänyt katsomaan auringon laskua yläkerran ravintolan ikkunasta.. Kiipesin ullakko tasanteelle, jossa ei näkynyt olevan ristinsieluakaan.. Ullakko huoneen suuri ja nariseva ikkuna oli auki ja kuulin kuinka tammenlehvät lauloivat, kuin musiikkia korvilleni kaiken sen jälkeen mitä olin kuullut/nähnyt ja kokenut.

Olin juuri nukahtamaisillani, kun joku pimeydestä kivahti selvästikin peloissaan "EI et saa yöpyä Hotelli Huminassa lähde pois"!
Kavahdin hiukan varoitusta ja kapusin jyrkät natisevat puuportaat alas, mutta pimeässä en nähnyt juuri mitään ja lopulta hapuilin, kuin sokeana oven kahvaa tai jotain, joka auttaisi pois hotellista. (Aloin jo itsekin vapista, kun hotellin lattia tuntui selvästikin lahoavan, joka askeleeni perässä ja juosta niin lujaa kuin pääsin. Kunnes törmäsin johonkin mikä vaikutti ovenjäänteeltä, joka oli potkaistu saranoiltaan irti). Kävelin eteenpäin hiukan tokkurassa sillä olin kolauttanut pääni törmätessä. Tunnustelin hotellin seiniä käsilläni, hetkessä minusta tuntui siltä kuin minua tarkkailisi joku edestä päin. (Tarkkailijalla oli kiiluvat kullan kelmeät silmät ja selvästikin sen katse ei siirtynyt hetkeksikään, hahmolla oli puoliksi hampaaton yrmeä hymy, joka tuntui koskevan kylmästi selkäpiihini saakka. (Hetken luulin että aikani oli tullut sillä kelmeän ilmestyksen lähde oli arvatenkin hotelliin eksynyt tai pikemminkin unohdettu ihmisolento, josta vain oli jäänyt luiseva olemus ajansaatossa). Astelin edemmäs ja tunsin kuinka lahot lattia laudat narisivat kovemmin ja jokin pimeässä huoneistossa yllättäen kivahti jälleen -"EI älä avaa ovea!
Pysähdyin ja tunnustelin tutkivasti lattiaa ja seiniä jotka olivat huomattavasti vanhempaa materiaalia kuin huoneessani, kosketin niitä tutkivasti ja ne tuntuivat murtuvan kuin hauras jäänpinta ikään. Yöllinen tummuus vaihtui viimein aamuksi, mutta huoneisto, jossa olin eivät valonsäteet yltäneet.. Olin aivan yksin kuulin kylläkin kauempaa yhtäkkiä ystävällisen huudon -"Hyvää huomenta palvelusväki! Olin vaipunut syvään meditaatioon aikeissa selvittää mitä oikein tapahtui, mutta en saanut aivojani raksuttamaan. Sillä mieltäni painoi jälleen se jokin. Lopen kyllästyneenä päätelmiini istuin hiljaa huoneessa jossa olin ja odotin sydän hakaten mitä kuuluisi seuraavaksi. Mutta mitään ei kuulunut.. Kaivoin farmarieni taskusta *mallu-askia*, mutta olin unohtanut tikut saliin, jossa törmäsin oveen.. Manailin harmikseni asian vuoksi että pitipä taas käydä näin..

Hetken olin aivan hiljaa kunnes lopulta karjuin tyhjää täynnä olevaan pimeyteen (tai niin ainakin luulin). -"Kertokaa kuinka pääsen pois täältä, jos täällä jokin ees on!
Pienessä huoneessa narahti ovi uhkaavasti ja takaani ilmaantui kynttillää kantava *Nuori nainen kesämekossaan*
-"Hei älä ole surulli kyllä me vielä löydämme sen.
(Katsahdan tyttöä joka on korkeintaan 17vuotias ja aivan saman näköinen kuin *liftari*) -"kuka sinä olet ja mitä teet täällä?
Tyttö on aluksi aivan hiljaa mutta alkaa sitten
-"Minä olen se 6 vuotias tyttönen jonka Hotellin palvelusväki sulki aikanaan pimeään kellariin koska luuli minun olevan paha.
-"Mutta miksi?
-"Koska kuljin yömyöhällä äitini perässä pitkin kylän raittia mutta eksyin tiheään viljapeltoon ja tuo nurkassa istuva setä yritti pelastaa minut, kunnes he saivat tietää asiasta ja eivät päästäneet meitä hänkin oli vanki..
Istuimme hiljaa tovin kynttilän palaessa kunnes kysyin
-"Kuka se outo liftari on joka ilmestyy viljapellolle?
-"Se olen minä. Jäin jotenkin ihmisten mieliin häilyvänä liftarina vaikka elänkin. Kiitos että pelastit minut..
Mieleni alkoi kohentua ja kuulin aivan selvästi kuin jokin kutsuisi minua nimeltä..
-"HEI Jaska oletko siellä?!
Tunsin kuka kutsuja oli ja huusin takaisin kellaritilasta
-"olen mutta en ole yksin auta tyttö ensin..
-"Tyttö kuka tyttö??
Annoin hänen kavuta vanhaa ovea pitkin, jossa oli naarmuja..
-"ole varovainen.
Ulkona auttaja ja kyläläiset kauhistuivat oliko *Haamu liftari* sittenkin ollut vanki eikä kuollut.. Ja näin oli.