IRC-Galleria

Astun ulos ovesta ja viileä ilma puhaltaa kasvoilleni.
Maa on täynnä kirkkaan keltaisia lehtiä ja ruusunmarjat roikkuvat pulleina ja tummina oksiltaan kohti maata.
Muistan miten muksuna otettiin raakoja ruusunmarjoja Mummon pensaasta ja murskattiin siemenet toisten niskaan.
Kutitti kivasti!
Serkkupoika sai aina ikävää allergiaa ja äitipuoli nosti saarnan..

Katoan hetkeksi muistelmiin, ja jonnekki kauas, takaisin kotiin...
Mummolaan...

Mummon piha on nyt täynä pudonneita lehtiä.
Ne peittää koko pihan tietä lukuun ottamatta.
Kaivon päällä on muutama pikkulintu nokkimassa siihen jätettyä leivän palaa.
Mummon kissa kurkkii portaiden alta mutta ei uskalla tulla pois.
Koitan hetken houkutella sitä mutta turhaan.

Ovi helähtää kun menen sisään ja verannassa tuoksuu tuttu haju.
Sitä on vaikea kuvailla mutta sen muistaa silti aina..
Pienellä pöydällä on pihlajan oksia maljakossa. Kaunista...
Se on jotain mitä ei voi unohtaa, vaikka ei vuosiin olisi siellä käynyt.

väliovesta pääsee eteiseen, mistä lähtee portaat ylös vintille, ja ovi mistä mennään vessaan, ja toinen mistä pääsee olohuoneeseen.
Kävelen pienen käytävän päähän ja astun ovesta olohuoneeseen.
Lämmin henkäys käy kasvoilleni ja laitan oven nopeasti kiinni ettei lämpö karkaa kylmään eteiseen.

olohuoneessa on oma kotimainen tuoksu.
Kello tikittää hiljaa ja lyö joka tasatunnein ja aina puolelta..
Kirjahyllyt ovat täynnä vanhoja valokuvia, seinällä on Niina serkun maalaama kissa ja pöllö.
"Haloo?!"
Huudahdan tuttuun tapaan kävellessä itulaatikon ja sohvatuolin välissä olevalle keittiön ovelle.

Keittiössä tuoksuu kahvi ja makuuhuoneesta kuuluu vanhan radion ääni.
Mummo siellä varmaan makoilee sängyssä, tuttu harmaa pipo päässään ja kuuntelee uutisia ja vanhoja iskelmiä..
Liesituulettimen päällä on vanha kahvimylly ja pieni savinen kukko, mikä onkin suola sirotin.
Keittiön kukat ovat hyvin hoidettuja kukkivat, kuten aina.
Vanha pöytäliina on auringon paahtama ja seinällä, makuuhuoneen oven vierellä on pieni koriste missä on pienen pieni reikäleipä, suola- ja jauhopussi.
Jostain Mummo sen saanut jo ennen minun syntymääni.
Keittiön nurkassa on vanha oranssinen kiviuuni, jota tosin ei vuosikausiin ole käytetty ja sen reunalla vanha tumma sävyinen taulu..

Kurkkaan makuuhuoneeseen ja koputan ovenpieleen. - Aivan niinkuin aina ennenkin.
Makuuhuoneessa on paljon kukkia mitkä melkein peittävät ikkunan mistä näkee suoraan etupihalle.
Ulkona on hiljaista..
Mummo ei makaakaan sängyllään, vaikka radio on päällä.
Äkkiä puhelin pärähtää soimaan.
Nappaan luurin ja sanon reippaasti: " Pitkäsellä Noona! "
- Ihan niinkuin aina ennekin!
Mutta en kuulekaan mitään..

Havahdun.
Seison puhelimen luuri kädessäni ja katson ällistyneenä ulos ikkunasta.
Puhelin on mykkä. Ei se soinutkaan vasta äsken...?
Radiokin on kiinni.. Eikö se vasta äsken soittanut Mummon lempi kanavaa, en vain muista mitä..?
Sisällä talossa on viileää..
Vaikka aina siellä on ollut, mutt nyt on lämpöä vain sen verran, ettei putket jäädy ja ettei kosteus pääse sisään.
Keittiössä ei tuoksukaan vasta keitetty kahvi, olohuoneen kello onkin vetämättä..
Missä on Mummo??
Miksi hän ei makaakaan sängyssään pipo päässään, tohvelit tai villasukat jalassaan, kuunnellen sota-ajan vanhoja iskelmiä radiostaan uppoutuneena mietteisiinsä?
Miksi Mummon kukat eivät enään kukikaan?
Missä ovat kaikki vanhat valokuvat??


Palaan äkkiä takaisin kylmään, julmaan todellisuuteen ja siihen päivään, ettei Mummoa enään ole.
Ikävä raastaa mieltä.
Missä Mummo on nyt?
Miksi hänen piti lähteä niin äkkiä ilman hyvästejä?
Miksi hänen piti lähteä kertaakaan näkemättä tytärtäni, eli hänen ensimmäistä lapsen lapsen lasta?
Keneltä nyt kysyn neuvoa elämässäni?
Kenen luokse nyt liftaan kun tuntuu että en ole missään turvassa?
Kenen metsiin vien tyttäreni leikkimän ja keräämän marjoja?

Kissa portaiden alla ei ollutkaan Mummon kissa, vaan joku sinne sattumalta eksynyt vieras katti...
Linnut eivät nokkineetkään Mummon laittamaan leivänpalaa vaan kävivät pettyneinä katsomassa, miksi leipää ei ollutkaan ilmestynyt kaivo kannelle vanhaan tuttuun tapaan..
Mikään ei olekaan enään niinkuin ennen..

Miksi kaikki rakkaat viedään meiltä pois??
Miksi en suostu ymmärtämään sitä??