IRC-Galleria

Roosa seisoi vaitonaisena tienlaidassa ja katseli ohiajavia autoja.
Loka lensi autojen renkaista melkein Roosan jaloille ja hän siirtyi vähän kauemmas.
Itsekseen hän katseli hämäriä katuja ja etsi katseellaan Jilliä joka oli kohta jo kymmenen minuuttia myöhässä.
" Rosa! " Kuului samassa jostain kauempaa Jillin huuto.
Roosa säpsähti ja tiiraili ympärilleen ja näkikin samassa Jillin seisomassa toisellapuolella tietä, vanhan rämisevän katulampun alla ja huitovan käsillään niin että vaaleat hiukset hulmusivat.
Roosa vilkaisi vielä kerran taakseen ja lähti sitten juoksemaan tien ylitse välittämätä vaikka hänen kenkänsä ja lahkeensa kastuivat likaisessa loskassa.
" Sori ku oon myöhäs, anna anteeks! "Jill sanoi ja halasi Roosaa nopeasti, tarttui sitä kädestä ja lähti johdattamaan jollekkin synkälle sivukadulle mikä sai Roosan ihon kananlihalle.
Juuri tälläisellä slummilla kaikki rikolliset, murhaajat ja narkkarit aina elokuvissa asuvat.. Ja juuri tälläisellä svutiellä mä oon aina pelänny kuolevani.. Roosa ajatteli ja koitti olla katsomatta täysiä roskapönttöjä, pimeässä vilahtelevia rotan silmiä ja nurkissa köhiviä pultsareita..
Voiko tälläistä paikkaa Suomessa edes olla?!
" Meidän pitää pitää kiirettä, bileet on varmasti jo alkanu! "
Roosa nyökkäsi, mutta ei sanonut mitään vaan kulki puolijuoksua Jillin perässä rähjäisennäköisen kerrostalon pihalle, jonka eteen he pysähtyivät. Hän katseli miten Jill koitti heittää yhtä kolmannen kerroksen ikkunaa kivellä.
Ulos kantautui matala musiikin basso. Roosa alkoi epäröimään, mutta samassa ikkuna aukesi ja musiikki tulvi ulos ja rytmi alkoi heti lämmittää Roosan lihaksia.
" Mitä?! Kuka?! " Huusi ikkunasta kurkistava nuorukainen ja katsoi pistävästi alas.
" Mä ja mun kamu Rosa. Se on OK! " Jill huusi takaisin ja vilkaisi Roosaa.
Roosa heilautti vaisuna kättään pojalle joka katsoi häntä tutkivasti ja nyökäytti sitten päätään.
" No olkoon.. " Poika mutisi lopulta ja heiti avaimet Jillille ja löi ikkunan kiinni.
" Okei, tuu nyt pian! " Jill kuiskasi ja lähti ovelle. Roosa ei vieläkään sanonut mitään vaan katseli sivusta miten Jill avasi nopeasti oven ja lähti kipuamaan jyrkkiä portaita ylös. Roosa huokaisi ja lähti perään.
Pullot painoivat ikävästi repussa, mutta enää ei voisi perääntyä..
Olihan hän mennyt jo lupaamaan etä vedettäisiin porukalla pääsekaisin, sillä eihän millään ole enää väliä!!

( Pätkä novellista, nimeltä: " Kestä Roosa, kestä! " )