IRC-Galleria

kävelen tät polkuu ihan yksin,
eteenpäin etenen ja mikkii räin,
polkuni oon iha itse valinnu,
tahtini määränny enkä oo katunu,
seurannu idoleit skidist asti,
ottanu mallii ku yksinäinen lapsi,
frendeiki meikäl ollu vitun harvas,
miettiny menneit ja mikä on taivas,

oon ehk hieman erinlainen ihminen,
vietän kaiket päivät mikkii itkien,
eikä oo ketää kuka mua tääl auttas,
mut minkäs teet ku oma on valintas,
monet myös sanoo et oon vitun kusipää,
siin vaihees huudan vitut mään,
kaikki vaa on nii vitun perseellää,
ettei oikee kiinnostaa elää,

ennen kaikki oli tääl niin hyvin,
muutama vuos ja taas mä kaiken tyrin,
miks näin tapahtuu kuka sitä tietää,
ajat synkkää kuka täällä määrää,x2

en osaa pitää päätäni kiinni,
luulen vaa et se on leikki,
mut täälpäi otetaa kaikki niin tosissaa,
heität läpän ja taas tulee turpaa,
moni frendi mut just siks on hylänny,
siis oma vika jos on yksin jätetty,
yksinäisyys on monel tuttu tunne,
mut siihe vaikuttaa myös oma luonne,

mä oon ehkä vähä omahyvänen,
vaik angstisii lainei mikkii rykäsen,
on mul hetkii synkkii ilosii,
mut silti tykkää skriivailla angstii,
usein mielestäni elämä on kurjaa,
vaik totuudes se oiski vitun priimaa,
mut tää kertoo vaa mun elämästä,
tarinoita sieltä täältä ja niiden väliltä,

ennen kaikki oli tääl niin hyvin,
muutama vuos ja taas mä kaiken tyrin,
miks näin tapahtuu kuka sitä tietää,
ajat synkkää kuka täällä määrää,x2