IRC-Galleria

1860 ja 1960- lukuja on pidetty talouden murroskausina Suomen historiassa. Kerro millaisia muutoksia näillä vuosikymmenillä tapahtui.


Muutokset 1860- luvulla

Aleksanteri II sanelemien Suomea koskevien uudistuksien seurauksena alkoi aikaisempaa vapaamielisempi politiikka. Talouselämän rajoituksia purkamalla tehtiin tilaa yritteliäisyydelle, jota valtio oli siihen asti rajoittanut. Kun Aleksanteri II kutsui maan säädyt koolle 1860- luvun alussa, suomalaisten ymmärrys asemastaan poikkesi venäläisten käsityksestä. Suomalaiset ajattelivat, että he olivat valtioliitossa Venäjän kanssa, mutta venäläisten käsityksen mukaan Suomi oli Venäjän yksi provinssi, jolla vain oli erilliset hallintosäädökset. Valtiopäivillä 1860- luvulla pantiin alulle joukko tärkeitä uudistuksia, joista yksi oli uusi valtiopäiväjärjestys. Sen mukaan valtiopäivät kokoontuivat säännöllisesti viiden vuoden välein. Valtiopäivillä käytiin tärkeimmät yhteiskunnalliset keskustelut ja asioihin yritettiin löytää suomalainen ratkaisu. Valtiopäivät synnyttivätkin Suomeen poliittisen elämän. Säädyt edustivat Suomen asukkaita, mutta maan asioista ne eivät saaneet kuitenkaan viime kädessä päättää vaan itsevaltias saattoi tehdä miten parhaaksi katsoi. Aleksanterin II sanelema Suomea koskeva ohjelma koski sekä maan talouden kehittämistä että kansanopetuksen ja alempien virkamiesten olojen kohentamista. Aleksanteri II halusi erityisesti teollisuutta, merenkulkua ja kauppaa kehitettävän. 1860- luvulla uudistukset alkoivat näkyä: koululaitos otti suuren harppauksen ja asetus kansakouluista annettiin, tehtaita rakennettiin valtion lainoilla, rautateitä alettiin rakentamaan, merenkulkua kehitettiin ja höyrysahat ja kauppojen perustaminen maaseuduille sallittiin. Saimaan kanava rakennettiin, ja se kytki Itä- Suomen mereen ja Pietariin. Vuonna 1960 Suomi sai myöskin oman rahan, markan. Hallintoa alettiin uudistaa kaikilla aloilla: Suomeen tuli muun muassa uusi kirkko- ja koululaki ja uudet kunnallislait. Seurakunta ja kunta erotettiin toisistaan. Kunnat saivat paikallisen itsehallinnon. Kuntakokouksissa valittiin kunnallislautakunta, joka hoiti yhteisiä asioita, kuten köyhäinhoidon ja teiden kunnossapidon. Kunnallisvalta keskittyi varakkaampien talollisten ja harvojen virkamiesten käsiin. Suomen viennin ja tuonnin kasvaminen ja Aleksanteri II tarmokas talouselämän edistäminen vauhdittivat teollistumista. Suomalainen yhteiskunta muutti uudenlaiseksi, nykyaikaisemmaksi. J.V.Snellman, fennomaanit- nimisen liikkeen johtaja, kohosi senaattoriksi ja lopulta aateloitiin. Snellman loi idean yhdestä Suomen kansasta, joka tuli koulun ja kielen avulla herättää kansalliseen tietoisuuteen. Snellmanin oppi saikin tukea kansan lisäksi myös hallitsijalta, sillä fennomania korosti uskollisuutta keisarille. 1800- luvun jälkipuoliskolla alkoi myös kansalaistoiminta, kansalaisjärjestäytyminen, jollaista ei aikaisemmin ollut sallittu. Kansalaisten "herääminen" oli valtiollista heräämistäkin suurempi muutos Suomalaisessa yhteiskunnassa. Ajatus Suomen kansasta alkoi yleistyä. Opettajista tuli paikallisen seuratoiminnan alkuunpanijoita ja paikallisia vaikuttajia. Vuosina 1867- 68 Suomessa kuoli ihmisiä joukoittain nälkään. Syynä oli huono sato, sillä viljaa saatiin vain puolet normaalista. Paikoin kato oli lähes täydellinen. Ruoan puute ajoi ihmiset liikkeelle ja kerjäläisjoukot levittivät kulkutauteja. Katovuodet saivat aikaan sen, että maatataloutta alettiin uudistamaan ja tehostamaan.

Muutokset 1960- luvulla

Kekkosen ensimmäinen presidenttikausi 1956- 62 oli sisäpoliittisesti rikkinäistä aikaa. Neuvostoliitto katsoi, että se ei voinut enää luottaa Suomen ulkopoliittisen linjan jatkuvuuteen. 1960- luvulla Suomi pyrki järjestämään uudelleen poliittisia ja kaupallisia suhteitaan länteen. Suunnitelmat kuitenkin kaatuivat Ranskan vastustukseen. Kesällä 1961 kansainvälinen tilanne oli jälleen äärimmäisen jännittynyt. Berliinin muuri pystytettiin ja ajauduttiin kolmannen maailmansodan partaalle. Lokakuun lopussa 1961 Neuvostoliitto ehdotti Suomen hallitukselle neuvotteluja yhteisestä puolustautumisesta. Sotilaallisia konsultaatioita onnistuttiin kuitenkin lykkäämään. Suomi pääsi Euroopan vapaakauppaliiton Eftan jäseneksi vuonna 1961. Vuodesta 1966 alkoi enemmistöhallitusten ja aiempaa vakaamman parlamentarismin kausi. Vuoden 1966 vaaleissa SDP, kommunistit sekä Työväen ja Pienviljelijäin Sosiaalidemokraattinen Liitto muodostivat laajapohjaisen enemmistöhallituksen, jota alettiin kutsua kansanrintamahallitukseksi. Kansanrintamahallituksen tärkeimpiä aikaansaannoksia olivat ensimmäiset tulopoliittiset kokonaisratkaisut. Vuodesta 1968 Suomessa alettiin solmia pohjoismaisen mallin mukaisesti valtion, työmarkkinajärjestöjen ja maataloustuottajien välisiä laajoja sopimuksia, joihin liittyi Eduskunnan säätämiä sosiaalisia uudistuksia sisältävä lakipaketti. Kokonaisratkaisuissa sovittiin talouspolitiikan peruslinjasta sekä työehdoista, palkoista ja maataloustuotteiden tavoitehinnoista. Etujärjestöjen valta kasvoi eduskunnan kustannuksella. Palkansaajien ja muiden työntekijöiden liittymisen määrä ammattiyhdistyksiin alkoi nousta. 1960- luvun loppuun mennessä televisio tavoitti koko maan. Suomalainen yhteiskunta uudistui nopeasti syvien taloudellisten ja sosiaalisten muutosten myötä, joka sai aikaan yhteiskunnallista keskustelua. Yhteiskunnan nopeaa muutosta 1960- luvulla alettiin kutsua rakennemuutokseksi. Sillä tarkoitettiin erityisesti maatalousyhteiskunnan muuttumista teolliseksi ja palveluyhteiskunnaksi. Maalaissuomi muuttui taajamien ja lähiöiden Suomeksi. 1960- luvun lopussa kaupunkien väkiluku ylitti ensi kerran maaseudun väkiluvun 1960- luvun alussa. Rakennemuutos oli pohjimmiltaan taloudellinen ilmiö. Raha ja työpaikat siirtyivät huonosti tuottavilta alueilta ja aloilta paremmin tuottaville. 1960- luvun jälkipuoliskolla koettiin todellinen maaltapako. Sadattuhannet ihmiset muuttivat kotimaan kaupunkeihin tai siirtolaisiksi Ruotsiin. Ajoittainen asuntopula ja työttömyys olivat näkyvimpiä yhteiskunnallisia ongelmia. Asuntopulaan oli syynä muuttoliike, työttömyyteen sitä vastoin maaseudun työpaikkojen vähentyminen. Asuntopulasta päästiin rakentamalla suuria kerrostalolähiöitä ja myöntämällä pitkäaikaisia valtion takaamia asuntolainoja. 1960- luvulla pantiin alulle peruskoulu- uudistus ja muita koulu- uudistuksia, joilla tähdättiin koulutustason nousuun ja koulutukselliseen tasa- arvoon. Kaikkien lapsilla alkoi olla mahdollisuus päästä lukion, kauppaopistoon ja yliopistoon. Opiskelijamäärät moninkertaistuivat 1960- luvun alusta. Siitä seurasi se, että yhteiskunnalliset erot alkoivat olla Suomessa huomattavan pieniä aikaisempiin oloihin ja muihin maihin verrattuna. Suomesta alkoi tulla muiden Phjoismaiden kaltainen moderni hyvinvointivaltio.

Nalle Puh ja kumppanit

En olisi osannut aavistaa. Tulitte luokseni ja toitte karkkia taskuissanne. Tukka pystyssä ja tohvelit jalassa toivotin teidät tervetulleiksi. Halusitte piristää minua lakritsilla ja minttusuklaajäätelöllä. Laitoin meille teetä hunajalla. Kyselitte vointiani, juttelimme ja olimme hiljaa. Annoin jäätelön hitaasti sulaa suussani. Nalle Puh- muki lämmitti käsiäni. Kuinka olin unohtanut, että tee voi olla näin hyvää?


Tekstiviesti

On pimeää ja ummistan silmäni taas. Ulkona on kylmä, mutta minulla on lämmin ja hyvä olla. Näin ihanaa unta, ja koitan palauttaa mieleeni kaikki yksityiskohdat siitä. Kohta pitäisi.. mutta ei vielä. Huone on kylmä, suorastaan jäätävä. En kyllä nouse, en varmasti! Kello on vasta seitsemän, minuuttia vaille. Tavallinen tylsä päivä tiedossa, ajattelen. Kännykkäni piippaa, saan tekstiviestin: " Mukavaa koulupäivää. Olet tärkeä." Huokaisen ja laitan varpaani kylmää lattiaa vasten. Minua ei enää palele.

Syntymäni päivä

Tallinnan Kuressaaren majassa on rottweilereitä, kääpiövillakoiria, sileäkarvaisia kettuterriereitä – koiria laidasta laitaan. Sanonta, että omistaja on koiransa kaltainen, pitää paikkansa. Rottweilereiden omistajista monilla on musta nahkahame tai takki, ja he ovat vastakohtia whippetien omistajille, jotka ovat kaikki yhtä luisevia kuin koiransakin. Täällä, Kuressaaren majassa on meneillään jokavuotinen koiranäyttely. Nyt eletään vuoden 1989 maaliskuuta Eestissä ja jos sitä ei tietäisi, voisi luulla olevansa Venäjällä. Eestin valtionpäämiehen Jaakop Leevikin omistamassa talossa yli puolet paikalla olijoista puhuu venäjää. Iäkäs nainen, joka on peittänyt hiuksensa ruutukuvioisella huivilla, sanoo spanielilleen “ I dis'suda”. Koira tottelee ja menee iloisena omistajansa luokse. Petit brabanconit seuraavat tottelevaisesti omistajiaan ympäri salia, kun ulkomuototuomarit arvioivat kriittisesti koirien ulkomutoa, luonnetta ja liikkumista. Kaikista petit brabanconeista yksi on yli muiden. Prince tepsuttelee tumman ruskeine silmineen omistajansa perässä ylväänä ja tietoisena siitä, että on valovoimaisin kaikista muista talon tepsuttelijoista. Kaunis, vaalea norfolkinterrieri istuu salin laidalla ja seuraa näyttelyä mielenkiinnolla. Neitokainen huomaa oitis tummaverisen petit brabanconin ja päättää mennä haistelemaan sitä näytöksen jälkeen.

“Etkö luule, että punainen kynsilakka on liian seksikäs?”, Carmen Kass kysyy epäröiden Tallinnan Kaubamaja- tavaratalossa. “Sähän täytät 17- vuotta. Kyllä sä voit jo punaista kynsilakkaa käyttää”, hänen ystävänsä vastaa hänelle. Carmen ei ole vakuuttunut. Hän on pukeutunut polven pituiseen turkoosiin hameeseen, joka korostaa hänen kapeaa vyötäröään. Hiukset ovat saparolla, ja hän on juuri oppinut käyttämään ripsiväriä. “Mikä tämä on?”, Carmen kysyy ja ojentaa kynää muistuttavan esineen ystävälleen. “Se on huultenrajauskynä”. Carmen punastuu. Kyllä hänen olisi se pitänyt tietää. Alunperin hän oli tullut katsomaan tänne housuja, mutta eksyi kosmetiikkaosastolle. Viime aikoina hänen on ollut vaikeaa löytää sopivia housuja, sillä hän on kasvanut pituutta ainakin 10cm viime kesästä. Hän on harvinaisen pitkä ikäisekseen. “Voinko auttaa teitä jotenkin?”, kysyy nainen suurilla, punaisilla huulillaan. Hänellä on samanlainen hame kuin Carmenilla, mutta se on suurempaa kokoa kuin Carmenin. Naisella on tyylikkäät valkoiset sukkahousut, jollaiset Carmen haluaisi itselleen. “Tuota, missä teillä on sukkahousuja?”. Nainen osoittaa alusvaateosastolle, ja Carmen hymyilee kiitoksen merkiksi. Kun Carmen kävelee kassan ohi, hänestä tuntuu, että joku tarkkailee häntä. Etelä- eurooppalaisen näköinen tumma mies hymyilee hänelle. Carmen punastuu, ja tällä kertaa hän on aivan tulipunainen. Mies lähestyy Carmenia kohti. “Do you speak english?” “Yes. Maybe”, Carmen takertelee. “Would you like to become a model? “ Mies kysyy Carmenilta, ja Carmen toistaa itseään: “Yes. Maybe”. Mies jatkaa: “ I want you to be the next supermodel, do you understand?”. Heti perään paikalle ilmestyy myyjätär, joka kertoo Carmenille, että mies on italialainen muotiagentti, joka tarvitsee kaksi eestiläistä mallia italiassa sijaitsevaan muotitoimistoonsa. Palkka olisi huikea, sillä hänestä olisi selvästi supermalliksi. Carmen lupaa miettivänsä asiaa, kunhan on keskustellut ensin äitinsä kanssa. “Tomorrow!”, etelä- eurooppalainen huudahtaa, “Tomorrow 27th March we will go to the Italy!” Huomenna Carmen täyttäisi 17- vuotta. Huomenna hän olisi jo Italiassa.

Eletään maaliskuuta vuonna 1989. Pitkä hontelo mies ajaa ylinopeutta. Hän on saanut 15 minuuttia sitten tietää, että hänen ihana vaimonsa on synnyttänyt. On 26. päivä ja mies on 26- vuotias. Tiet ovat kuoppaisia, ja mies kiroaa Lennart Merta, joka lupasi viime vaaleilla teiden korjaus- ja uusimistoimia. Nyt ei ollut aikaa hukattavana. Hän ei ehdi puhua sairaalatädeille, vaan juoksee suoraan ylös rappusia ja liukastuu kolmannen kerroksen sisäänkäynnin edessä. Miestä pyörryttää, mutta hän ei ole varma johtuuko se jännityksestä, vai siitä, että hän löi päänsä lattiaan. Mies autetaan istumaan, päässä pyörii: “Synnytysosasto, miksi ihmeessä ovessa lukee synnytysosasto?”Mies ei ymmärrä. Hän istuu paikallaan tovin ennen kuin pystyy taas seisomaan. Yht' äkkiä hän muistaa miksi oli tullut tänne. Hänen vaimonsa synnyttää! Miehelle sanotaan, että häntä ei päästetä vaimonsa luokse synnytyksen aikana. Mies odottaa. Odottaa kuusi tuntia. Seitsemännen tunnin aikana mies järkyttyy: kaksi tummasilmäistä olentoa katsovat häntä kummaksuen, äiti ja lapsi. “Ei hän ole vaimoni!”, mies huudahtaa. Miehen täytyy soittaa sairaalasta vaimolleen. Menee hetki ennen kuin vaimo saadaan puhelimen päähän. “Missä sinä olet? Lapsi syntyi tunti sitten!”

"Vollenweider”
Marii syntyi 80- luvun loppupuolella eestiläiseen perheeseen, jossa ei ollut muita lapsia. Kun Marii täytti yhden vuoden, hän pääsi isän reppuselässä Eestin laulufestareille. Marii muutti äidin mukana
kolme vuotiaana Suomeen ja pelastusarmeijan naiset pitivät huolta hänestä. Hän aloitti kuoron pian Suomeen saapumisensa jälkeen, ja oppi nopeasti kielen laulujen avulla. Jouluisin Marii sai laulaa
kirkossa ihmisille joululauluja ja pukeutua enkeliksi. Mariilla oli pitkään kaikki aivan mainiosti. Koulu meni hyvin ja hänellä oli mahtavia musiikkiharrastuksia. Mariilla oli oma bändi, joka esiintyi ympäri Helsinkiä. Marii oli onnellinen lapsi. Yläasteella opettajat sanoivat Mariille, että koulu on tärkein asia Mariin elämässä. Marii unohti rakkautensa musiikkiin ja keskittyi koulun käyntiin. Lukion alkuvuodet olivat hektisintä aikaa Mariin elämässä. Marii sai paljon uusia tuttavuuksia lukiosta, ja muutaman elinikäisen ystävän. Muutama kuukausi ennen ylioppilaskirjoituksia Mariin jalka meni huonoon kuntoon. Lääkärit tutkivat jalkaa, mutta eivät löytäneet syytä jalan oireiluun. Marii ei pystynyt käymään koulussa, sillä kävely teki liian kipeää. Hän kuitenkin kirjoitti ylioppilaaksi samana keväänä. Marii vietti pitkän välivuoden kuntouttamalla jalkaansa fysioterapiassa. Hänelle tehtiin kaksi leikkausta, joista toinen helpotti hieman oireita. Välivuoden jälkeen Marii pääsi opiskelemaan artesaaniksi Lahden ammattikorkeakouluun. Kuukausi ennen kuin artesaanin opinnot alkoivat,
Marii
rakastui Eestin laulufestareilla filippiiniläiseen muusikkoon. Mariin jalka ei kuitenkaan kestänyt matkustelemista, ja filippiiniläinen häipyi kuvioista.
Marii lopetti artesaanin opinnot ja perusti oman liikkeensä Nurmeksen keskustaan. Marii suunnitteli hienoja koruja, enimmäkseen suormuksia. Marii oli tehnyt monelle ystävälleen kihlasormuksen, mutta ei ollut itse vielä ollut kihloissa kertaakaan. Mariilla oli on off- suhde paikallisen pubin omistajan kanssa, joka ei kuitenkaan antanut Mariille sitä mitä hän tarvitsi. Hän kaipasi edelleen Filippiiniläisen muusikon syliin. Kesät Eestin
laulufestareilla olivat melko samanlaisia, ja Marii alkoi jo pian lähestyä 30 vuotta. Laivamatkalla Suomeen Marii kohtasi elämänsä rakkauden baaritiskillä. Sveitsiläinen Andreas Vollenweider oli tulossa bändinsä kanssa Eestin laulufestareilta ja pyysi Mariita lähtemään mukaansa Norjan Folk- festivaaleille. Koska miehellä oli lihaksia, Marii ajatteli, että mies voi kantaa hänet takaisin Suomeen jos jalka alkaisi
oireilemaan pahasti. Marii ja Andreas Vollenweider vihittiin Den Norske kirkossa Bergenissä. Andreas Vollenweider kantoi Mariin sylissään Sveitsiin, jonne Marii perusti miehensä nimellä kultasepän liikkeen. Liike menestyi ja Vollenweiderit saivat kaksoset. Andreas Vollenweider kuoli sydänvikaan 74- vuotiaana ja Marii Vollenweider teki kultapatsaan miehensä muiston kunniaksi. Kuoltuaan, Marii testamenttasi kaikki arvokkaimmat kultakorunsa Norjan prinsessa Märtha Louisen perustamalle enkelikoulun oppilaille. Andreas Vollenweider- niminen liike siirtyi lapsille äitinsä kuoleman jälkeen ja kultasepänliike tunnetaan nykyään pelkästään nimellä ”Vollenweider”.

Tänään kävin fysiolla. Mä kävelen. Suuri saavutus.