"Tule meille", sanoi peikkotyttö peikkopojalle, "Tarjoan sinulle pähkinöitä". Peikkopoika tuli ja yhdessä he niitä natustelivat ja tukat takussa köllivät ja hymyilivät. Ilta toisensa jälkeen he pitelivät toisiaan tassuista ja käpertyivät lähekkäin, aivan toistensa korvien juureen tuhisemaan ja olivat onnellisia toisistaan.
Kuin salaman lailla peikkopoika vetäytyi ja peikkotyttö surustui ja he nenänpäät maata viistäen, kumpikin suruissaan lähtivät kulkemaan, eri suuntiin. Kului hetki jos toinenkin, he elivät molemmat tahoillaan toisistaan tietämättöminä, hyviä hetkiä, huonoja hetkiä.
Eräänä syksyisenä iltana he kohtasivat ja henkeä salvaten peikkotyttö, tukka takussa, perhoset vatsassaan, itsensä rohkaisseena kysyi, "tulisitko meille, tarjoan sinulle pähkinöitä?".