IRC-Galleria

istun voimatta hyvin.kaiken ulkopuolella maailma on elävä,voimakas.sade on totta ja tuuli
ulvova.



olen istunut tässä jo tunnin taistellen pahaa vastaan.silmät kostuvat mutta se mihin kykenen on
vain hädän takeruminen kurkkuun kipeästi kuristaen.
ahdistaa...

en mene kouluun,en voisi kuvitellakaan.paha olo nousee etovana olentona valloittaen ruumiini.
fysiikka pettää.
vaikka lepäisin aivan hiljaa,se ei anna rauhaa.peto.se nostattaa kaiken itseäni vastaan,kivun,
hien...kylmän ja kuuman.

muisti on rikki.sanojen tuottaminen tähän siniselle ruudulle on kestänyt jo pelottavan kauan.
jokin kiskoo kaiken aikaan ajatukseni sisältäni unohduksiin ja jää vain kohiseva ääni kaiken ylle.
hengitys ei kulje siten miten on määrätty,kevyesti,ilman ponnistelua.
ilman sotaa.

taivas,vaikka se itkee,se ei itke puolestani.se itkee onnesta että on olemassa.
sisäinen petoni nauraa onnesta että voi niin hyvin.sen on hyvä olla.
en jaksaisi enään kuulla sen vahingoniloista naurua.