mut silti piti vaan ajaa ja ajaa ja ajaa. Hiittiä, treno lungoa ja taas hiittiä. Jos viime
startti jäi Killen viimeiseksi, se oli kyllä aika tyylikäs lopetus noin hienolle uralle. Viimesessä
startissa ennätys 12,5. Kyllähän mä ymmärrän että ei se voi kestää, onhan se jo aika vanha
ja se on niin älyttömän suuri ja massiivinen. Kille on vaan niin tärkeä<3. Ja niin uskomattoman
hieno. Hienoin mitä koskaan oon laittanu. Maailman kiltein jättiläinen. Fabio sano vaan että
ajetaan niin kauan kun vielä pystyy, sitten kun ei pysty niin sitten ei pysty. Toivottavasti Kille
saisi hyvät eläkepäivät. Kyllä mä uskon, on se omistaja niin mukava setä.
Jos voisin, veisin Killen Suomeen ja se saisi tehdä siellä hienoja vauvoja.
Ja sitten kaaduttiin kusipää-Inkron kanssa kärryt perässä pusikkoon. Vehkeet meni rikki.
On se kyllä niin idiootti. Suorastaan vaarallinen eläin. Oltiin menossa radalle ja sieltä tuli
joku vastaan. Inkro yritti mennä sen päälle. Yritin kääntää mut se ei kääntyny ja lopulta
oli koko elukka niin linkussa että kaaduttiin sinne puskaan. Mä sanon et joku päivä se tappaa jonkun.
Toivottavasti se joku en ole minä.
Ja sit nuo kaikki taas yskii ja äh. On se niin tätä. Ensin menee niin pirun hyvin kaikki, se Maren
voittokin ja Lurpan huippuhieno kakkonen, ja seuraavaks kaikki on päin helvettiä. Voispa olla
tuomatta noita työasioita kotiin, mut ei se onnistu. Ei se vaan onnistu.
Tänään en jaksa tehdä mitään enkä nähdä ketään. Aion alkaa nyt nukkumaan.