IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

[Ei aihetta]Lauantai 30.05.2009 19:04

Suurta on
saada rakastaa.
Löytää toisen hyvät puolet,
vaalia muistoja hänestä,
ajatella häntä erityisellä lämmöllä.
Itsellä ei ole niin väliä,
kunhan hän vain on olemassa;
hänessä on kaikki maailman hyvä.
Vielä suurempaa on
tulla rakastetuksi.
Nähdä rakkaus hänen silmissään,
kuulla hänen rohkaisevat sanansa,
tuntea hänen kosketuksensa.
Tuntea itsensä tarpeelliseksi
-rakkauden arvoiseksi-,
olla täydellisen mielestä täydellinen. Katsoit vakavin ilmein
johonkin kauas.
Mietit jotain;
sen huomasi.
Olit niin muualla
ja niin ihana,
että olisin halunnut
vain suudella sinua,
tuntea kosketuksesi ikuisesti,
hukkua syliisi
unohtaen kaiken muun.
Kuitenkin jokin esti minua;
en voinut keskeyttää ajatustasi.
Olet kuin enkeli...
Vaaleat hiukset,
joita haluaisin silittää.
Siniharmaat silmät,
joihin voisin hukkua.
Suloisen viaton hymy,
jonka minulle suot.
Puhdas katse,
jota en kestä.
On helppoa kuvitella
sinut valkoisissa;
siivet selässä
ja loistava sädekehä
pääsi päällä.
Olet kuin taivaasta
lähetetty pelastajani.
minun oma enkelini...

Ethän jätä minua?...
Ole aina vierelläni,
sillä tarvitsen sinua;
rakastan sinua.
Sinun hyväksyntäsi,
tukesi ja hymysi
merkitsevät minulle
enemmän kuin paljon.
Mutta haluan myös
auttaa sinua,
jos taakkasi tuntuu
liian raskaalta.
Haluan vain,
että sinulla
olisi täydellinen elämä
ja että olisin osa sitä. Minun on vaikea uskoa,
että kaikki tämä on totta.
Katson sinua
ja pelkään herääväni
kauneimmasta unestani.
Katsot takaisin
ja hymyilet.
näen ja tunnen,
että rakastat minua.
Nyt tiedän,
ettei tämä ole unta.
Olen maailman onnellisin ihminen.
Sinä pidät
elämäni raiteillaan.
Sinä annat minulle
virheeni anteeksi,
teet minusta paremman ihmisen.
Sinä valaiset päiväni
ja suojelet minua pahalta.
Sinä olet minun elämäni,
minun aarteeni;
taivaani,
toivoni,
turvani.
Kuinka ihana
ja kaunis yö onkaan.
Ilma on viileää,
jopa talvisen kylmä.
Taivaalla näkyy
syvänvihreitä pilviä,
jotka lipuvat hiljakseen
tähtien ohi.
Täysikuu valaisee
maata ja luo kaikelle
varjoja kuten aurinko.
Kirkkaan kiekon ympärillä
on sateenkaarimainen kehä,
joka osoittaa taivaallisen kauneuden.
Olen ainoa ihminen ulkona
ja tuuli rapisuttaa
jäljellä olevia puiden lehtiä.
Sisimpäni täyttää ilo
ja kaipuu.
Ilo siksi,
että näen taivaallisen näytelmän.
Kaipuu siksi,
että sinä et ole vierelläni.
Olisit se puuttuva osa,
joka täydentäisi
näytelmän jumalaiseksi.
Saisit kaiken huomioni
-enkeli; täydellisyys-
ja huolehtisit minusta.
Lämmittäisit minua
ja peittäisit varjot
sekä yön pimeyden
loistollasi.
Sinun olisi päärooli näytelmässä
ja muut kumartaisivat sinulle.
Kuitenkaan et olisi tästä tietoinen
vaan valaisisit minun maailmani
yhdellä hymyllä.
Veisit taivaaseen kosketuksella
ja toisella toisit minut
hellästi takaisin.




« Uudemmat - Vanhemmat »