IRC-Galleria

... Senecaa (n. 4 ekr - 65 jkr), roomalaista filosofia. Käytin kuluneen viikon loppupuoliskon vanhojen filosofian opintojeni kertailuun, jota tosin hieman hankaloitti muistiinpanojen sijaintia koskeva epätietoisuuteni. Erityisesti yritin kaivella esiin, kuka muinainen filosofi puhui "arvostelmasta pidättäytymisestä" tienä onnellisuuteen. Luulen kyseessä olleen Pyrrhos, vanha skeptikko, mutta jotenkin päädyin lukemaan Senecan tekstejä - ehkä siksi, että löysin ne ensiksi, ehkä siksi, että esim. Wikipedian skeptisismiä koskevat sivut ovat niin täynnä riitelyä ja paskanjauhantaa. Yhtä paljon nörttivihaa olen nähnyt vain lueskellessani erilaisia pseudotieteitä koskevia wikiartikkeleita.

Mutta Senecaan. Seneca eli reilusti ennen kristinuskon nousemista Rooman valtauskonnoksi, mutta kuitenkin hänen tekstinsä sisältävät runsaasti kristinuskon moraalin kanssa yhteensopivia ajatuksia. Koska lähteeni oli nk. internet-lähde, sietää kuitenkin epäillä käännöksen alkuteksteistä englanniksi olevan värittynyt, varsinkin kun käännöstekstissä on ystävällisesti huomautettu milloin sietää verrata Senecan ajatuksia kristilliseen ajatusmaailmaan. Lukija siis varokoon.

Luin Senecan teksteistä hänen vihaansa käsitteleviä kirjeitään Novatukselle (De Ira, kirjoitettu n. 41 jkr). Muiden stooalaisten tapaan Seneca uskoi onnellisen elämän kumpuavan järjen äänen kuuntelusta intohimojen noudattamisen sijaan. Filosofian kulmakivenä oli usko sielun ja järjen haluun toimia hyvin. Esteenä hyvin toimimiselle olivat "intohimot" (viha, pelko, kipu, himo jne) joiden kreikankielinen nimi "passion", monille tuttu myös Jeesuksen kärsimysnäytelmistä (englanniksi the Passion of Christ), kääntyy kärsimykseksi. Kärsimyksestä vapaa elämä tuli apatheian, "apatian" avulla. Apatia ei kuitenkaan tarkoittanut aivan samaa kuin nykyään, vaan objektiivisuutta ja selväjärkisyyttä. Järkevyys ei tarkoittanut pelkästään loogista suhtautumista asioihin, vaan luonnon universaalien lakien ymmärtämistä ja niiden kanssa harmoniassa elämistä. Vihaa koskevat kirjeet heijastelivat tätä elämänkatsomusta. Vapaus vihasta ja vihan huonous ja tarpeettomuus tunteena olivat kirjeiden kantava teema:

SENECA, ON ANGER, I. vii. 1-viii. 1
The best course is to reject at once the first incitement to anger, to resist even its small beginnings, and to take pains to avoid falling into anger. For if it begins to lead us astray, the return to the safe path is difficult, since, if once we admit the emotion and by our own free will grant it any authority, reason becomes of no avail; after that it will do, not whatever you let it, but whatever it chooses.

Seneca uskoo siis vihan, kuten muidenkin intohimojen/kärsimysten olevan aluksi järjen hallinnassa, ja saavan vallan vain järjen luvalla. Vihan tunteesta johtuva kärsimys olisi siis Senecan mukaan estettävissä järjen avulla. Näitä keinoja lähdin etsimään, sillä oman olon parantaminen kiinnosti paljon.

Ensimmäinen vihaa koskeva kirje pyrki aluksi osoittamaan, että viha tunteena ei ole koskaan toivottava. Esimerkkinä mainittakoon

ON ANGER, I. xix. 1-xiv. 1
If justice is a good, no one will say that it becomes a greater good after something has been withdrawn from it; if bravery is a good, no one will desire it to be in any measure reduced. Consequently, also, the greater anger is, the better it is; for who would oppose the augmentation of any good? And yet, it is not profitable that anger should be increased; therefore, that anger should exist either.

Senecan toinen kirje oli kuitenkin minulle henkilökohtaisesti mielenkiintoisempi. Kirje käsitteli vihan syntymisen syitä ja keinoja vihan välttämiseen. Seneca puhui anteeksiannosta välttämättömänä sekä yhteiskunnallisella tasolla, että henkilökohtaisella tasolla: oikeusjärjestelmä vain kärsii vihasta ja koston tarpeesta, ja samoin kärsisivät yksilöt. Viisas ihminen valitsee tarpeelliset keinot järjen avulla, ja käyttää niitä reilusti ja oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukaisuus kumpuaa anteeksiannosta ja ihmisen luonnollisesta järjestä silloin kun se on vapaa intohimoista/kärsimyksistä. Samoin oikeat toimet yksilön elämässä tulevat luonnollisesta järjestä, jos sitä vain osaa kuunnella.

Kuinka sitten kuuntelisin luonnollista järkeäni? Intohimojen/kärsimysten kieltäminen on vaikeaa, mutta pohtimalla niiden syntyprosesseja ja keksimällä siitä keinoja niiden hallitsemiseen pitäisi sen olla mahdollista. Yhtenä tärkeimpänä keinona koen "valmistautumisen", joksi myös alussa mainitun "arvostelmista pidättäytymisen" käsitän. Senecan sanoin

ON ANGER, II. xxx. 2-xxxi. 4
Men judge some happenings to be unjust because they did not deserve them, some merely because they did not expect them. What is unexpected we count undeserved. And so we are mightily stirred by all that happens contrary to hope and expectation.

Paljon kärsimystä seuraa siis tapahtumista ja asioista, joita ei osannut odottaa. Arvostelmista pidättäytyminen tienä onneen kertoo samaa, sillä arvostelmista pidättäytymällä voi välttää pettymyksiä: jos säilyttää mielensä avoimena eri mahdollisuuksille, eivät ne pääse potkaisemaan samalla tavalla. Pohtimalla eri vaihtoehtoja voi valmistautua eri lopputuloksiin. Hyväksymällä, että kaikki asiat eivät tapahdu kuten haluaisin, voin elää onnellisemmin. Tämä ei saa kuitenkaan johtaa äärimmäiseen pessimismiin, jossa masennutaan ja jäädään sänkyyn "kun mikään ei kuitenkaan onnistu". Sen sijaan pitää yrittää, mutta huomioida epäonnistumisen mahdollisuus ja valmistautua siihen henkisesti. Tätä en ole aina muistanut tehdä, ja siihen pitää selvästi kiinnittää enemmän huomiota vastaisuudessa.

Lisäksi tämä kaikki kuulostaa pirun paljon fiksummalta, kun voin sanoa seurailevani Seneca Nuoremman viitoittamia stooalaisia ajatussuuntauksia :-D




Lähteenä toimivat
Lucius Annasus Seneca. Moral Essays. Translated by John W. Basore. The Loeb Classical Library. London: W. Heinemann, 1928-1935. 3 vols.: Volume I.
http://www.stoics.com/seneca_essays_book_1.html
sekä wikipedia, erit.
http://en.wikipedia.org/wiki/Seneca_the_Younger ja
http://en.wikipedia.org/wiki/Stoic

sinä sanoit ,että se vie vuoden
sinä sanoit, että kaikki unohtuu ja jää

sinun elämässäsi kaikki muuttuu
arvetkin kauneuspilkuiksi
arvetkin kauneuspilkuiksi
arvetkin kauneuspilkuiksi
arvetkin kauneuspilkuiksi

hakkasin päätäni seinään
yritin siirtää kipuni sinuun
en saanut kipua pimeään
en saanut

hakkasin päätäni seinään
yritin siirtää kipuni sinuun
en saanut rakkautta kipeään
en saanut sääliä sisään

arvetkin kauneus
pilkuiksi

Ostin frakin housuja varten vaateharjan. Stockmannilta. Merkki on Maria, markkinoija Sinituote Oy. Harjassa on näppärä nappi, josta harjaussuuntaa voi kääntää. Harjan ylivoimaisesti PARAS ominaisuus on kuitenkin sen kyky JÄTTÄÄ JÄLKEENSÄ PUNAISTA GLITTERIÄ MUSTILLE HOUSUILLENI. Tämä glitteri ei jumalauta irtoa harjaamalla, tai jos irtoaakin niin uutta tippuu tilalle. Aamulla pitää kaivaa imuri esiin ja imuroida housut, että niitä kehtaa käyttää.

Jos joku haluaa punaisten bilevaatteiden harjaamiseen sopivan harjan, niin kertokaa. Multa saa ilmatteeks ton.

Musta tuntuu joskus siltä, että olen aika boheemi joidenkin raha-asioiden suhteen. Tästä toimii hyvin esimerkkinä kännykkäliittymä: minulla on ollut elisan liittymä vuodesta 1997 asti, ja olen vaihtanut sen tyyppiä kerran (radiolinjan muututtua elisaksi) ja vasta viime vuoden puolella siirryin elisan kalliista liittymästä kolumbuksen (eli elisan) halpaan liittymään.

Olin maksanut puhelinlaskut viimeiset kuusi vuotta nk. verkkolaskulla, eli käytännössä suoraveloituksella, jossa puheluerittelyt yms tulivat verkkopankin kautta näkyviin. Kun siirryin Kolumbuksen liittymään puhelinmarkkinoinnin ansiosta, sanottiin verkkolaskun toimivan edelleen. Ja siellähän Sampo Pankin suoraveloitussopimuksissa sopimus Elisan kanssa oli edelleen listassa. Jee! Ja rahanmenokin väheni vähäsen, ei että olisin noita puhelinlaskuja ennenkään huomannut, kymmenen euron paikkeilla kun pyörivät.

... paitsi että eihän se suoraveloitussopimus koskenutkaan tätä UUTTA liittymää vaan sitä vanhaa joka ei enää ollut voimassa! Kolumbukselta tulleet, roskapostin (IKEAn katalogi ja Vallilan Mainossanomat) sekaan jääneet kirjeet eivät olleetkaan sisällöltään kategoriaan "hei tässä kolumbuksen uusi tarjous tilaa tekstiviestinä bingonumeroita kännykkääsi" kuuluvia. Ne olikii laskui. Ja sitten kännykkä pimeni eilisaamuna. Huraa!

Ei muuta kuin repimään auki kirjekuoria ja pankkiin maksamaan lasku, että saa kuitin. Kiva poika elisan asiakaspalvelupisteessä ymmärsi tilanteen, ja avasi liittymän ilman 30 euron bonusmaksua. Ilmeisesti elisa oikeasti välittää vanhoista asiakkaistaan, niinkuin heidän pyörivä mainoskampanjansa väittää :)

Päädyin kaverin kanssa katsomaan Kauppatorille Suomen ku. Hopeamitalijoukkueen kotiintuloa. Lähdimme myöhään liikkeelle, n. 00:15. Pohdimme, ehdimmekö. Joukkue saapui paikalle klo 03 jälkeen. Ehdimme.

Kylmää oli, mutta myös kivaa. Onneksi on hyvä lämmikekerros ihan luonnostaan. En ole vastaavaa mitalijuhlaa aiemmin kokenut, en ehkä koekaan - neljä vuotta on pitkä aika tässä elämän vaiheessa. En ehkä ole Helsingissä silloin, tai jos olen, niin ei löydy ehkä seuraa Kauppatorilla pakkasessa töröttämiseen :)

Ihme asioista minutkin saa innostumaan. Tammikuun alussa -KZ- houkutteli minut jotenkin katsomaan muodostelmaluistelun SM-seniorien ja -juniorien toista valintakilpailua Espooseen LänsiAuto Areenalle*. Jostain syystä -KZ- oli sitten tosi kypsynyt kisan ajan, onneksi _Rausku selitti minulle asioita "nyt toi on blokki" tai "ne kompuroi, ny meni pisteet tosta" jne. Itse joukkueiden ohjelmista en osannut muuta sanoa, kuin yleismielipiteen: joko ohjelma oli jännä ja nopeatempoinen tai vähän vaisu tai ehkä sitten vain ihan kiva.

Koska minusta tietäminen on tosi kivaa, päätin valmistautua eilen ja tänään vietettyihin senioreiden ja junioreiden SM-kisoihin selvittämällä hieman kuinka ohjelmat arvostellaan. Tämä suoritus kompastui vajaavaiseen luistelutietämykseeni, en minä tajunnut mikä joku twizzleri on. Ainoa mitä jäi käteen oli ohjelman jokaisen elementin pisteytyslogiikka: mitä vaikeampi elementti, sitä kovempi peruspistemäärä ja sitä enemmän pisteitä ropisee tuomareilta tulevista plussista. Lisäksi näytti siltä, että elementin mokaaminen "oikealla" tavalla antaa kivat nolla pistettä, joka selittänee vaikka lyhytohjelmassa olleen elementtipisteskaalan; huonoimmilla taisi olla kolme, parhailla yli kaksikymmentä.

Katsojan kannalta tämä pisteytyslogiikka on aika syvältä. Ns. "keskitason" joukkueiden ohjelmista ei pysty mitenkään sanomaan, tuleeko elementtipisteitä (hieman kärjistäen) 3 vai 30. Mistään ei tiedä, miksi joukkue F sai 7 pistettä ja joukkue R 21. Itse joukkueet tietysti voivat tulkita omia pisteitään, varsinkin kun heille pitäisi olla saatavilla tarkat pisteytystiedot jokaisesta ohjelman elementistä. Joskus nämä tiedot ovat yleisemmässä jakelussa, mutta ilman videota ohjelmasta on hankala alkaa arvioimaan, oliko blokki oikeasti nyt sen ansaitun 1.3 pisteen blokki vai ei.

Saattaa kuitenkin olla, että seurasin joukkueidein ohjelmia eri asenteella kuin useimmat katsojista. Ehkä muita pisteytyksen yksityiskohdat ja matemaattiset rakenteet eivät kiinnosta yhtä paljon kuin minua. Pahoin kuitenkin pelkään, että jos alan tätä lajia seuraamaan enemmälti, pitää minun selvittää tämä arvoitus: Miksi KulSin Ice Fusionin TES oli 3.00 ja HLn Musketeersien taas 17.79; vastaukseksi ei riitä "Musketeersien ohjelma oli vaikeempi niinku".


PS. Musketeersin lyhytohjelman elementti l3+pi4 antoi 4.97 elementtipistettä. Tää on aivan ihanan kryptistä :)

PPS. Arvostelutietokoneet hajosivat sennujen ohjelmaan, joten pisteitä ei julkaistu. Mun piti pisteyttää ohjelmat itse: avjn (<-- linkki itse kuvaan)




*Tämmöinen kirjoitusasu ei tunnu kyllä minun äidinkieleeni kuuluvalta. Perkeleen Sampo Pankit.

olen ollut kiltti koko elämäni
olen pyyhkinyt jalkani ja pessyt käteni
olen tehnyt läksyt ja kasvioni
olen täyteen kerännyt

miksi (???)
en ottanut heti kakkupalaa
miksi (???)
en varastanut siskon viikkorahaa

olen ollut hiljaa koko elämäni
olen pedannut sänkyni ja pessyt hampaani
olen tullut ajoissa ja pysähtynyt
aina punaisissa valoissa

miksi
en kiilannut ja vetänyt välistä
miksi
en antanut muiden kärsiä

olisiko tullut aika heti korkki aukaista
olisiko tullut aika soittaa helenalle
olisiko tullut aika paksu bertta laukauista
olisiko tullut aika?

olen ollut mukava ja syönyt kalaa
olen nauranut mukana ja itkenyt salaa
olen nostanut maljat
ja aamullla muistanut jokaisen kaljan

miksi
en ottanut silloin helenaa
miksi
en riisunut hametta ja tangaa

olen raatanut myöhään ja hikoillut
olen kumartunut ja kuudesti kuollut
olen ollut vapaa ja kurkkinut maailmaa selkien takaa

miksi en tenyt mitä halusin
miksi en lyönyt heti takaisin

olisiko tullut aika heti korkki aukaista?
olisiko tullut aika soittaa helenalle?
olisiko tullut aika paksu bertta laukaista?
olisiko tullut aika?
olisiko käynyt niin
olisiko käynyt niin
olisiko käynyt niin
olisiko käynyt niin?
olisiko käynyt niin?

missä on se on valta joka puuttuu kansalta?

olisiko käynyt niin, että kokkosi on poltettu
olisiko käynyt niin, että vihtaasi on kustu?
olisiko käynyt niin, että sinua on huijattu?
olisiko käynyt niin?

Vuodella vanheneminen painaa päälle. Muutaman päivän päästä pitää taas osata kirjoittaa kaavakkeisiin ja webbisivujen ikätiedusteluun uusi luku, ja ihmisten kysyessä on jälleen riski mokata ja joutua sanomaan "Kakskytkuus.. eiku kakskytseitsemän? Ootas mun pitää laskee (mutinaa: syntyny 79 eli ootas vähennetään ja sit öh mikä vuos ny onkaan?)"

Syntymäpäivät ovat muuttuneet mielenkiintoisesti ajan myötä. Ihan lapsuusvuosien synttäritunnelmista en muista kauheasti, mutta yleinen fiilis on varmaan ollut sama pitkälle yläasteelle asti: "jee olen vuoden vanhempi" ripauksella "ei kai ens vuonna tarvitse mennä kouluun/yläasteelle/lukioon voi hitto"a. Nyt tunnelma on enemmänkin "jaha olen vuoden vanhempi"-tyyppinen, ja varmaan kohta edetään "voi ei, olen vuoden vanhempi" -vaiheeseen. Ehkä voisi alkaa arvailemaan kuinka pian kolmenkympin kriisi tulee? Se olisikin aika ovelaa, stressata sitä, koska alkaa stressaamaan. Tosin tuollaista nerokkuutta tulee varmaan harrastettua ilman, että sitä edes itse huomaa :)

Yksi asia kyllä ahdistaa... tässä on oikea riski joutua suorittamaan elämäntilanteen tarkistus, vähän niinkuin tulostavoiteneuvottelu oman pään sisällä. Mihinköhän osa-alueisiin tavoitteet jakaisi ja miten ne pisteyttäisi?

Jaha, minut suostuteltiin taas kirjoittamaan webbipäiväkirjaa. Muutama vuosi takaperin tällaista kirjoitinkin, vanhat merkinnät löytyvät osoitteesta http://www.shibun.org/avjn/ .

Webbipäiväkirjat ovat aika mielenkiintoisia. Blogien julkisuus tekee niistä väkisin tietynlaisia tiedottamisen välineitä, ikäänkuin kolumneja omasta elämästä. Julkisuus pakottaa ajattelemaan yleisöä, jos ei muuten niin itsesensuurin kannalta: ihan kaikkea ei ole mahdollista eikä varsinkaan järkevää kirjoitella kaiken kansan luettavaksi, varsinkin kun tämä nimenomainen blogi ei ole anonyymein mahdollinen. Mikähän sitten on motivaatio blogin kirjoittamiseen? Mitään kauhean syvällistä syytä en ole keksinyt, oma kokemus tosin on osoittanut, että kavereista on kiva lukea kavereitensa raapustuksia, ja itsestä on taas kiva kirjoittaa näitä. Ehkä tämän järisyttävämpää merkitystä näille ei tarvitsekaan keksiä :)

PS. näiden muokkaaminen ei tunnu toimivan

miten tää ees toimii