IRC-Galleria

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
kun hetken päässä aamu odottaa
ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa
oomme taas kuin kaksi lasta, ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaankantta kohti kasvaneet
ehkä vuodet ovat vuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään
kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen
seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan