Ei tätä verenvuotoo pysty tyrehdyttää serveteillä,
turhaa perkeleitä manaat syytettyäs enkeleitä.
On enkeleiden tehtävänä lentää
eikä laahustaa sun kanssas tien penkereitä.
Tiesin et oot oikeas mut silti pyysin anoen,
etten jäisi yksin alla kiitoradan valojen,
mut eihän päivänsäde sovi siihen kaamokseen,
johon pakotin sen jäämään siltä siivet katkoen.
Mustelmatkin sattuu mut sanat halvaannuttaa,
sua parjaan samaan aikaan kun saarnaan rakkautta.
Ei tää oo ihan sitä mitä alkuun kuvittelit,
ku piiloutuu papin kaapuun luciferi.
Yhä useammin otan käteen atraimen,
en kätke enää pahuutta vaan käsken karjaisten
jälleen tuomaan asun käärmeennahkaisen,
ja pyyteettömyys on tunnetila järjenvastainen.
Sua käytän hyväkseni, tarviin sijaiskärsijää.
Eikä neiti ruususet osaa varoo värttinää.
Uusimmat blogimerkinnät
- Tiedän vihdoin oikeen suunnan, pienemmä... 15.09.
- Annna mun olla sun ongelma 17.04.
- hmm 24.10.
- Kerran join kaksi kaljaa 20.10.
- Paras ystäväni on hieman jälkeenjään... 18.10.
- ;) 17.10.
- Nyt kävi näin 14.10.
- huge L 29.06.
- Back in black 19.05.
- The worst part is over 08.05.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2017 (1)
- ▶ 2016 (1)
- ▶ 2011 (10)
-
▼
2010 (114)
- ▶ marraskuu 2010 (4)
- ▶ lokakuu 2010 (1)
- ▶ syyskuu 2010 (5)
- ▶ elokuu 2010 (6)
- ▶ heinäkuu 2010 (14)
- ▶ kesäkuu 2010 (13)
- ▶ toukokuu 2010 (34)
- ▶ huhtikuu 2010 (18)
- ▶ maaliskuu 2010 (12)
- ▶ helmikuu 2010 (6)
- ▶ tammikuu 2010 (1)
- ▶ 2009 (152)