IRC-Galleria

Joskus sitä vaan alkaa miettiä jotain melko hassua juttu, vaikka nyt aikaa.
Aika on loistava kaveri, käsitteenä vaikea ja monipuolinen.

Otetaanpa sana aika ja venytellään ja paukutellaan sitä huolella.
"Aika" jos mikä on erikoinen käsite. Ensinnäkin sanana joudutaan tekemään erottelu:

aika = melko, suhteellisen (paljon)
aika = se etenevä suure, joka mittaa asioiden laajuuden .... brrrr.... hmm. yritän sanoa tän ilman aika-sanaa. Siis, no, aika. Vaikka sillee kellonaika, se aika nimenomaan. http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika

Jos matustellaan lisää, niin aika vois olla japania. "Ai-ka!" terävästi. Heti tulee mieleen kaukoidän kielten koukerot ja ääntäminen. Mutta otetaan vaan suomalaista aikaa.

Aikalisä = palaveri, lisäaika lätkässä ja muissakin(?) urheilulajeissa
aika ... (esim. aika etevä) = adjektiivina sanan edessä

ajasta aikaan = ihmisen kuoleman jälkeen. Ihminen on käynyt vain täällä aikapurossa elävänä, ja poistuu jälleen jonnekin ajan taakse. Verhoutuu ajan pysättävään harsoon. Kaunis ajatus oikeastaan. Mystinen jopa, mutta järkeenkäypä joskin emootioihin vetoava.
Kaikella oli aikansa; olipa hän ollut sekunnin tai sata vuotta, aikaa ei meidän kristillisen käsityksen mukaan ollut oikein tarpeeksi. Buddhalaiset saattaisivat todeta, että aikaa oli niin paljon kuin oli.

Mikä ajan tehtävä on? Sehän on aivan turha oikeastaan. Miksei vaan tehtäisi juttuja!?
Aika rytmittää, se on kuin viivottimen asteikko. Aikaan voidaan ripustaa asioita, joko tehtäviksi tai jo tehdyiksi. Tämä jakaa siis ajan tulevaisuuteen ja historiaan. Tässä hetkessä ollaan myös, mutta jo nyt äskeinen "nyt" onkin jo mennyttä!