IRC-Galleria

cyusanidesaun

cyusanidesaun

The graveyard scene.

x viha ja anteeksiantoMaanantai 05.05.2014 23:14

Olen saanut sopivan määrän kofeiinia, koska aivoni ajattelevat. Taas.

Nyt pohdin niinkin vahvaa tunnetilaa kuin viha. Eiköhän me jokainen olla joskus vihattu jotakuta, syystä tai toisesta. Tahdottu vetää jotakuta niin kovasti pataan, että silmät lentää päästä.

On se vihankohde sitten ex-seurustelukumppani, entinen ystävä, perheenjäsen tai kuka tahansa, niin missä vaiheessa on annettava anteeksi?

Tai missä vaiheessa on lakattava vihaamasta niin vahvasti?

Osaako sitä loppupelissä sanoa kukaan. Mielestäni viha on järkyttävän vahva tila, se voi oikeasti vallata koko pääkopan. Sillä voi pysyä käynnissä ja se voi ajaa päivästä toiseen.

Mutta samalla se on järkyttävän kuluttava tunne. Se ei hirveästi anna sijaa muulle. Viha tuo mukanaan katkeruuden, joka kyllä näivertää sisusta hyvällä nopeudella.

Kaikki on paskaa eikä maailma kohtele oikein.

Itse olen aika pitkävihainen ihmisolento, vaikka annan jossain vaiheessa anteeksi, niin kyllä se pieni negatiivisuus aina jää. Jos tunnetilat ovat muutenkin pakkasen puolella, niin tuntuu että se suojaava muuri hajoaa.

Joskus on pakko kuitenkin liikkua eteenpäin, antaa olla. Entiset seurustelukumppanitkin on entisiä - ei niiden perään voi itkeä kovin kauan. Ehkä ne ovatkin helpoimmat esimerkit, jos kyseessä ei ole ollut väkivaltainen suhde.

Väkivalta ymmärrettävästä syystä lietsoo raivoa pidempään. Enkä nyt todellakaan tahdo sanoa, että mitäs pienistä, mene jo eteenpäin.

Täten päästäänkin kysymykseen, millaisen teon voi antaa anteeksi? Antaa toisen mahdollisuuden?

Minulla on varsin kielteinen kanta ainakin yhteen moraalittomaan tekoon. Lasten hyväksikäyttö on minusta asia, jota en millään mielellä voi antaa anteeksi. Ihan sama, kuinka joku pyytelisi tekoaan anteeksi räkä poskella. Se on ihan saletisti sellainen teko, joka jättää niin syvät haavat, että niitä ei niin helposti umpeen tikata.

Toisen hengenriisto on myös yksi asia, raiskaus toinen.

Meille opetetaan kristillistä anteeksiantoa, mutta miten niin voi tehdä, jos toinen ihminen on henkisesti tai fyysisesti teurastettu? Miten sellaisen asian voi antaa mennä?

Onko jokaisella oikeus kulkea pahan tekonsa jälkeen ilman stigmaa? Vai onko jokaisen toisen elämän pilanneen kuljettava merkittynä?

Kinkkistä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.