IRC-Galleria

Hola amigos!
On sunnuntai ja kohta kaksi viikkoa espanjassa takana. Aurinko paistaa lahes pilvettomalta taivaalta ja lamminta on ainakin paalle kaksikymmenta astetta, silla istuskelen par aikaa yopaidassa parvekkeen ovet auki, keittion poydan aaressa kera vilkun lapparin. Talla tapaa voin kirjoittaa maileja etukateen valmiiksi ja menna netti kahvilaan vain lahettamaan ne. Hassua sinansa, kuinka nopeastionkaan oppinut kirjoittamaaan ilman ä:tä ja ö:tä, silla tasta nappaimistostahan ne kylla loytyisi,mutta sormeni eivat enaa hakeudu niille nappaimille, joten yrittakaa kestaa tekstiani ilman rakkaita ääkkösiä<3
Mutta siis elama tassa ja nyt. Asustamme talla hetkella kaksiota, tai siis kahden makuuhuoneen kamppaa, joita taalla kutsutaan kaksioiksi, aivan vanhan kaupungin keskustassa. Tama ompi siis kamppa jossa aino ja riikka asui ennen meidan tuloamme kaksin ja nyt etsimme yhdessa isompaa kamppaa, mutta ongelmaksi muodostui hyvin nopeasti se, etta meidan taytyy ensin loytaa joku toinen asustamaan tata kamppaa ennen kuin voimme ottaa vastaan toisen. Kamppien etsiminen taalla on muutenkin hieman erilaista kuin kotosuomessa, silla vapaista asunnoista ilmoitetaan laittamalla kyseisen kampan parvekkeelle kylttin ”myynnissa” tai ”vuokralla” ja alle puhelinnumero, jonne voi soittaaa ja sopia nayton. Jonka jalkeen toivoa etta kyseinen ihminen tulee tosiaan nayttamaan asuntoa, eika ole unohtanut tapaamista.. toinen hassu piirre on se, etta asunnon koosta puhuttaessa puhutaan aina makuuhuoneiden maarista ei nelioista:D joillekin kerkesin jo viime viikolla kertoa patjan ostamisen vaikeudesta taaalla. (ei prkl. Pakko oppia taas kayttamaan ääkkösiä. Yritan tästä eteenpäin:]) eli viime viikon suuri operaatio oli löytää patja, joita saikin hakea suurinpiirtein maan alta kaivaen. Ainot patjat mihin törmasimme pitkään aikaan oli el corte ingelisin (paikallinen stokka, jollei joku tiedä) superhyperhienoihin ja moderneihin patjoihin, joista halvin ja kaikin puolin pienin maksoi 20% alennusmyynnissä päälle 400euroa!! Mutta loppu viikosta matkalla yhden asunnon näyttöön törmäsimme liikkeeseen joka myi aivan kunnollisia runkopatjoja 70eurolla, ja sellaisenhan me sitten kannoimme sieltä, mie ja manu, päidemme päällä toiselta puolelta kaupunkia tänne calle quartille. Ja tietenkin olimme liikenteessä asian kanssa perjantai iltana siihen aikaan, kun kaupungin kadut alkaa olemaa täynnä ihmisiä. Mutta loppujen lopuksi operaatiomme ei kerännyt hirveästi huomiota, sillä jos mietin miten asiaan reakoitaisiin jos joku kantaisi runkopatjaa päidensä päällä pitkin hämeenkatua voisi huomio olla aika valtaisa..:) katu jossa asustamme on siis vanhassa kaupungissa, vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella. Ja esim eilen illalla eli lauantaina kun jäimme vilkun kanssa kotiin, (minä nukkumaan univelkojani pois ja vilkku lepäilemään, koska oli huono vointinen, siitä lisää myöhemmin) kuuluu kadulta jatkuvasti ääniä, huutoa, kiljahduksia, naurua, laulua ja autonjen poppivehkeiden raikaama musiikki ja vähän väliä jostain kauntautuvat tööttäykset ja liikeiden turhan herkkien varashälyttimien vinkuna, jotka ilmeisesti reakoivat pelkään oven kosketukseen tj. Ja fiestat tassa kaupungissa jatkuvat aina aamu kahdeksaan yhdeksaan asti, jolloin sulkeutuvat clubit jotka aukeavat vasta kahden kolmen aikaan. Toki kaupungin ulkopuolella on sitten isompia ns jatko klubeja jossa pileet puolestaan alkavat vasta aamu 8-9aikaan, joten jos pilettää haluaisi pidemmän kaavan mukaan tarkoittaisi se täällä sitä, että aloitettaisin vaikka torstai iltana mistä jatkettaisiin suoraan sunnuntai iltaan:) vaatii meille suomalaisille kesä festareilta yms juhannusjuhlilta tuttua kisa kuntoa, mutta tosin joka viikonloppu..:D
Viime viikko meni todella nopesti. Vaikka espanjalainen päivä rytmi minulle muuten sopiikin, eli tuo myöhään valvominen. Katkaisee siesta siltä kaikkien asioiden hoitamisen, juuri siihen aikaan, kun niitä mieluusi hoitaisi eli noin kahdesta viiteen. ja joka päivä 7-23 auki olevaan lähi siwaan tampereella tottuneena on todella outoa, kun mikää kauppa ei ole auki sunnuntaisin. Muka syvästi uskollinen kansa, joka todellaki pyhittää lepopäivänsä, mutta ei omien kokemusteni mukaan kylläkään jumalalle vaan krapulalle ja lauantai yöstä toipumiselle:D
Perjantaina teimme vilkun ja manun kanssa käytännössä koko kaupungin läpi kiertäneen kävelylenkin täältä calle quartilta aina millenium rakennuksille, mitkä ovat todellisia taidon näytteitä paikallisesta arkkitehtuurista. Tai no mistä minä tiedän kuka ne on suunnitellut, mutta kuvankauniita rakennuksia ovat ja toimivat siis museoina yms. kuvia siltä päivältä laitankin aivan varmasti myös galleriaan.. päivä oli muutenkin aivan uskomattoman ihana ja vanhaa joen pohjaa, joka nyttemmin toimii puistona, pitkin kävellessä todellakin hermo lepää sillä kaupungin äänet ja jatkuva aluksi korvia viiltävä melu ei vallien yli ”joen” pohjalle kauntaudu. Tuo ”joki” siis jakaa kahtia kaupungin uuteen ja vanhaan kaupunkiin ja on aivan ihana paikka paeta kaupungin ääniä. jatkuvaan meluun hälinään on tosin nyt jo tottunut, vaikkakin aluksi tuntui mahdottamalta ”kotona” ollessaan kuulla edes ajatuksiaan, sillä välillä kaudulta kantautuvien äänten taso on päätä huumaava ja koska parvekkeen ovissa ei täällä päin tunnetusti tunneta tiivisteitä kantautuu äänet kaupungilta korvatulppienkin läpi ajatuksiini.
Vastoinkäymisiltäkään ei olla vältytty. Perjantaina, kun olimme valencian yössä riikan ja anniinan kanssa, kuljin joitan metrejä tyttöjen jäljessä näpräten puhelintani ja joku helvetin kusipää tuli ja pölli puhelimen kädestäni! Nappas vaan ja juoksi karkuun.. toinen jätkä yritti napata vielä laukkunikin, mutta sitä potkaisin haaroväliin ja jätkä juoksi karkuun. Kotiin päästyämme iski kauhea itku paniikki huojennus nauru kun älysin, että olisin tyhmänä voinut vaikka päästä hengestäni, aloin puolustautumaan enkä vaan antanut kassianikin pois.. no yhtä opetusta rikkaanpana, ainoastaan muutenkin huonossa kunnossa olevaa nokian puhelinta köyhempänä, muuten kaikki tavarat ja henki kulta tallessa kaikki hyvin. Niin ja puhelimessa oli siis sisällä espanjan numeroni, joka oli prepaid liittymä, eikä siinäkään ollut enää montaa euroa jäljellä.. joten aivan normaalisti saapi laittaa viestia tuohon suomi numeroon ennen kuin hankin käytettävissä, joten pidän siinä espanja korttiani. Onneksi siis otin miinalta mukaani tuon vanhemman puhelimen. Vilkku puolestaan ompi välttynyt materiaalisilta vanhingoilta, mutta tytöltä rakkaalta lahti eilen pala hampaasta, joten hammaslääkäri reissu ompi edessä:´( tyttönen muuten nukkuu tuolla ja on kovin kipeänä, joka paikkaa kuulemma kolottaa. Ei kiva olleskaan.
Muuten kaupunki on aivan ihana ja paikka, jossa haluaisin mielelläni viettää aikaani. puhelimen varastamisesta seuranneen kovan koti/suomi ikävän jälkimainingeissa elelessä ompi kahta kauheampi näytön tarve, että minä osaan, minä pystyn, minä haluan! Lähi päivien aikana tulisi todentotta tarttua härkää sarvista ja aloittaa asunnon järjestelyjen lisäksi myös työnhaku. Jotenkin tunnen luissani, että siitäkin voi tulla ihan mielenkiintoinen operaatio. Varsinkin kun tämä espanjankielen taito pyörii, tasolla että alkaa ymmärtämään päivä päivältä enemmän, mutta edelleenkin tuottaa suuria vaikeuksia saada avattua suutaan ja itse puhua tai vastata johonkin. No sekin asia päivä kerrallaan ja niin kuin kaikki muukin. Sen täällä on kyllä jo oppinut, että ei suurta paniikkia ja stressiä kannata ottaa. Asioilla on tapana järjestyä, edes jollain tapaa..

Eli hengissä ollaan ja elellen sitä yhtä elämäni suurinta seikkailua!

*haleja ja rutistuksia*

Olkaa kielttejä ja laittakaa kuulumisia suomesta! Mieluiten siis tähän: suvi.kyyronen@gmail.com

Rakkaudella,
Suvinne