IRC-Galleria

Nyt on hyvä hetki ilahduttaa yläkerran asukkia. Kosto elää!

Kiputiloja

Kuinka paljon saadaan tavaraa mahtumaan 16 neliön huoneeseen?

Täällä alkaa olla jo melko täyttä, ja tämä on vasta alkusoittoa.

Mut mulla on ruokapöytä <3

Ja juuri kun asiat alkavat sujua kohtuullisen hyvin, romahtaa jokin muu asia...

---

"Joudut nyt alkaa katsomaan vähän tarkemmin mitä harrastat ja ylipäänsä mitä teet. Nii, mites muuten ne sun tulevaisuuden suunnitelmat? Miksikä olet aikonut kouluttautua tai...?"
"Olen insinööriopiskelija tällä hetkellä".
"Hyvä! Konttorityöt sopii oikein hyvin, ei kohdistu ylimääräistä rasitusta polveen. Sinusta ei mitään lattialaattamuuraria olisi kyllä tullut".

---

Voi saatana.

Päälliköidyn huomenna. Vallankumous ja armoton diktatuuri koittaa.

Eija oli taas pelastava enkeli. Opasti eksyneen sielun oikeille raiteille ja tarjosi vielä kahvitkin ennenkuin tämä sieluparka jatkoi matkaa koulutuksiin uusia elämän haasteita varten.

Access on saatanasta!

--

Sain kuin sainkin tehtyä Access-sovelluksen! Jännityksellä arvosanaa odotellessa -.-

Huomenna on vielä mahdollisuus saada säälipisteitä puhumalla, jos vaikka vähän itkua turauttaisin?

Täytynee taas todeta, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Sehän on jo todettu, ettei minua oikeastaan mikään muu pitele aloillaan, kuin 40 asteen kuume (eikä sekään aina välttämättä).

Viime kesänä huitelin menemään festareilla, vaikka minulta oli luu lähestulkoon poikki jalasta. Ainoan poikkeuksen tekee varmaan Provinssi, jonka lipun päätin myydä päivää tai kahta ennen itse tapahtumaa. Samaisen vuoden tammikuussa, kun kiskaisin perinteiset varuskuntaflunssat ylleni, lähdin vielä yli 39 asteen kuumeessa pyörähtämään Loviisan seutuvilla autolla. Ja tätä ennen olin tosiaan viettänyt täyden työpäivän.

Eikä sovi unohtaa viime vuoden IOP:iä. Olin aikaisemmin samalla viikolla paskonut polveni pahemmin kuin ikinä ja siitä huolimatta lähdin Kuopioon kiertämään ympäri kaupunkia rastikierrokselle (kyynärsauvojen kera) ja juhlimaan muiden insinööriopiskelijoiden kanssa.

Viime viikonloppu oli kyllä kanssa niin nappi suoritus. Olin odottanut Eläkeläisten keikkaa tovereideni kanssa melkein kuukauden, lippukin jo ollut hankittuna ajat sitten. Perjantaina, reilu vuorokautta aikaisemmin itse h-hetkeä, herään _lievästi_ sanottuna tukossa. Sormet ristissä sai mennä ja toivoa, ettei nouse kuumetta ennen lauantai-iltaa, jotta ei jäisi humpat humppaamatta. Kävi kuin kävikin niin, että olin tarpeeksi hyvässä kunnossa keikkaa varten ja nyt taas kärsin nokkeluudestani. Sitä kuumeen nousua odotellessa...

Olin eilen katsomassa taidetta tuolla Kiasmassa ihan näin piristykseksi ja mukavaksi vaihteluksi koulutehtävien lomassa. Oli äärimmäisen jännittävää ja tunnen itseni nyt harvinaisen sivistyneeksi. Siirryimme vielä seuralaiseni kanssa jälkianalyyseille läheiseen anniskeluravintolaan. Täytyy todeta, että on se taide ihmeellistä. Puhumattakaan uskonnoista. Luovina persoonina ammensimme hyvin paljon uusia ideoita. Näyttely oli siis jossain määrin onnistunut.

Illan puolesta lähdin toisten seuralaisten matkassa katsomaan Eläkeläisiä, ja voe mahoton sitä meininkiä. Voi todeta, että tänä aamuna teettää hieman vaikeaa noiden integraalilaskujen teko.

On äärimmäisen jännää herätä puoli seittemältä toverin soittoon. "Tehdään jotain kivaa".

Sain pienen hetken keräillä itseäni, ennenkuin ymmärsin mistä on kyse. Ja silti luulin, että on sunnuntai. Tästä johtuen koitin väittää vastaan ja vedota koulutehtäviin. Jos olisin tajunnut, että on lauantai, olisin vaikka samantien lähtenyt toverin matkaan.

Hetken keskusteltuamme toveri totesi, että käy nukkumassa pari tuntia ja sitte meidän pitää lähteä tekemään jotain kivaa. Mielenkiinnolla odottelen muistaako sankari enää herättyään aamuista keskusteluamme.

---

Eipä ainakaan minulle mitään aiheesta puhunut, kun myöhemmin soitti uudelleen.