IRC-Galleria

Kuin ollakkaan kun sitä herää taas vuoden tapahtumien jälkeen miettimään. Tasan vuos sitte "hippeiltii" tämän pojan kaa liedossa, aurajoen saatanan kauniista sinestä ja karhupullosta nauttien. Ei meil ollu hajuakaan muusta ku rakkaudesta ja kaljasta, pilvistä taivaalla ja päästä puhumattakaa... Vapaana matkaamaan.

Eihän me edes uskottu muiden epäilijöiden rinnalla mein yhteiseen seikkailuun, "Kuhan ollaa ja hengallaa, turha täs mitää on ruveta pesää rakentaa" Onnellisen oloinen pariskunta sanoi ja otti hörpyt oluestaan..." =)
Siinä me maattiin liedon mattojenpesupaikalla, laiturilla joka oli menneeksi talveksi nostettu rannalle. Me puhuttiin ja puhuttiin, mistä moinen johtu? siitäkö että olut oli saanut meidät rennoiksi lihaksista sydäntä myöten vai siksikö kun me tunnettiin sielunkumppanuutta. Silloin tämä poika jo kutsui mua soulmateksi.

Näin vuoden jälkeen kun katselen aurajoen saatanan kaunista sinettä täält åbusta käsin kun vierelläasun, ja tunnen sen saman tuoksun kuin sillon mattojenpesupaikalla, tulee autuaasti mieleen se kuin vapaa sillon oli lähtemään ja tekemään mitä tahtoi. Okei, nyt ihmiset ajattelee tästä sitoutumisen ja oman yhteisön perustamisesta (perhe siis) "et mitäs läksit ja tipuit ansaan?" Niin kun pari multa on kysynykkin. Tätä "ansaa" miettiessään ja eläessään täällä rajoituksien valtakunnassa omaan vapaan sydämen kanssa joka löysi toisen vapaan sydämen (ja lisää vapaita pieniä sydämiä luvassa!) voin vaan sanoa että koskaan en ole ollut vapaampi enkä koskaan ole ollut näin avoin kaikelle elämälle, vanhalle ja uudelle. Niinsanottu rajoitus onkin vapaus, kun tähän astisen elämäni olen ollut vapaa menemään fysiikkani kautta, mutta sielunvaellus alkoin vasta kun voin vaeltaa rauhassa, aloillani, jalat maassa mieli taivaassa.

Tänne mut aurajoki toi. Keväästä kevääseen ja rakkaudesta autoon =) Seuraavana keväänä ollaan luultavasti purjehdittu taas aurajoen saatanan kaunista sinistä pintaa pitkin täältä taaksepäin, sinne mistä lienenkin, mistä juureni juontaa. Kotiin. Lapsuuteni Vintalaan <3

Kaikki hyvin on,
en ole erityisen onneton.
Joskus hetkittäin
mietin, onko sittenkään hyvä näin.

Pelkään sitä päivää,
kun sä kerrot löytäneesi viimein jonkun;
en aio hajottaa sun takiasi
tätä rakennelmaa.

Sillä mielessäni leikin:
jo tänäänkö lähtisin?
Näin sut liian myöhään.

Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää
miltä tuntuisi,
jos pitelisit mua lujasti.
Saisin viipymään
kätesi kädelläni pidempään.
Hän kysyy: "Mitä mietit nyt?
Oot pitkään itseksesi hymyillyt."
Vastaan: "En mitään!"
Kasvot kiveä, mutta sydän hyppää.

Joku päivä, kun roskat vien,
kävelen pois saman tien.
Näin sut liian myöhään.
Vai saavuitko vain liian aikaisin?
Nyt hetki on väärä kuitenkin.
En saa koskaan tietää.

Kun tänään lapset mä tarhaan vien,
mietin, että lähdenkin saman tien.
Näin sut liian myöhään.


paula vesala

Eilen en tiennyt että tänään putoan kuoppaan
Tänään en tiennyt eilen vielä olevani onnellinen
Takaisku ja kuoppaan kaadun

Eilen uskoin enkeliin joka nostaa mut mistä vaan
Tänään sen totesin olevan minä
Kuopassa.

Eilen en tiennyt kuinka maailma ottaa veronsa
Tänään tiedän että se totta on
Huomisen tiedän jo, kuopasta ylös yritän

Taistelutantereeni valjastan.

Huomisen ja ylihuomisen taistelen
Eilisen varjoja vastaan.

ellü

Yöt loppuvat liian aikaisin, päivä liian myöhään valkenee
Lumi peitti taas maan johon kuunsilta koskettaa
Sydän itkee, kyyneliä et enää nää
ne yöhön myöhäiseen häviää

Silta yön ja päivän välille hohtaa kauniista
silta on liian lyhyt tänä yönä
aamu sarastaa ja vie yön varjon kasvoiltani mukanaan
olen omillani

Päivä saapuu valollaan tuo uuden yön mukanaan
en jaksa enää odottaa
että kuunsilta auttaa mua kulkemaan
yöstä paivään
päivään yön hämärään....

ellü

Voitko kertoa, minne matkamme vie
ajasta ikuisuuteen
kääntyyko siellä meidän tie
takaisin matkaan

Voitko kertoa miksi laulumme muistiin jää
sinne minne kaikkien tie vie
muistoihin
siellä on matkamme pää
muistoissa

Voitko kertoa jatkammeko kaikki yhdessä
siellä mistä saduissa kirjoitetaan
taivaankannen takana
siellä kaukana kauniissa
siellä valossa
siellä ajassa
siellä ikuisuudessa

siellä mistä me voidaan satuja kertoa


ellü

Tää viikonloppu meniki erilaisis merkeis ku vähän aikaan. paitsi samanlaisis et olin pitkäst aikaa liedos ja siel oli se perus settimetti xD hauskuudella ei ollut rajaa, niin että housut ihan kastui eräällä =) pariin otteeseen. mutta nyt taas on naurettu niin paljon et pelkään jopa etten kuole milloinkaan.
No tää kalja ja RÖÖKI (mitä EN pysty lopettaa turvottavan lääkkeen kanssa ainakaan) tasapainottaa tätä mun "elämänvaakaa" nauru pidentää ja nämä paheet lyhentää. sitä ikää siis. En ole tästäKÄÄN asiasta samaa mieltä, oli se röökiin tai syöpään kun kuolee nii se on jo "kirjoitettu" kohtalolle, et kuka lähtee ja miten lähtee. Nou hätä. Kuitenki täält kaikki lähetää, mut siinäkin jokainen taplaa tyylillään. ok...ei tänää ollu oikee asiaa enää.... ihan ku tääl jtn asiaa olis joskus ollu xD mut toi kuva kertoo enemmän ku mikään, tosin seki on 2005 otettu et, ei oo meno, saatika ämmä muuttunu paljo... =)


eebly

P L T: Austin Powers- kultamuna

Mua vituttanu koko päivän tänään, enkä tiedä mikä mua vaivaa.
On varmaa täyskuu ja korkeet vedet. Mä oon yksin enkä kaipaa keltään
seuraa, vaik se vois tän fiiliksen poistaa.
Vois kait poistaa kukkaan, mut tietty tää on sen syytä taas.
Kiva kun ymmärrätte, antakaa tulla vaan. Kaikki itsesyytökset pitää unohtaa
ja alkaa kuluttaan energiaa,. Voi vaan toivoo et olis voimaa.
Puolustusmekanismit kuormittaa ja on tosi paska olla.
Asiat halki poikki pinoon heti ja nyt. Mä torjun ja halkasen niin kauan,
että oon eksyny. Kaivan itteeni syvemmälle.
Kaipaan sanoja joita sulla ei taida olla. Pitäis kait suosiolla heittäytyy
tuulen vietäväks ja antaa koko paskan olla rauhas.
Siihen on vielä pitkä matka oon tullu niin pitkälle että on pakko jatkaa.
Perillä tavataan.
En mä tiedä miks, mut tältä vaan nyt tuntuu. Mä en jaksa tänään tänään
yhtään mitään enkä ketään. Ihan turha koittaa mun olotilaan puuttuu,
mä en jaksa tänään yhtään mitään enkä ketään.

Levottomat jalat, kelvottomat tavat, kohta helpottavat ajat,
hervottomat ajatukset valtaa mun pään.
En voi lähtee ko pitää ylläpitää ja säätää mut jos mä jään hajoo pää.
Mä tiedän et mulla on kaikki vitun hyvin verrattuna miljooniin,
mut silti miljooniin muihin paikkoihin tahtoisin mielluummin,
ku siihen missä oon nyt. Mä oon väsyny. Joka kerta ko mä nään lentokoneen
mitä mä sanon? ”Taas joku pääsee pois.” Just niin. mä tiedän et ruoho
on vihreempää just siellä missä on lamput ja kastelulaitteet kunnos,
ja oikee puutarhuri joo, mut se ei paljo lohduta tai tainnuta mun kaipuuta
pois tästä kaikest. Liikuta mun mieltä pois täst olotilasta haikeest.
Vaimeesti kuulen kaukaa viisaita äänii jotka neuvoo mua ottaan itteäni
niskast kiinni. No just niin, no niinhän kaikki asiat selvii,
jos siihen on kapasiteettii. Mut on turhaa ettiä oikeet settiä väärästä päästä.
Kiitos avusta kaikki neuvot päässäni säästän. Ehkä jonakin päivänä
hyödykseni käytän kun nyt tääl vaan jotenki hengissä loppuun asti selvitään.

En mä tiedä miks, mut tältä vaan nyt tuntuu.
Mä en jaksa tänään tänään yhtään mitään enkä ketään.
Ihan turha koittaa mun olotilaan puuttuu, mä en jaksa tänään yhtään
mitään enkä ketään.

Ehkä tää on omatunto jonka mä oon kadottanu,
ehkä tää on syyllisyys joka mua on kuumottanu, ehkä tää on sisäinen
ääni joka on huutanu, ehkä tää on jotai jonka mä oon tukahduttanu.
Nikotiini herättää ja kofeiini lämmittää mieltä, ei voi kieltää etteikö sen
takii ei särkis pää. Mut jollain pitää taistella nälkää vastaan.
En mä jaksa raksa safkaa, vaik mä tiedän et se kostaa. Ois kait helppo
hukkuu masennukseen, kun on liian väsyny nukkuu. Tosimies ei osaa itkeä
itteään uneen. Näkökenttä on sumee, mut mä tunnen et muutos tulee.
Siellä paistaa aurinko mut ulos mä en haluu mennä, sää ei mieltä kevennä.
Mä kirjotan sen esiin mikä sydäntä painaa, kivenä hiertää kengässä ja päässä
kasvaimena painaa ajatukset kasaan. Sataa rakeita mun sisään, lisää tuskaa
joka sekunti. Viis hunttii taskus ja kuus tonnii laskui. Mut rahal ei pysty tätä
selittään, ei se oo yhtään mitään, mut kun ehkä tän kaaoksen heijastuma peiliin.

En mä tiedä miks, mut tältä vaan nyt tuntuu. En mä tiedä miks, mut tält nyt vaan nyt tuntuu. En mä tiedä miks, mut tält vaan nyt tuntuu. Mä en jaksa tänään tänään yhtään mitään enkä ketään. Ihan turha koittaa mun olotilaan puuttuu, mä en jaksa tänään yhtään mitään enkä ketään.
En mä tiedä miks, mut tältä vaan nyt tuntuu. En mä tiedä miks, mut tältä vaan nyt tuntuu.

mä en jaksa- ritarikunta

Ei voi pieni ihmispeikkolapsi enempää saada sätkyä kuin eilen illalla sain. Jokainen karva mun kehossa harottaa pystyssä vieläkin vaikka eilen näin sen. Pahaa aavistamattani katsahdin lattialle ikäänkuin aavistaen suuren vaaran, rakas haukkumme huomasi sen myös. Siinä se käveli kuin mikäkin kotini omistaja. Suurin hämähäkki mitä suomessa olin nähnyt. (karvat kääntyy ympäri ihollani) Vesihämähäkki on suuri, mutta tämä yksilö oli ehkä jopa suurempi, aa nyt tämän lukeva miettii että miksi pelätä lukkia, tämä ei ollut lukki. Se oli iso mulkkuinen, paksujalkainen ikään kuin vesihämähäkki. MITÄ SE TEKEE MUN KOTONA? Onko täällä sitten niin paha kosteusvaurio?
Tompo mun aneluista huolimatta tappoi sen. Ei niitä saa tappaa, ei edes omassa kodissa. Se tuo huonoa karmaa jota Tompo sanoi itsellään olevan sitten tämän asian tiimoilta paljonkin. Aamulla heräsin ja muistin sen tietenkin heti ja välittömästi.
Varpaillaan kotona kulkeminen ei ole mielestäni ihan tervettä. Jokaien askeleen eteen on pakko katsoa ettei vaan ole uutta alivuokralaista missään. Mutta pistää miettimään miksi jokin niin "pieni" voi olla siihen verratuna isolle ihmismielelle niin raskasta. Tällä hetkellä tuntuu että kotini valtias on paitsi tompo niin myös se "vainaa oleva alivuokralainen" tai ainakin sen haamu jää kummittelemaan. Ei se ollut tehnyt mitään pahaa, vaan pelkäsi kuollakseen ehkä että oli joutunut outoon paikkaan. Se nimittäin oli kulkeutunut varmasti vielä vanhassa häkkikellarissani olleiden tavaroiden joukossa tänne. Ei silläkään helppoa ollut, toivottavasti se ei ehtinyt "alkaa pesää rakentaan" ja vielä munimaan... Kylmät väreet riipii selkäpiitäni jatkuvasti. Mutta ehkä unohdan tämän viikon kuluttua ja voin jatkaa elämääni.

ebluksa


päivänleffa: ARAGNOFOBIA

Sunnuntai-illan huumaa tukee kunnon mättömaatepaskahätäkrapula, mikä on saldo koko viikonlopun lkestäneestä huumasta. Se et me ollaan vkln aikana oltu taas noin 4 tuntia kylvyssä, juotu litratolkulla kaljaa ja laulettu äänihuulet piloille, kertoo taas syksyb viikiksistä... Myös nämä kirjoitusvirheet kielii ehkä tuon ensilumen, krapulan ja tylsän sunnuntain meiningistä... Onnekjs ärrä on kaikenlisäksi lähellä koska mättääminen ruokaa ja herkkuja ei näytä loppuvan =) kai sitä nyt kerran saa vetää lärvin täyteen. Herkuilla. Kyl sen sit huomaa ku naama kukkii ja turvotus ei laske koskaan, tietää syöneensä suklaata ja sipsejä, kaljan juomisesta puhumattakaan...

no se siityä sitte!

leffateema päivälle: KIDS_TÄMÄNPÄIVÄN LAPSIA

tää paikka ei ole meitä varten
tää mahdollisuus on meidän, tehdä tästä paikasta se, minne me synnyttiin jo tuhansia vuosia sitten
meillä on ikuisuus, meillä on aikaa
ikuisuus näkyy tuulena puissa, sinisenä taivaana, tähtinä kattona maailmankaikkeuden kauneudessa
täällä ei ole unelmaa sydämmissä
unelma olemme me jotka voimme rakentaa sen ajan josta unelmoimme ja jonka kadotimme
ikusisuus on lahja jonka pelkäämme kadottavan
ikuisuus on meissä niin kauan kun jaksamme uskoa unelmaamme
luoda kaunis maailma ja hävittää kaaoksen tuoma kuva kaikesta joka meitä aitaa.
nyt meilla on aikaa aloittaa kaikki mikä voisi johdattaa meidät uuteen kauniiseen
tähän kaikkeuteen. ikuisuuteen.

-ellü- 26102007

päivänleffis: ikuisesti sinun