IRC-Galleria

Ruotsin preli toi mukanaa mukavan yllätyksen- sain mitä parhainta linja-auto seuraa kun tulin kakkosella mummolaan päin viettää perjantai-iltaa. Siis voisiko mennä mahtavammin? sitäpä minäkin ajattelin. Oikeasti elämä on melko mallillaan. On koti (tai itseasias kaksi kotia: oma koti mäellä ja lapsuudenkoti), on ruokaa kun on nälkä,vaikkakin sitä aika valittaa kun sitä joutuu lähtee raahaamaan potkän matkan takaa ja viel pahimmassa tapauksessa lämmittää tai tehdä vastaavia keittiö toimenpiteitä. On rakkautta ja mahtavia persoonia ympärillä! On kuitenkin niin epäreilua ettei kaikki saa kokea elämän tärkeitä asioita. Tässä jutussa ei ole niin syvällistä merkitystä kuin mitä ehkä päälle päin luulisi, mutta on se epäreilua jos jonkun sydän särkyy kerta toisen perään. Ei se niin vaan siitä parane. Loppujen lopuksi se on aina enemmän tai vähemmän vaurioittunut. Mutta toisaaltahan sitäkin voi pitää hyvänä seikkana, että on kokenut ja uskaltanut elää. Uskaltanut näyttää oman haavoittuvaisuutensa toisen edessä. Ehkä se rakkaus oikeastikin tulee myöhemmin jos sitä jaksaa odottaa, vaikka sen tietää jo etukäteen niin kovin satuttavan, niin siltikin sitä haluaa. Nyt itsekin olen niin eksyksissä tämän tarinani kanssa että taidan lopettaa.
kiitos ja kuitti.