IRC-Galleria

Kokonaisuutena aivan oiva, tiivis, ehkä jopa paikoin hektinen, hieman avaruus-cowboy-henkinen platta, jonka jotkin osat ovat saavuttaneet jo lähes Musemaisia sini-vihreän sävyiä syvyyksiä ja suureellisuutta. Biisit yksittäsinäkin toimivia, vaikkakin levyn ensimmäinen raita ei oikein anna kuvaa levyn muusta sisällöstä, eikä potkaise levyä täysillä käyntiin. Kuitenkin kokonaisuus jatkaa toimivaa EVOEI-linjaa, elementteinään vanha kunnon rallatus-Apis ja "uuden aallon Apulannan" muodikas raskaus ja mahtipontisuus, jota Wirtasen syvälle yrittävät lyriikat ovat muutaman viime vuoden aikana saattaneet tehdä jopa hieman korniksi.
Erityistä plussaa annan levyn onnistuneesta lopetuksesta, raidalla Kirous, jolla on hieman sama efekti kuten edellisenkin levyn viimeisellä kappaleella, vaikkakin tällä kertaa viimeinen biisi nivoo levyn yhteinäiseksi kokonaisuudeksi, kun taas viimeksi viimeinen raita ikään kuin kumosi kaiken levyllä jo sanotun. Biisi jopa loppuu mukavasti kuin pehmeästi seinään, eikä siinä ole mitään ylimääräistä.
Kuitenkin Apulanta on viimeistään nyt päässyt eroon Hiekan ja Kiilan keskeneräisestä soundista. Nyt paketti toimii, vaikkakin kokonaisuuden kannalta olisi voinut muutaman raidan jättää levyltä pois. Näin ensikuulemalta pitää kuitenkin todeta, että EVOEI potki enemnmän, mutta uudella levyllä kuitenkin enemmän pontta ja potentiaalia nousta jopa henkilökohtaiseksi suosikikseni ohi Aivan kuin kaikki muutkinin ja EVOEIn.

Nyt lopuksi on vielä pakko antaa miinusta kansigrafiikoista varsinkin KUUTIO-sanan osalta. Mauttominta pitkään aikaan. Muuten kannet ovat ihan kivat, lukuun ottamatta sisäkansien salamoita, jotka ovat kuin suoraan PaintShop Pro 4:n kuvakirjastosta.



Tämä on siis ensikuulemalta kirjoitettu pläjäys, tarkempaa analyysia saa odottaa. :D

Viikonpäästä Apulanta Pakkahuoneella. Tuleeks joku mukaan?