IRC-Galleria

Se vasta repii itsetunnon verille
kun rakkaimmat ihmiset täällä satuttaa mua eniten
mun parhaat ystävät iskee mua nenille
ja niin kauan kun mä en osaa sanoa hyvästi
jengi käyttää mun hyvä sydämmisyyttäni hyväksi
joskus mietin mitä mulle on tapahtunu
kun en kertaakaan ollut ees rakastunu
pystytsä kuvitella miten se masentaa
kun ei osaa luottaa kun ei osaa rakastaa
välttelen tunteit sitoutumis pelkoo
kun en osaa ottaa omist tunteistani selkoo
vika on mussa kyllä mä sen käsitän
mä haluun silmät kiinni pitää
mul ei ole enään mitää
haluisin kuulla vaan et ''kyl mä heidi välitän''
mut sillon tietää että joku on pielessä
kun ainoastaan yksinäisyys nukkuu yöt sun vieressä
oon kyllästyny esittäämään onnellista
kun mä oon hajal ei kukaan edes kuuntelee
ei kukaan lohduta ei kukaan suutele

kuinka pitkään olen koettanut sut
pois mielestäin karistaa
olen yrittänyt elää, kuin ei
koskaan ois kohdattukaan,
vaikka haavat kerran arpeutuvat,
kauan arkoja ne on
sydän yönsä valvoo rinnassa ja
päivin se on levoton

tätä mä pelkäsin.
tätä mä en odottanu.
tähän jouduin.
tähän jään.
tässä kärsin.

Myönnetään pois, masentaa vuoden alut
Alotan tyhjält lattialt, menköön huonekalut
Levyt, savut, no sitä vielä kadut
Pitäkää noi väritetyt viikonloppusadut
Mieli korkeel uppoon uneen syvään
Toivon hiljaa: Tulkoon jokaisesta jotain hyvää.

entinen tuntuu kaukaiselta, unelta jonka vois unohtaa
mut menneisyyde ansiost sä et koskaa muutu kokonaa
kokenu paljon, siin tulee vahvaksi
mut joskus vahvimmatki joutuu pettyy varmasti
kaikkea saa haluta mut et välttisti mitää saa
sul o vaa yks siirto per taso, venaa jotai parempaa

Mä koitin olla niin pirun vahva
Leuka pystyssä niellä tuskan

ahistus kasvaa
en osaa enää ymmärtää
lähin, pakenin, pois itteni hommasin
miks en saa enää kuvasta selvempää
liikaa puukon iskui, arvet ei parane
tuntuu et aina ne uudestaa aukaset
luottamusongelma, iän pituinen sairaus
en nää enää tippaakaa toivoo
me mennää lujaa, tippuu järki vauhdista
en pysty enää ratkoo näin ongelmii
nää seinät kaatuu mun päälle toistamistaan
neljän seinän sisäl ahdistunu manalaan
parasta vaan luovuttaa.

Välil turhautunu välil ilone.
Muistatte vaan mun virheet.
En löydä oikeet aukeamaa keskelt sivujen,
iltojen, erillaisten mielipiteiden.
Vihainen periaatteist kiinni pitäen.
Oikein vai väärin ? Huomaaks ees kukaan.
Valehdellaan, sanoen samal sanan lupaan.
Ymmärtämättä sen merkitystä,
väärii vastauksii, enkä haluu selitystä.
Tuska ei rikkonu mun ilost olemusta.
Jos kulkureitit sekaantuu mä tarviin opastusta.
Siks teen niiku musta tuntuu.
Hampaat yhteen purru, voit sanoo et oon hullu.
Miks ? Teen tän loppuun asti.
Valitettavasti sun pitää kehittyy voittajaksi.



Kaksnaamast väkee, mikä maailmaa mättää ?
Ihmiset juoksee sun peräs välittämättä.
Turhii lupauksii, turhii toivoja.
Valheit, hyväkskäyttöi ja surullisii sointuja.
Kaksnaamast väkee, mikä maailmaa mättää ?
Ihmiset juoksee sun peräs välittämättä.
Turhii lupauksii, turhii toivoja.
Valheit, hyväkskäyttöi ja surullisii sointuja.