IRC-Galleria

Tää on terapeuttinen temperamentti ja monet tulis hulluksi tietojeni vuoksi
Ei se aika mitään haavoja paranna, sä teet sen itse kun ongelmasi paikannat

Mä seisoin olohuoneessa tuijotin broidin kanssa/
Ku hirveen huudon jälkee faija lähti pois himasta/ /
Ihan sama faija, en mä käske välittää/
Mä en vuoda kyynelii, oon yrittäny tappaa ne/
Se päivä kuukaudesta saa meikän taas kaipaamaa/
Niit vanhoi vuosia ku viel hengattii faijankaa/

kasvoin mutsin mukana sillon ku ekan kerra sanoit hyvästi/
Jos mä puhun suoraa oisin, tarvinnu sua lapsena/
Nyt se aika elää haavoissa nii syvällä/
Mä toivon et sä ymmärrät, ku tää painaa mun sydäntä/
Sä tiedät miten otteen meistä oot menettäny/

Mun pitää päästää tää mun sisästä/
Mä teen verseen maailman vaikeimmasta isästä/
sä et koskaa tehny mitää meidän perheen eteen/

Ei aina voi voittaa ja tekemällä sattuu,
näiden valheiden sekaan ei tuu totuuksia mahtuu.
Onks tää näit et "älä kato muo silmiin ei näitä voi sopia" ?
Vasikoilta korvat ja rotalle lobotomia.
Oon nähny sen paskan kun ihminen vajoaa,
kattonu vierestä ku psyykkeet hajoaa.
Oppi on kaatanu monesti ojaan,
ehkä liika tieto juuri pilas tämän pojan.

Ei asiat menny niinku alussa luulin,
ja siitä on jo kauan ku se luottamus kuoli.
Oon astunu harhaan ilman otetta mistään,
tiiän miltä tuntuu kun oma miekka pistää.
Haavat on revitty, arvet verestää,
menneisyys seuraa niin kauan ku tää kestää.
Näillä mennään nähää mihin se kantaa,
pelissä on kaikki mitä mulla on antaa.

On se perkele homma ku ei pysty luottaa,
sanat ei piä porukka paskaa suoltaa.
Petetään omia,
ei pietä puolia.
Muka miehiä,
vittu mitä huoria.
Luottamus ansaitaan sitä ei voi ostaa,
kun sen menettää se ei tule takasin koskaan.
Kotirosvoille varoituksen sana,
tuun teiän ovista vien käet ja jalat.

Mä kerron kaiken ja järkytyn itekin,
mä oon vaikee luonne äläkä vittu kysy mitennii
Mä tiedän et se on muotii olla outo nykysin,
mut oisin jotain iha muuta, jos mä vaan pystyisin.

Liian kylmän viilee
Sellainen sanoit, että oon
Aivan liian ylpee
Mut ymmärsitkö koskaan
Et mun kovan kuoren alla
On vain herkkä sydänparka
Se helposti mut tummaan veteen vie
Mä oon käynyt siellä jo
Ja mä tiedän siellä on äkkisyvää
Äkkisyvää

Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään
Vaikka pelkään
Pystyn sen peittämään
Ja sä vain peilityyntä näät
Sen alla on äkkisyvää, äkkisyvää.

Sä et huomaa mua sotkussa valojen.
Sydän nukkumassa ja kanssa kalojen.
Mä lopetan tän tekemällä alotteen.
Menit, veti jetsetit puoleen.
Tuli turpaan ja itseni hukkasin huoleen.
Vedit alta maton.
Oli meiän toivo alust asti aika olematont, vitun Platon.
Ei se satuta jos elämä on valhetta.
Nyt yksinäni kierin pitkin halmetta.
Kelaan sun palkeita, valheita valkeita.
Alusta tankkaan taas suhteiden alkeita.
Ei mua haittaa jos sä vedätät.
Maailma on rasittava, ei se haittaa jos levähdät.
Ei se haittaa jos tunnet lievemmin ku mä.
Mä seuraan ain sun perässä.
Mä seuraan vaik kuljetat harhaan.
Minne nenäs näyttää, sinne sojottaa mun varpaat.
Sun parhaaks on mun parhaaks.
Ilman sua mun sateenkaariki on vaan harmaa.
Ja todellisuus on niin raffii.
Otto kaks, klikkaa klaffii.
Voinko olla sun lavaste, mä oon pahvii.
Tarjoon netis sulle päiväkahvii.

Mun täytyy tunnustaa, menit alas mun kurkusta.
Ottaa pumpusta vaik ei se ois toiminu kummiskaan.
Sun pitää tunnistaa mun tunteet ja silmät ummistaa kun.
Hetkessä kohdataan, sä saat mut hohtamaan, mut sun matka jatkuu kohta taas.

elä, nauti, itke, naura, mikään tääl ei kestä kauaa
liiku, riehu, tanssi, laula, vedä täysii jumalauta

Mä revin haavat auki, vuodatan verta niist
mä puhun draamoista, en osaa pelkää niit
ku katon silmii niit, ne kattoo mua kans
ku laskin mun nyrkit, mun äiti sillon huokas
Se oli helppo tunne lopetin väännön
nyt mua vähän hävettää ku meno oli päätöntä
En voinut jatkaa, saitte draamaa tarpeeksi
tarpeeks vaan turhaan ja nyt taas pyydän anteeks
samas pistees missä olin vuos sitte
yläasteen alamäki ku masennuin itse
En ollu yksin mul oli vierel muita
oli vieres vaikka ketä mut en saanu auki suuta
en voinu luottaa ku heikkoutta häpesin
mieles vaikka mitä, mut en sanonu näkemiin
en antanu periks, vaikka tuntu vaikeelta
mut kato mua, oon päässy siit kaikesta

Matkalaukkuja puran ja pakkaan
Tyyni suhde menny hurrikaanin suuntaan
Koko sotku pitäs tulvaan upottaa
Enkä anna anteeksi. On vaikeempi unohtaa
Sun hyvät puolet saa mut herkistymään
Itku ja nauru, niit hetkii kyl nään
Tuskassa ja hiessä mä rundaan ja kierrän
Vaikeempi pitää susta kiinni
Kun mä pidin tätä itsestäänselvyytenä
Mun haavoja ei ihmeelläkään elvytetä
Murheet maksat hellyytenä/
Edes herkkyytenä mieli tehnyt enää
Enkä jaksa itkee taaskaan
Se ei oo helppoo, tästä pisteestä jatkaa
Mun sydän sykkii, mut se lyö ihan väärää rytmii
Sä osaat näytellä, sä osaat kuunnella
Sä osaat valehdella ja leikkiä tunteilla
Mutten tiedä miten paljon oot mua turmellu
Tuntuu etten olis sua koskaan edes tuntenu
Kylmä kestän mutten kaikkea sulata

Sun kuva mukana muistuttaa mua tuskasta
Korjaa virheet mitkä sä teit
Suunnitelmat tulevaisuudesta oot sulkenu
Eikä oltu ees puolta matkaa kuljettu
Kaunis tarina, jonka sä tuhosit
Enkä saanu sun kättäs kiinni,
vaikka kuinka paljon kurotin
Nyt tiedän kuinka lähellä loppuu oltiin
Eikä kävellä yhdessä loputtomiin
Pakkaan matkalaukut
Läpi kämpän rakkauslaulut
Anna anteeksi, katseet muuttuu,
valheeksi ja kyyneliin hukkuu

Mulle sanottiin, ''Kyl se siitä''
Uponnu syvemmälle näistä kyynelistä
Kun olo vaan on niin arka
En päästänyt irti varotuksist huolimatta
Mitä tehdään, kaikki on sanottu
sen jälkeen kun tunteet on kadonnu
Mulle ei riitä, enää kyyneliä
Mun elämään ja mä kylven niissä

Taas se tulee. Yö.

En uskalla nukahtaa, sillä pelkään etten näe sinua unissani.

Ja kun olen pelkoni voittanut puhkean aina kyyneliin.

Osaksi ilosta, että yksi päivä on taas ohi, mutta silti suurimmaksi osin itken kaipuusta ja surusta ja tietämättömyydestä.

Itken muistaessani ne kerrat kun katsoit minuun ja hymyilit minulle.