IRC-Galleria

Mitä mitä vaa itä itä maas voi sattuu
Ku taikasieni nosti kadul meille hattuu
Seistiin suu auki minä, pilvi ja veikko
Heikko vuorenpeikko vastaan raskas teollisuus
Pien eksyny keskelle betoniviidakkoo
Kirahvi kurkien kanssa sopinu riidat jooh
Nous jalkojen juurist wirkkalan vaasissa
As, askeettises psilosybiini ekstaasissa
Kääpiöt saa maan huulet mutrulle
Rihmasto kärpässienen asfaltin kuprulle
Sementist saparoita maan raoist ratamoita
Pakanoita ja makaveli, kanttarilla kantarelli
Halkeemasta nousi baabelin toteemeit
Läpi kulttuurin muurin etsimään tovereit
Kumpareis kumppareis kompuroi veikko
Kompuutteri kainalos vaan paha veli manaa kelii

kertosäe:
Missä tupac ja makaveli
Roikkuu ristillä täällä vaa kanttarilla kantarelli
Missä tupac ja makaveli
Roikkuu poikkihirren päällä vaa kanttarilla kantarelli

Luonto pitkin sporakiskoi levittyy
Muskariiniviinii terraarios kehittyy
Villi serpentiini vesitorniin kietoutunut
Käärme kieroutunu happosadet pitämään
Mist hurrikaani salamoineen vei viirit
Siel mustii ruusui sylki kaduille geysiirit
Loven lahottajilla öljypumput pannas
Kasvamassa Tsernobyliin sammaleesta kangas
Se on isojen vanhojen koivujen hänessä
Ristillä masiin ja mannen käsi kädessä
Hautakivi, vanne, alla taivaankannen
Täällä eloton on ranne, säästäkää naulanne
Pyhät balsamit, katki jalkani
Sateensuoja ystäville maanpaos allani
Istu ruhtinasta ryöppää ryöpyttää
Mannerlaattoja niskaamme vyöryttää

kertosäe

Kuka tupacist pitää niin pitäköön
Kun pikku pilvi suljettuna pimiöön
Ja veikon atarista kasvamassa itiö
Makavelin velin vellin mannavelliin sikiöön

Mustii kyyhkysii, jääkarhui syyhysii
Pilvi meni poron kusesta niin ryydyksii
Höyry häyrikseen, kännis käyriksel
Veikko veti viis vikaa tupacin mäyriksest

kieli suomi albumiLoppuasukas vuosi2008 katsottu3277 kertaa lisääkorjaus

Juoksen täysii huoneeseen kerroksen rappusia
Oven takan pummimassa yläkerran lapsosia
Mul ei oo massii, ovisummeri tuuttaa
Sillon mä rupesin ikkunasta paiskii omaisuutta
Ensin televisio, alhaalla väistäkää
Sitten riimit, ei saa lohtuu näistäkää
Lensi vaatteet verhot yhdessä kerässä
Valokuvat taivaalle yksi toisensa perässä
Lapset kysy et mitii sä heität tänne
Heitin kaikki kirjat, huusin: Pitäkää hyvänänne!
Soittaakoon naapuri hymyillen skittaa
Nään silmästä oven, myy tovereille spittaa
Jumalamme ulos tanssikoon tahdissa
Huitoo talonmies seitsemässä kahvissa
Myönnetään pois, masentaa vuoden alut
Alotan tyhjält lattialt, menköön huonekalut
Levyt, savut, no sitä vielä kadut
Pitäkää noi väritetyt viikonloppusadut
Mieli korkeel uppoon uneen syvään
Toivon hiljaa: Tulkoon jokaisesta jotain hyvää
Meil vaan mieli polonen ja sillä mennään
Anna vaan kaikkes, annan vielä enemmän

KERTO:
Saat kaiken, saat valmiiksi vankilan
Annan kaiken, saat nää viimesellä lantilla
En tarvii mitään, ikä oppii kaiken
Sulla kaikki, mulla kaikki

Saat kaiken, saat valmiiksi vankilan
Annan kaiken, saat nää viimesellä lantilla
En tarvii mitään, ikä oppii kaiken
Sulla mitiih, mulla mitiih
Ovel kolisi kuten olisi se poliisi
Mul ei oo mitii, mitä sitten vaikka olisi
Taskuis poppamiehen jotain haikulii
Eikä roihikas oo nähtykää taikurii
Valtiolle velkaa, en huoleksi kelpaa
Sanoin kämpän irti, pöllin isännälle teltan
Siel sidotaan seteleistä räsymattoja
Tulkaa kattomaan taivas on kattona
Pilvest lintu, jätin elämästä mintun
Tahdoit sä lentää, toin pienen kukkakimpun
Ryysistä murheenkryynistä lähtee
Faija opetti syömään joka ainoon ruuantähteen
Tuli vaa saattaa, tavarasi kaappaa
Sä tiedät sen jo, nyt vaan täytetään ne saappaat
Oman osan pakokaasusta saanu
Löysin paremman syyn nousta aamuun

KERTO:
Saat kaiken, saat valmiiksi vankilan
Annan kaiken, saat nää viimesellä lantilla
En tarvii mitään, ikä oppii kaiken
Sulla kaikki, mulla kaikki

Saat kaiken, saat valmiiksi vankilan
Annan kaiken, saat nää viimesellä lantilla
En tarvii mitään, ikä oppii kaiken
Sulla mitiih, mulla mitiih
Nouskoon tänään upouusi aamunkoitto
Tehtaan onnettomuus on ihmisen voitto
Rikas mies kutsukoon ilmaa kotimaaksi
Mul varaa Vantaalle vaihto-oppilaaksi
Opettaja ei saanu pennin pennii ajatuksist
Jonkun toisen ajatus on elämäsi motto
Mieles rokko, revitty raketeista
Ku tän näyttelijät juossu ulos lavasteista
Savuun kadotaan, perään taivaalle katotaan
Maailmamme maali, sitä omaisuudeks sanotaan
Löysin leivän, kaivoin ikioman sängyn
Kaivan valtiolle kuopan ja nukahdan alle männyn
Halkoi, tukkeja, parast olla sukkela
Tuli jupeist nukkeja, hyppää tasajalkaa
Mielenrauha sille joka kaikkensa anto
Korviemme välis venaa todellinen sampo

CHORUS:
Saat kaiken, saat valmiiksi vankilan
Annan kaiken, saat nää viimesellä lantilla
En tarvii mitään, ikä oppii kaiken
Sulla kaikki, mulla kaikki

Aika juoksee ja loikkii ku aitajuoksija
ja ikäväl on ikävä tapa sisältä ruoskia.
Välil mietin mitä jos tää päivä tulis.
Surisinko, ja jos surisin kestäiskö ruumis?
Mut mä en pysty itkee,
mun on pakko pureskella tää, vaik tää on liian sitkeetä.
Nyt muistan vaan hyvät muistot,
huonot on haudattu, kaupattu pois.
En tiedä miks mut mul nauraa suu.
Ku pala kurkussa mä kidun,
tuntuu et mä virun kuival maal ja koitan hengittää kiduksilla.
En voi koskee sua enää, illal sä oot poissa.
Mut onneks sun kuva hymyilee mun lompakossa.
Kaikki yhteiset arjet, yhteiset lomat,
yhteiset rauhat ja yhteiset sodat.
Kaikki yhteistä, mut nyt ainakin yks meistä, ei pysty oikee olee
ku yhtäkkii ei yhteistä ookkaa.

Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enää takaisin
vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
tuu takaisin.

Must tuntuu et mä vaan lipeen ja lipeen.
Niin paljon puuttuu, niin moni muisto tekee kipeet.
Oon juurtunu paikalle, aika menee ripee,
mieles kummittelee menneet ja katkenneet siteet.
Sillat on palanu, on vaikeet uusii rakentaa.
Mun on lähettävä pois ettii jotain parempaa.
Just nyt mikään ei tee musta onnellisempaa.
Tääl jengi näkee pinnan, muttei sen taa.
Tai ehkä joku näkeeki,
mut en vaan tiedä et kuka ja nyt joudun elää sen kaa.
Ja nyt mä haluun vaan kauas kauas pois täältä,
haluun vaa ottaa rauhas ja selvittää päätä.
Pysähdyn ottaa happee, ihan vaan hetkeks,
ja taas löydän itteni uudest risteyksest.
Kun löydän sen tien, missä se liekki palaa
taas mun sydämee
sit vast on mun aika palaa.



Mutsi lentoemäntä
mun hullunkurises perheessä.
Faija sukellusveneessä, rakkauden valtameressä.
Joten kaiketi se on mun veressä,
en viihdy pitkää aikaa yhdes meressä.
Jo paluu matkal mä mietin seuraavaa lähtöö,
ja vaihdan kämppii vuoden välein, saamatta häätöö.
Joidenkin mielest päätönt, mulle aivan normaalii,
ku maisemat vaihtuu fast formaattii.
Eteläisimmäst laaksosta, pohjosimpaa tunturii,
itämaiset eksotiikast, länsimaiseen kulttuurii.
Pitää vaa toivoo et kaunotar kestää kulkurii, vaik ero välil pahalt tuntuukii.
Mun on vaan vaikee pysyy paikoillani,
en oo enää ääretön vaan kokeilen mun rajojani.
Näen kyl itseni sun kanssa aloillani, meil on taloja ja niin edelleen
mut nyt

Sä lähdet, enkä tiedä et tuutko enää takaisin
vaik kuinka haluaisin
Sä lähdet, vaik tiedän ettet sitä ehkä haluaisi
tuu takaisin.

konsta konsta näillä reissuil on rankkaa, just kävin viimiset dollarit tankkaa.
meen matulle jos se vaan sopii, oon koittanu säästää et pääsisin jouluksi kotiin.
Mulle on opetettu jotain, osan oon oppinu itte, nyt tiedän et miesten takia ne naiset itkee.
Se tyttö jonka kaa olin en oo sen kaa enää, se on luonnon laki, ne lähtee parempien miesten perään.
Onko se niin miten matu oli homman tajunnu, ettei elämä mee niinku se on nuorena halunnu, näin sen matun noin viikko sitte, kulma kapakassa veti suruunsa bissee.
Ollaan me koitettu konstan kans maailmaa muuttaa, aamulla herätään, et se ei muuttunutkaan.
Välillä me ollaan vaan ymmällään, mut lopulta tyydytään vaan ymmärtää.
Ei oo ihme et mulla on raskasta, ku ei mun rukouksiin vastata ja
joskus voi nähdä valoo mun ikkunoissa ja minut suremassa sitä ku kaveri on poissa.
En käyny sen luona, nyt se lähti kauas, pyysin siltä anteeksi, mut se oli jo haudas.
Siellä se lepää rauhas, ei mulla mene täällä kauan.
Kerro konsta mihi voin turvata, ku sota tekis minustakin murhaajan.
On tullu monta kilsaa meidän välille, oon koittanu säästää et pääsisin jouluksi sinne.
konsta raha mua määrää tääl, se sekottaa mun elämän määränpään.
Miksi kaikki aina allekatsoo köyhää, ku raha on vaan tappelun aihe ruokapöytään.
Ja nää pahviseinät alkaa kaatumaan ja olen vielä sisällä joten auttakaa.
"Apua apua" minä huudan vaan, palvelukset käytetty, mut mullei oo muutakaan.
Kerro konsta miten minun pitäs elää, tuntuu et odotan jotain ja siksi herään, järjestän mun kaapin ja puhdistan mun pöydän, oon ollu ihmisille aina kiltti ja nöyrä.
Tääl on vaikeaa pysyä kaidalla tiellä, kun risteyksissä mua pahe koittaa viedä.
Se on niin helppoo omaksuu ne pahat tavat ja niin vaikeaa löytää ne hyvät sanat.
Mitä sydämeni haluu sitä ei kynäni tajuu, mut koitan olla rehellinen tavusta tavuun.
Enkä oikein osaa sua päin naamaa kiittää, mut kiitokset kaikuvat sisällä mun pään.
Enkä ole konsta kiertäny kapakoita, vaan oon ollu se sun tuntema reipas poika.
Hävettää myöntää, mut nyt saan sen sanottua, nolottaa et mullon susta vain yks valokuva.
konsta konsta sinuun aina voin luottaa, tajusin et rakastan sua siihen meni 20 vuotta.
Ihmiset varastaa, antaa, satuttaa ja parantuu mut onko konsta sinun pakko vanhentuu.
Oon leikkiny räppärii eläny vida loca, vaikkei täällä oikeasti sellaista ookkaa.
Yksin täällä ollaan, sen just hoksasin, kun kodittoman pyyntö oli yksi dollari.
Enkä usko jumalaan, vaikka haluan, en vain osaa uskoo siihen, mitä en tajua.
En usko siihen, uskon itseeni, uskon taivaaseen ja pelkään helvettii.
Ilman menetystä ei tuu kiitollista, eikä vankilakaa voi parantaa rikollista.
Ja joka ihminen tekee joskus jotain pahaa ja ihmiset tekee mitä vaan jos saa siitä rahaa.
Periaatteesta pidän kiinni, niinku ponnari onneks matu lainas mulle viimesen dollarin.
Oon ottanu lääkkeet ja muistanu syödä, eikä nukkumatti käy mun luona joka yönä.
Unohdin sen tai matti unohti mut, ku en ole ollenkaan varma olenko nukkunut.
En tiiä, kyllä se unohti mut, yötä päivää valo päällä nyt on lamput palanut.
Sitku maine menee ja rahani juon, tuon konsta sun luo ja sulle kukkia tuon.
Kerro konsta terveiset sukulaisille, ei aina hyvin mee, mut konsta valehtele niille.
Tiedän et yritit vaan mua kasvattaa, mut kyllä sitä rakkautta rahalla saa.
Voi kumpa vois vaan rahan lopettaa, ei sossutkaan katso ihmistä vaan tiliotetta.
Jo nuorena luulin, että musta maailma paras jäbä tulee, mut tää jäbä on tottunu kuseen ihmissuhteet.
Ämmät on prinsessoi ja prinsessat ämmmii, jos sydän ois pähkinä oisin pähkinän särkijä.
Luulin, et elämä on sitä mitä siitä tekee, mut joskus ei voi mitään sille miten asiat menee.
Sitä on vaikee käsittä, että maailma ei yritä ees meistä välittää.

Joo, konsta nakkas kivellä päähän ja ei sen kummempaa vedettii [röökii]
koko päivä.. <3333