IRC-Galleria

"Ainoa asia jota me kaipaamme elinpäivinämme, joka saa meidät huokaamaan ja vaikeroimaan ja kestämään kaikenlaista suloista ahdistusta, on muistikuva jostakin menetetystä autuudesta joka ehkä koettiin kohdussa ja joka voi toistua vain - vaikka emme haluakaan sitä hyväksyä - kuolemassa."

Niin, kenties parasta mitä ihminen voi kirpputorilta heräteostoksenaan kantaa:

"Katsos, annahan kun kerron lisää, oma ahdistukseni, niin kuin sitä nimitän, heruu siitä tosiasiasta, että ihmiset ovat kovasti muuttuneet, eivät vain viimeisenä viitenä vuotena, jumankeuta, tai kymmenenä, kuten McLuhan väittää, vaan viimeisenä kolmenakymmenenä vuotena siihen määrään, että minä en tunnista itseäni aidoksi jäseneksi tuossa jossakin, jota ihmisroduksi kutsutaan.

Muistan, kuinka aikuiset miehet kävelivät 1935 vihellen pitkin katuja kädet syvällä takintaskuissa kenenkään huomaamatta ja huomaamatta ketään. Ja kovaa kävelivätkin, töihin, kauppaan tai tyttöystävänsä luo. Mikä nykyään, sano sinä se, on tuo väen vetelä askellus? Johtuuko se siitä, että on totuttu kävelemään vain pysäköintialueelle ja takaisin? Onko auto täyttänyt kaikki sellaisella turhamaisuudella, että kävellään kuin joukko maleksivia hulttioita matkalla eipä juuri minnekään?"