Elämä kantaa, elämä nostaa, lopulta se kuljettaakin syvälle kohti pohjaa.
Totta vai tarua, tosi onkin satua.
Totuutta et halua kuullakkaan, se on jotain mitä ei koskaan unohda.
Vanhat arvet uudelleen avataan, annetaan kuiviin vuotaa.
Rikotaan jo valmiiksi tikattu sydän, jätetään yksin ulos kylmään.
Mutta kuka on kaiken sen korjaamassa, kuka nostaan pois sieltä pohjalta.
Kuka lopulta ei pelkäksi pelleksi sua tee, onko se väärin että kokis ees hetken onnee.
Iltaisin ei tarvis rukoilla voimii seuraavaan päivään, vaan vierellä olis ystävä tukemassa.
Mistä ne kaikki lopulta ees lähtee, mitkä on ne elämän päätiet?
Mitä täytyy tappaa voidakseen elää.
Totta vai tarua, tosi onkin satua.
Totuutta et halua kuullakkaan, se on jotain mitä ei koskaan unohda.
Vanhat arvet uudelleen avataan, annetaan kuiviin vuotaa.
Rikotaan jo valmiiksi tikattu sydän, jätetään yksin ulos kylmään.
Mutta kuka on kaiken sen korjaamassa, kuka nostaan pois sieltä pohjalta.
Kuka lopulta ei pelkäksi pelleksi sua tee, onko se väärin että kokis ees hetken onnee.
Iltaisin ei tarvis rukoilla voimii seuraavaan päivään, vaan vierellä olis ystävä tukemassa.
Mistä ne kaikki lopulta ees lähtee, mitkä on ne elämän päätiet?
Mitä täytyy tappaa voidakseen elää.