IRC-Galleria

Mökille. Niko tulee myös. Viintä, saunaa ja vanhoja Valittuja Paloja. Ehkä lettuja ja öinen souturetki, jos ei ole huono ilma.

(kuvassa Huvilakuja Eirassa, Helsingin ehkä eurooppalaisin seutu)

Kokonaisen viikon olen nyt lomaillut. Koen suuresti ansainneeni sen, viimeisin näin pitkä vapaa taisi olla viime jouluna, ja sitä edellinen toissa pääsiäisenä. Hmm... Viime vuoden opinnot yhdistettynä kesätöihin Hietaniemessä olivatkin varsin intensiivisiä. Vaan nyt helpottaa, enää kirjatenttejä ja sijaisuuksia. Ja kesäisin hautausmaalla, tietenkin.

Lauantaina lähden kotiseudulle Suonenjoelle. Äiti lähtee jonnekin koulutukseen, ja sijaistan häntä viikon verran Rautalammin lukiossa. Hassua mennä opettamaan omaan entiseen kouluun, iso osa opettajista on aivan tuttuja, kymmenen vuoden takaa (voi ei, onko omista lukioajoista niin kauan?)

Ennen matkaa onneksi pääsen kirjamessuille. Mainiota, vapaaliputkin saatiin. Ja Suonenjoelle tulee kanssa Martti-veli Marjon kera, onkin ollut heitä jo ikävä. Sen jälkeen lähdemme Istanbuliin viikoksi. Oi, ihanaa.

Viime aikoina olen käynyt paljon Orionissa. Erityisesti Ernst Lubitcshin vanhat mustavalkopätkät ovat kiehtoneet mieltäni. Kirjoja olen lukenut paljon, Dickensin Pickwick-paperit edistyvät hitaasti mutta varmasti. Tällä hetkellä on Anni Swan-kausi, luen paljon hänen tuotantoaan, satuja ja tyttökirjoja, sekä hänen ja sisariensa kirjeenvaihtoa ja muutenkin autonomian ajan historiaa. Fennomaanit onkin yksi suosikkiaiheistani Suomen historiassa. Vanhoista lasten- ja nuortenkirjoista oppii ihmeen paljon, jos ei muuta, niin sen ajan näkemyksiä ja ihanteita sekä elämäntapaa.

Syys tekee mielelle hyvää.

Varasimme juuri lentoliput Istanbuliin. Marraskuussa koittaa lähtö. Vierailemme myös Edirnessä, aivan Bulgarian rajan tuntumassa. Voihan nenä. Täytyy tankata kirjakaupalla Turkin historiaa siis. Voihan. Ihanaa.

Uusi koti, aivan Helsingin keskustassa. Kirjoja hyllyssä jo 900, levyjä saman verran. Hautausmaalla töissä enää viikon, sitten jatkuu opinnot. Joskus pitäisi mennä Istanbuliin, marraskuussa kai. On ihana sunnuntai, aurinko paistaa. Pikkuisen krapulamainen olo. Illalla oltiin Tavastialla katsomassa Kuusumun Profeettaa. Ihanan pysähtynyt olo. Luen.

Kuva ei liity kertomaani millään tavoin. Se on vain kaunis.

Hyvä kevät. Aineenopettajan opinnot on nyt takana, melkein valmis uskonnonope. Muissa opinnoissa menee kyllä vielä pari vuotta. Raskas talvi ohi, hautausmaakesä edessä. Jo kolme viikkoa haravointia, lapiointia ja lintujen kesyttämistä. Mukava olla kaikki päivät ulkona.

Olin vappua paossa Riikassa. Kulttuurimatka, käytiin miehitysmuseossa, Salaspilsin vanhalla keskitysleirimonumentilla, syötiin hyvää ruokaa eikä juopoteltu yhtään. Viimeisenä iltana istuskeltiin puistossa, maisteltiin punaviintä ja seurattiin isolta screeniltä Berliinin filharmonikojen konserttia Riian kansallisoopperassa. Mainio kevätilta. Riiassa ei muuten ollut yhtään ilmapalloa eikä hassua hattua, ja vain yksi äänekäs brittipolttariporukka tuli vastaan. Varsin onnistunut matka siis. Ja halpa; rahaa kului kaikkineen alle 200 e. Eikä edes tuhottu maailmaa lentäen, reippaasti mentiin bussilla vaan.

Tänään Maailma kylässä-festarit. Mainiota.

Tällä hetkellä luen Gaimanin Unohdettuja Jumalia.

Eilen oli ihanainen päivä. Huomasin, jotta Carmenin viimeinen esitys Kansallisoopperassa on, ja että ei oo rahhaa, ja että haluan nähdä sen välttämättä. Mutta netti pelasti kaiken tietysti. Huomasin jotta jos permannolle löytyy peruutuspaikkoja, niin opiskelija saa sen kympillä, jos vain menee kyselemään ja jonottamaan. Siispä 16.30 menin oopperan lipunmyyntiin, sain nimeni jonotuslistalle ekana. Istuin. Odotin. Onneksi oli kirja mukana. Kuuden aikaan lipunmyyntitäti huikkasi jotta nyt oisi lippu. Ja kas, 70 euron arvoinen paikka heltisi sillä kymmenellä eurolla.

Carmen oli ihana. Toki kuten aina oopperassa, siinäkin oli omat suvantopaikkansa, tylsät jaarittelukohtaukset, mutta suurin osa oli aivan valtaisan kaunista ja upeaa ja lensin aivan jossain sfääreissä. Kylmiä onnellisia väristyksiä alusta loppuun. Ja ne lavasteet.... Voi!

Ja toki oman nautintoni sain myös siitä, että yleisesti melkein kaikki Oopperan vieraat on aina kammottavia liikaa meikattuja pöhöttyneitä kurppia, jotka kyllä yrittävät kovin näyttää eleganteilta, mutta eivät kyllä siinä onnistu. Niitä on hauska väliajalla tarkkailla salaa. Onneksi minusta ei tule ikuna sellaista.

Tänä iltana on Stagen musavisan finaali. Menen innostamaan Nikoa ja hänen joukkuettaan, Mätäneviä Jehovia, voittoon. Jännittävää.

Olen mummo. Kuuntelen mieluiten Ylen Ykköstä, täytän ristikoita (en niitä uusmuotisia sudokuja) ja luen mieluiten kirjoja, joissa käytetään vanhaa kieltä. Useimmat kirjoistani on painettu ennen vuotta 1950. Seksikohtaukset tv-sarjoissa ovat kauhistus. Niin ja uin Yrjönkadun uimahallissa, mummojen seassa. Käytän järkeviä kenkiä ja melkein puolet huonekaluistani on isomummon vanhoja. Hartiahuivit on mukavia ja unelmoin keinutuolista. Leivon pullaa ja mustikkapiirakkaa. Olen uskonnonopettaja. Teen kyllä kaikkia pahuuksiakin, mutta niistä ei nuorisolle kerrota. Ties mitä ajatuksia saisivat. Toin Italiasta mukanani vaatehenkarin ja 70 vuotta vanhan manikyyrisetin.

Olin onnellisena Italiassa ja Sloveniassa ja nyt on mukava olla kotona. Kuveja laittanen huomenna näkyville, kunhan valikoin parhauksia ja rajaan muutamia.

Nyt luen Anna-kirjoja (joulun perinteitä jo 15 vuotta), Esko Valtaojan uusin on lopuillaan. Menossa myös Galilein tytär (kirjeenvaihtoa ja elämänkertaa sekä kulttuurihistoriaa).

Lomaa vielä viikko.

Kiirus on nyt ohi. Vielä yksi kirja pitää rästitenttiä ja portfolioon kirjoittaa kakkaa, mutta muuten on syksyn opinnot somasti paketissa. Nyt vaan luen ja juon kahvia ja olen tekemättä mitään ja nukun päiväuneja. Italiaan kahden viikon kuluttua.

Oo, Porcupine Treen keikka kohta. Tällä hetkellä luen Holdstockin Alkumetsää ja Jules Verneä.

Ihanaa kiireellisyyttä. Päivät venyvät helposti yli iltakahdeksaan. Oppitunnit, tuntisuunnitelmat, luennot, esseet, tentti... Ajatustyöllekin pitäisi osata antaa aikaa. Eniten raskasta ja hauskinta on juuri oppituntien suunnittelu ja valmistelu.

Vaan kaikkea oikeasti mukavaakin. Riversiden keikka viikko sitten oli mieletön. Kirjamessuillakin oli kaikkea jännittävää, vaikka löysin vain yhden kirjan. Tällä hetkellä luen ainoastaan Esko Valtaojaa alan kirjallisuuden lisäksi, se vie mukavasti muihin maailmoihin ja ylentää mielen pois maallisista hullutuksista. :)

Kaikkea tätä maustaa miellyttävästi tieto kuukauden kuluttua alkavasta joululomasta... Silloin lähdemme Italiaan! Joulu Milanossa...