IRC-Galleria

iita||

iita||

on Jamin, Vilin ja Niian äiti.♥♥

To Mommy, Love AngelKeskiviikko 28.01.2009 00:04

I once was going to be born
and this I couldn't wait,
I knew that everyone was expecting me,
I would try not to be late.

But I really wasn't sure what was on the other side,
I tried to accept what was happening
but I knew I couldn't hide.

I couldn't help but wonder who my parents were to be,
I knew for sure that no matter what,
They would always Love me.

So I thought about it for a while,
but I knew I had to leave,
I went on to another place,
it is so beautiful it's hard to believe.

I had a job to do,
but it wasn't here on earth,
I am sorry you had to miss it,
the day of my birth.

I wanted so bad to stay at home and be with you,
But I knew that there was something up here
that I had to do.

I am now a Guardian Angel
and I hope that you are proud,
I watch over you and Daddy,
I peek down through the clouds.

I hope you know how much I love you,
And how hard it was to go
I miss you so much everyday,
but I am sure you already know.

So please don't ever forget me,
As I will do the same,
You know this wasn't your fault,
there is no one to blame.

God needed me to be by his side
and to take good care of you,
So there is no need to be sad now
and no need to be blue.

If you ever get lonely,
just look up at the sky,
Like if you had a thought of me or
just needed to say hi.

I am so happy with the way things are
even though it may not seem,
I talk to you in the night time,
I touch you when you dream.

I want to see the same for you,
give a smile for me today,
Because I know that we will meet again
in some sort of way.

I will be up here waiting for you,
to open the gates real wide
And help you to come home to Heaven,
to take a step inside.

I thank you for loving me so much,
please believe that this is true,
And there is no one I could ever love more Mommy,
as much as I love you.

<rakas><rakas><rakas>

Enkelivauva 27.1.2009Tiistai 27.01.2009 22:03

Pikkuinen lähti isomman sisaruksen seuraksi.&lt;sydän&gt;

Be my pride.Perjantai 23.01.2009 23:39

Tänään kävi tunnistaja ja seuraavat tiedot merkittiin ylös.

"Tummanpunaruunikko.
Tähti, kuonopilkku, jänispilkku oikealla ylähuulessa.
Vasemman takajalan ruununrajassa sekakarvoja ja
juovakavio."

Verikoe otettiin ja mikrosiru laitettiin.
Hienosti pikkumies oli jos ei lasketa mikrosirun laiton yhteyessä
pystyyn hyppimistä.&lt;virne&gt;

Jami-muru 9kk.Torstai 22.01.2009 14:12

<rakas>

Tupakkalakko.Torstai 22.01.2009 10:01

Alotellaas ekaa päivän iliman ja
katotaan kuin onnistuu.&lt;hymy&gt;

Jami oppi tänään taputtaan!Perjantai 16.01.2009 02:03

Sulosen näköstä.&lt;pusu&gt;
Ja ihan uusia äänteitäki tullu ny pari päivää.
Ka ka ka on kova sana ja äippä fiksuna yrittäny opettaa
sanoon kakka.&lt;virne&gt;

Äitin iso mies.Keskiviikko 14.01.2009 14:16

Jami kasvaa hurjaa vauhtia.&lt;sydän&gt;
Uusia juttuja tuntuu oppivan joka päivä.

Jami osaa kontata ja nousta tukee vasten.
Käveleekin jo tuen kans, hyvännäköstä ku kaikki
mikä liikkuu (lelulaatikko yms) pyörii ympäri kämppää
ku tuo tassuttelee niitä vasten menemään. Uusimpana juttuna osaa
nyt tulla alaski ku kiipeilee. Ei enää pää kopsahtele
joka paikkaan.&lt;hymy&gt;

Pientä apinan vikaaki vissiin.
Tekoyskät yms onnistuu ja kahta kauhiammin pelleillään
jos joku nauraa.&lt;virne&gt;
Ja kiero on ku korkkiruuvi, kyllä ne lapset tietää jo aikaste
miten vanhempia huijataan.&lt;toru&gt;

Huiskuttelutki osaa jo ku jostain lähetään.&lt;hymy&gt;

Muru.<rakas>&lt;pusu&gt;

Kuvassa ikää n. 1kk.


Lukekaas.Tiistai 06.01.2009 18:50

"Äiti, rapsuttelin eilen napaani ja siitä tuli mieleeni,
että napa on aika hasssu jälki niin tärkeästä yhdyssiteestä,
joka muistuttaa minua siitä, miten minusta tuli minä!

On varmaan vaikea kuvitella, että minäkin olin joskus pieni, avuton ja täysin riippuvainen toisesta ihmisestä, mutta niin minä vain olin.
Se toinen ihminen olit sinä, äiti.

Sinä näytit minulle elämäni ensimmäisen perhosen ja elämäni ensimmäisen sateenkaaren.
Sinä olit läsnä, kun otin ensi askeleeni. Sinä olit ensimmäinen, joka sai minut hymyilemään ja nauramaan, ja sinä kuulit ensimmäisen sanani: "Isiiii!" (voi äiti, anna anteeksi.)

Olen mielissäni aina kun ihmiset sanovat, että olen sinun näköisesi, ja olenhan minä! Meillä on samanmuotoiset silmät, samanlaiset korvat ja nenä.
Jos oikeen tarkkaan katsoo niin huomaa, että varpaammekin ovat samanlaiset. Eikä se mikään ihme ole, kun oikein ajattelee - olen aina osa sinua, koska sinä loit minut.

Sinä muotoilit kasvoni miljoonin hellin suukoin.
Sinä opetit kaiken tärkeän maailmastamme ja minun paikastani siinä. Kaiken millä on väliä minä opin katselemalla ja kuuntelemalla sinua.

Opetit minulle, mikä elämässä on tärkeää - ystävällisyys, anteeksianto, rehellisyys, sitkeys, huomaavaisuus ja ennen kaikkea kärsivällisyys!
Opetit myös, että synkinkin päivä kirkastuu maidon ja pikkuleipien voimin. (Et äiti usko miten usein tämä oppisi on kantanut minut vaikeiden aikojen yli.)

Tällä kaikella yritän sanoa, että sinä olet se perusta, jolle koko luonteeni on rakentunut. Haluan myös kiittää sinua.

Kiitos siitä, että olet aina saanut minut tuntemaan oloni lämpimäksi, turvalliseksi ja rakastetuksi, että olet antanut minulle sen mitä tarvitsen (ja vähän päälle), jotta voisin kasvaa täyteen mittaani, ja että olet kutsunut minua pikku enkeliksesi (siitäkin huolimatta, etten aina ollut mikään enkeli).

Kiitos siitä, että olet ensimmäisestä elinpäivästä lähtien ollut täysipäiväinen henkilökohtainen kuljettajani. Kiitos hyvästä kotiruoasta ja rakastavista, ravitsevista välipaloista päivästä päivään ja vuodesta vuoteen. (Erityiskiitos tuoreen pullan huumaavasta tuoksusta!)

Kiitos siitä, että annoit pyöreäposkisen kaksivuotiaan temmeltää tärkeiden tavaroittesi joukossa, ja siitä, ettet sanonut "mitä minä sanoin" läheskään niin usein kuin olisi ollut aihetta.
Kiitos kun otit minut syliisi aina kun halusin halia tai nähdä kauemmaksi. (Se ei ehkä ollut hyväksi selällesi.)

Kiitos siitä, että tulit aina hätiin kun kiljaisin: ”Tahdon äidiiiiiin!” Sinä autoit aina, kun jouduin ahdinkoon. Olet aina tiennyt mitä sanoa, tai olla sanomatta, jotta oloni kohentuisi. Vahvoilla, hellillä käsilläsi ja tyynillä, viisailla sanoillasi sekä monin lämpimin ja rakastavin halauksin sinä korjasit rikkoutuneet lelut ja särkyneen sydämen kerran toisensa jälkeen. Kiitos, äiti.

Kiitos, että rohkaisit minua löytämään todellisen arvoni ja seisomaan pää pystyssä.
Kiitos, kun kerroit, että pärjään missä vain, jos vain uskon itseeni niin kuin sinä uskot minuun. Äiti, sanat eivät riitä selittämään, miten tärkeää oli tietää, että sinä olit aina vierelläni rohkaisemassa minua tavoittelemaan unelmaani.

Sinä annoit minulle itseluottamusta, jonka avulla voin kohdata kaikki maailman haasteet hymyssä suin. Niin hienoa kuin suhteemme onkin, ei se ole kuitenkaan aina ollut pelkkää päivänpaistetta. Nokan koputtamista on tullut yhdestä jos toisestakin asiasta. Ja vaikka olenkin vähitellen oppinut syömään pinaattia ja nielemään kuuliaisesti tahmeaa yskänlääkettä, en ehkä koskaan toivu siitä, kun pakotit minut antamaan suukon isotädillesi suoraan hänen viiksiinsä! Mutta tarkemmin ajateltuna minun itse asiassa pitäisi pyytää anteeksi sinulta.

Kuten varmaan muistat, pienestä ilopilleristäsi oli joskus muutakin kuin iloa. Anna anteeksi kaikki ne kerrat, kun pahoitin mielesi ja sain sinut huolesta sekaisin ja kaikki ne unettomat yöt, jotka aiheutin. Anna anteeksi, että hypin kuralätäköissä juuri kun olit pukenut minut pyhävaatteisiin, ja että jankutin ”milloin ollaan perillä” joka kerran, kun ajoimme jonnekin.

Anteeksi, että yritin aina livistää ennen kylpyä ja murjotin, kun komensit minut kouluun tai et antanut minun teettää Mikki Hiiri –tatuointia tai lävistystä kieleeni…
Niistä kerroista olen todella pahoillani, kun olin kerta kaikkiaan häijy ja hankala! Harmittaa ne kerrat, kun herätin sinut aamuviideltä syntymäpäivänäni, jouluna ja muina kertoina, kun en jännitykseltäni saanut nukuttua.

Olen pahoillani siitä, etten antanut sinulle enemmän aikaa itseäsi varten. Edes muutamaa hiljaista hetkeä ajatella, uneksia. Ymmärrän nyt, miten paljon uhrasit vuokseni. Tiedän, että leikkihetkeni veivät voiton sinun lepohetkistäsi, ruoka-aikani veivät voiton sinun ruoka-ajoistasi ja pottaharjoitteluni vei voiton kaikesta muusta. Aina kun yritit hetken levätä, minä ryntäsin huoneeseen vaatien milloin mitäkin, kuten: ”Äiti, kamala nälkä!”, ”Äiti, ei ole mitään tekemistä.” ”Äiti, en löydä lemmikkitipuani mistään. Nouse heti paikalla ja auta minua etsimään sitä!”

En tiedä missä olisin ilman sinua, äiti, enkä voi muuta kuin toivoa, että minulla olisi enemmän aikaa kuin yksi ihmiselämä korvata sinulle kaikki. Olet näyttänyt minulle maailman, joka on ihmeitä ja rakkautta täynnä, olet johdattanut minut tielle kohti täyttä elämää ja tehnyt minut onnellisemmaksi kuin voit edes kuvitella.

Haluan, että koko maailma saa tietää: MINUN ÄITINI ON MAAILMAN PARAS!!
Sellainen sinä olet. Kiitos, äiti. Kiitän sinua kaikesta."


Jami konttaa!Lauantai 03.01.2009 22:32

Tänään menty jo pitempiä matkoja.&lt;tuuletus&gt;
Äiti oli vähän ilkee ja pisti alasti kylmälle lattialle,
ni jätkän oli pakko kontata ku ei voinu mahalteen mennä. &lt;virne&gt;
Hokaspa homman ja nyt konttaa vaatteetki päällä.&lt;virne&gt;

Me ollaan anoppilassaPerjantai 02.01.2009 17:21

taloo pitämässä pystyssä ku ne on Ruotsisa.
Enkä jaksa koko aikaa täällä istua. Ohhoh. &lt;virne&gt;