Tänään oli hyvin kaksinainen päivä.
Aamu alkoi hirveällä murinalla lääkkeiden avulla huonosti nukutun yön jälkeen. Surkea, känttyinen paahtoleipä aamiaiseksi ja tien päälle yksinään, suuntana Kainuun prikaatti.
Mutta se muuttui iloksi ja iloisiksi kyyneleiksi kun vihdoin näin sen, vielä ehkä vähän kummajaiselta näyttävän pojan. Päivä sai ajattelemaan, että ehkä tästä vuodesta selvitään. Eikä Kajaani niin kaukana ole. Satasen rajoitukset koko matkan, eikä peltipoliiseja missään. Ja miksi minä sinne enää uudestaan? Pääseehän sieltä aina pois. Sitä varten on 5-tie etelään.
Helpotuksesta huokaan ja jatkan hymyilemistä.
Uusimmat blogimerkinnät
- Soitin sanoo "Buck Dich" 23.08.
- Korn - Deep inside 14.05.
- Pepsi Max -sotanorsu 16.04.
- In the rivers of JOY! 08.06.
- Äidin pikku vauva nukkui pois 20.04.
- Onhan se ihan kiva jos oma pää näyttÃ... 14.04.
- The Monday-Monkey lives for the weekend,... 24.03.
- Lähtevien Laivojen Satama 26.02.
- "Todellinen rakkaus ei rakenna mitäÃ... 21.02.
- "On mandoliinimiehen matka tää, nii... 11.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2008 (8)
- ▶ 2007 (34)
-
▼
2006 (65)
- ▶ joulukuu 2006 (3)
- ▶ marraskuu 2006 (6)
- ▶ lokakuu 2006 (4)
- ▶ syyskuu 2006 (4)
- ▶ elokuu 2006 (11)
- ▶ heinäkuu 2006 (6)
- ▶ kesäkuu 2006 (8)
- ▶ toukokuu 2006 (9)
- ▶ huhtikuu 2006 (13)
- ▶ maaliskuu 2006 (1)